Varastonhoitaja X oli irtisanottu 31.10.1996, koska hänen työskentelynsä ja käyttäytymisensä oli toistuvasti ollut virkamieslain vastaista. X oli myöntänyt olleensa luvatta poissa työstä 6.9.1996. Marraskuun 7 päivänä 1996 hänet oli tuomittu käräjäoikeudessa rattijuopumuksesta ja törkeästä liikenteen vaarantamisesta sakkorangaistukseen ja määräaikaiseen ajokieltoon. X oli tuomittu samasta syystä marraskuussa 1993 ja huhtikuussa 1994. Vuoden 1993 keväällä hänelle oli annettu suullinen huomautus sekä suullinen varoitus alkoholinkäytöstä. X oli saanut viimeisen kirjallisen varoituksen samasta syystä 29.9.1994. Hänet oli ohjattu hoitoon vuoden 1993 lopulla.

Työnantaja oli täyttänyt ensisijaiseksi katsottavan velvollisuutensa ohjaamalla X:n hoitoon. X ei hoitotoimenpiteistä huolimatta ollut saanut alkoholinkäyttöä hallintaansa. Hoitoonohjauksen lisäksi X oli saanut asiasta suullisen huomautuksen ja kirjallisen varoituksen. X:n olisi tullut ymmärtää, että alkoholinkäyttö ja vapaa-aikana sattuneet rattijuopumustapaukset vaikuttivat hänen työkuntoonsa ja vaaransivat virkasuhteen jatkumisen. X oli käyttäytynyt tavalla, joka muodosti erityisen painavan syyn hänen virkasuhteensa irtisanomiseen ja oikaisuvaatimus hylättiin (Ään. 7-2).

KHO: Ei muutosta.

Valtion_virkamiesL_14_§
Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom
Valtion_virkamiesL_52_§
Valtion_virkamiesL_53_§
Valtion_virkamiesL_54_§