Lyhennelmä
D irtisanottiin 14.3.2003 annetulla päätöksellä avustavan ulosottomiehen virastaan. Samalla D määrättiin pitämään jäljellä ollut vuosilomansa heti sairasloman päättymisen jälkeen 1.4.2003 alkaen ja pidätettäväksi muun irtisanomisajan virantoimituksesta.

Irtisanomispäätöksen perusteena oli muun muassa D:n epäasiallinen käyttäytyminen. D:n katsottiin käyttäytyneen virkamiehelle sopimattomalla tavalla lähettäessään kihlakunnanvoudille lääkärintodistuksen henkilökohtaisesti saantitodistuksin. D oli tammikuussa 2003 lähettänyt lääkärintodistuksensa saantitodistusta vastaan siten, että vain viraston päällikkö oli voinut sen henkilökohtaisesti noutaa postista. Lisäksi D oli laiminlyönyt asetetussa määräajassa palauttaa hallussaan olleen viraston omaisuuden. D:n käytös edellä mainituissa tapauksissa ei ollut sellaista, että se olisi voinut edes yhdessä muiden esitettyjen perusteiden kanssa olla irtisanomiseen oikeuttava painava syy. Näitä seikkoja ei otettu huomioon harkittaessa irtisanomisperusteen olemassaoloa.

Varsinainen irtisanomissyy oli B:n tapaus. B:n mukaan D oli ottanut häneen yhteyttä ja ehdottanut vahingonkorvauskanteen nostamista C:n kunnan ulosottoviraston B:hen ja hänen yhtiöihinsä kohdistamien ulosottotoimien johdosta. B oli kertonut yhteydenotoista kihlakunnanvoudeille 17.12.2002. B:n kertomukset D:n yhteydenotoista olivat kuitenkin näytöltään vajavaisia. Lisäksi D oli kiistänyt kaikki epäasialliset yhteydenotot. Kun otettiin huomioon B:n myöhemmin D:ta kohtaan tekemät tutkimuspyynnöt, jotka olivat johtaneet syyttämättä jättämispäätökseen ja se, että B vasta D:n irtisanomisen jälkeen oli suostunut kirjallisesti vahvistamaan lausumansa, B:n lausumalle ei asiassa ollut irtisanomisperusteen olemassaoloa harkittaessa annettava merkitystä erillisenä tekona eikä myöskään yhdessä muiden perusteiden kanssa.

D oli yhteistoimin avustavan ulosottomies A:n kanssa hoitanut erikoisperintään kuuluneen B:n perintäasioita. D oli 13.11.2002 lähettänyt faksina E pankin pääkonttoriin hänen ja A:n jo aiemmin B:ltä haltuun ottamaa asiakirja-aineistoa. Tämä aineisto oli sisältänyt muun ohessa jäljennöksen X Oy:n ja Y Oy:n välisestä toimeksiantosopimuksesta. E pankki lähetti D:ltä saamansa aineiston ulosotossa yhä olevien saataviensa perintää hoitaneelle F Oy:lle. F Oy lähetti kihlakunnanvoudille 15.11.2002 selvityspyynnön, jossa yhtiö vaati ulosmittaamaan toimeksiantosopimukseen perustuvan palkkion B:n velkojen suoritukseksi. Erikoisperintä oli lopullisesti lakannut elokuussa 2002 ja B:n asia siirretty rooteliperintään toiselle avustavalle ulosottomiehelle. D:llä ei siten marraskuussa 2002 ollut toimivaltaa B:n asioissa. Aiempi toimivalta ja se, että asiasta oli kerrottu kihlakunnanvoudille ja että D:n mielestä asiaa ei ollut hoidettu asianmukaisesti, ei perustanut D:lle toimivaltaa asiassa sen jälkeen, kun B:n perintäasiat oli siirretty.

D:n oli yhteistoimin A:n kanssa katsottava menetelleen virkavelvollisuuksiensa vastaisesti faksaamalla B:n velkojalle E pankille X Oy:n ja Y Oy:n välisen toimeksiantosopimuksen B:n asiassa. Vaikka D:lla olisikin ollut toimivalta hoitaa B:n asioita, hänen olisi tullut tietää, että päätösvalta mainitun kaltaisen sopimuksen ilmoittamisesta B:n velkojille kuuluu kihlakunnanvoudin yksinomaiseen toimivaltaan. D oli myös laiminlyönyt selvittää, voitiinko sopimus saattaa E pankin tietoon viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain säännösten estämättä ja aiheuttamatta vahinkoa ulkopuolisille. Irtisanomisperusteen olemassaoloa harkittaessa oli otettava huomioon myös se, että D:lle oli 11.11.2002 annettu kirjallinen varoitus asiassa, jossa myös oli kyse toimivallan ylittämisestä.

Edellä kerrotuilla perusteilla virkamieslautakunta katsoi, että D oli toiminut siten virkavelvollisuuksien vastaisesti, että johtavalla kihlakunnanvoudilla oli ollut erityisen painava syy irtisanoa D:n virkasuhde. Irtisanomisen perusteena ei katsottu olleen D:n epätasa-arvoiseen kohteluun liittyviä syitä. Lisäksi ottaen huomioon irtisanomisperuste ja se, että D:n toimivallan ylitykset olivat jatkuneet varoituksesta huolimatta, D oli voitu pidättää virantoimituksesta.

D:n korvausvaatimukset jätettiin virkamieslautakunnan toimivaltaan kuulumattomina tutkimatta. Oikeudenkäyntikuluvaatimukset hylättiin lakiin perustumattomina. Vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta hylättiin. Oikaisuvaatimus hylättiin.

KHO:2004:2000
Ei muutosta.

Valtion_virkamiesL_14_§
Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom
Valtion_virkamiesL_51_§
Valtion_virkamiesL_66_§
UlosottoL_1_luku_4_§
UlosottoL_1_luku_5_§
UlosottoL_4_luku_9_§_1_mom
JulkisuusL_11_§_2_mom_5_kohta
HallintomenettelyL_15_§