Korvausvaatimus                                                                       Asia 8/2013
Määräaikainen virkasuhde                                                        VMLTK 64/2013
Määräaikaisuuden perusteen voimassaoloaika                      A: 11.10.2013
Avoimen viran tehtävien hoito                                         
Tilapäinen lisätyön tarve                                                                 
Sijaisuus
Hoitopotilaan lisävalvonta                   

A oli työskennellyt sairaalassa 1.6.2008 – 1.1.2013 mielisairaanhoitajana 46 määräaikaisessa virkasuhteessa. Sairaala oli nimittänyt uusia työntekijöitä A:n virkasuhteen päätyttyä.               

Hallituksen esityksessä virkamieslain muuttamiseksi (HE 63/2007 vp) on virkamieslain 9 §:n 3 momentin perusteluissa todettu muun ohella, että määräaikaisen virkasuhteen tulee kestää koko perusteen mukaisen ajan. Erityinen syy, jolla tästä pääsäännöstä voidaan poiketa, voi liittyä määräaikaisen virkasuhteen perusteeseen. Virkamieslautakunta totesi, että nimittämiskirjoissa aikavälillä 1.2.2009 - 3.6.2012 kahdeksan eri määräaikaisuuden perusteeksi oli merkitty avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien väliaikainen hoito. A oli nimitetty hoitamaan avoinna olleen viran tehtäviä viiteen määräaikaiseen virkasuhteeseen aikavälillä 1.2. - 31.8.2009. Tältä osin asiassa ei ollut esitetty sellaista valtion virkamieslain 9 §:n 3 momentissa tarkoitettua syytä, joka olisi oikeuttanut sairaalan nimittämään A:n määräaikaisiin virkasuhteisiin määräaikaisuuden perusteena ollutta aikaa lyhyemmiksi jaksoiksi. Sairaalan olisi siten tullut nimittää A määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.2.2009 alkaen 31.8.2009 saakka. Lisäksi A oli 1.6.2008 - 2.9.2012 välisenä aikana nimitetty samalla perusteella useisiin lyhyisiin sijaisuuksiin, jotka olivat A:n määräaikaisuuden perusteena ollutta aikaa lyhyempiä. Sairaalan olisi tullut nimittää A sanottuihin määräaikaisiin virkasuhteisiin koko määräaikaisuuden ajaksi.

Virkamieslautakunnan mukaan A:n kaikille nimityksille oli ollut valtion virkamieslain 56 §:ssä tarkoitettu syy. Sairaala oli siten voinut nimittää A:n määräaikaiseen virkasuhteeseen toistuvasti peräkkäin. Koska A on edellä kerrotuin tavoin ilman valtion virkamieslain 9 §:n 3 momentissa säädettyä erityistä syytä nimitetty määräaikaisuuden perusteena olevia aikoja lyhyemmäksi ajaksi, hänellä oli virkasuhteensa päättyessä oikeus virkamieslain nojalla maksettavaan korvaukseen.

Virkamieslautakunta määräsi sairaalan maksamaan A:lle kahdeksan (8) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Vaatimus hylättiin enemmälti.

Valtion_virkamieslaki_9_§
Valtion_virkamieslaki_49_§_1_mom
Valtion_virkamieslaki_56_§
Valtion_virkamieslain_muuttamisesta_annetun_lain_(177/2013)_voimaantulosäännös

KHO 1.7.2016 T 2917: KHO totesi, että asian oikeudellisessa arvioinnissa oli perusteltua ottaa huomioon neuvoston direktiivi 1999/70/EY Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta, jatkossa puitesopimus. Unionin tuomioistuimen mukaan se, että työ määritellään kansallisessa oikeudessa julkiseksi palvelussuhteeksi, johon liittyy asianomaisen jäsenvaltion julkiselle henkilöstölle luonteenomaisia seikkoja, ei anna jäsenvaltioille mahdollisuutta jättää halutessaan tiettyjen henkilöiden luokkia mainituissa yhteisön säädöksissä tavoitellun suojan ulkopuolelle. Unionin tuomioistuin on usein katsonut, että määräaikaisten työsopimusten tai -suhteiden uudistaminen sellaisten syiden vuoksi, jotka eivät tosiasiassa ole väliaikaisia vaan päinvastoin pysyviä ja jatkuvia, eivät ole puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a-alakohdassa tarkoitettuja perusteltuja syitä. Unionin tuomioistuin on lisäksi oikeuskäytännössään todennut, että vaikka kansallinen säännöstö voitaisiin perustella tässä säännöksessä tarkoitetulla perustellulla syyllä, se ei riitä tekemään säännöstöstä puitesopimuksen mukaista, mikäli tämän säännöstön konkreettinen soveltaminen johtaa todellisuudessa perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäyttöön.

 A oli nimitetty yhdeksään määräaikaiseen virkasuhteeseen, joiden määräaikaisuuden perusteeksi oli ilmoitettu muun hoitopotilaan lisävalvonta.  KHO totesi, että vaikka lisävalvonta ei sairaalan mukaan ollut vakituinen ja pysyvä hoitomuoto, jo pelkästään A:n kohdalla toteutuneiden tällaisten määräaikaisten tehtävien määrä osoitti sen, että näitä tehtäviä ei voitu pitää virkamieslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettuina määräaikaisina tehtävinä. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan sairaalassa oli ollut jatkuvasti tarvetta hoitopotilaiden lisävalvontaan. Siten kysymys ei tältäkään osin ollut sellaisesta virkamieslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitetusta työstä, joka olisi edellyttänyt määräaikaista virkasuhdetta. KHO katsoi virkamieslautakunnan kannasta poiketen, että niille virkasuhteille, joissa määräaikaisuuden perusteena oli muun hoitopotilaan lisävalvonta, edellytykset palkkaa vastaavan korvauksen määräämiseen virkamieslain 56 §:n 1 momentin nojalla olivat siten olemassa.

A oli nimitetty määräajaksi usean eri virkamiehen vuosiloman sijaiseksi. KHO katsoi virkamieslautakunnan kannasta poiketen asiassa selvitetyksi, että kyseisen sairaalan työn luonne oli edellyttänyt, että virkamiesten tehtävillä oli ollut pääosin hoitaja myös virkamiehen vuosiloman aikana. Mielisairaanhoitajien suuresta määrästä johtuen vuosilomansijaisuuksia oli ollut runsaasti ympäri vuoden. Näissä olosuhteissa sairaalassa oli katsottava olleen sellainen jatkuva tarve vuosilomansijaisuuksille, että kyseessä ei ollut ollut virkamieslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettu työ, joka olisi edellyttänyt määräaikaista virkasuhdetta.

KHO piti perusteltuna virkamieslautakunnan arviota siltä osin kuin kysymys oli ollut määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittämisestä määräaikaisuuden perusteena ollutta kestoa lyhyemmäksi ajaksi ilman virkamieslain 9 §:n 3 momentissa tarkoitettua erityistä syytä.

KHO totesi, että asiassa esitetyt vaatimukset ja selvitykset oli otettu huomioon. KHO katsoi, että näiden perusteella virkamieslautakunnan päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ollut perusteita.

Valtion_virkaieslaki_9_§_1_momentti
Valtion_virkaieslaki_9_§_3_momentti
Valtion_virkamieslaki_56_§_1_momentti
Neuvoston direktiivi_1999/70/EY_ Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta