Avustava ulosottomies X oli irtisanottu 28.4.1999 virkamieslain 25 §:n 2 momentin perusteella. Huolimatta saamistaan kirjallisista varoituksista ja huomautuksista X oli usean vuoden ajan toistuvasti laiminlyönyt työtehtäviään. Tämän johdosta oli todettu 1.2.1999, että X:n hoidossa oli ollut vanhentuneita asioita ja että hän ei ollut selvittänyt työtään osastopäällikön antamien ohjeiden mukaisesti. X ei myöskään ollut lähettänyt velallisille ennakkoilmoituksia eikä pöytäkirjoja palkan ja eläkkeen ulosmittauksista, ja huomattavalle osalle asioita oli tehty riittämättömät toimenpiteet tai niitä ei ollut tehty lainkaan. Edelleen oli todettu, että X oli toistuvasti jättänyt noudattamatta osastopäällikön määräyksiä, hän ei ollut saavuttanut viraston määräämiä käsittelyaikatavoitteita ja myöhästyminen asiakkaiden vastaanottoajan alkamisesta oli ollut toistuvaa. Lisäksi X:n käyttäytymisen työtovereita kohtaan oli kerrottu olleen epäasiallista.

Koska työtehtävien laiminlyönti oli ollut jatkuvaa, X:n menettelyä on tullut arvostella kokonaisuutena. X:n oli saamiensa varoitusten ja huomautusten perusteella täytynyt ymmärtää, ettei työnantaja hyväksynyt hänen menettelyään. Asiakirjoista ei myöskään ole ilmennyt, että hänen työmääränsä olisi ollut tavanomaista suurempi tai että työnjohto- ja valvontamääräykset olisivat olleet sekavia tai tulkinnallisia. Sen sijaan X:n epäasiallisesta käyttäytymisestä työtovereita kohtaan ei ole löytynyt riittävää selvitystä, joten irtisanomista ei ole voitu perustaa siihen. Muutoin X oli kuitenkin siinä määrin laiminlyönyt tehtäviensä hoidon ja jättänyt noudattamatta työnjohto- ja valvontamääräyksiä, että irtisanomiselle oli ollut erityisen painava syy.

Oikaisuvaatimus hylättiin.

KHO:2000:1808: Ei muutosta.

Valtion_virkamiesL_14_§
Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom