X:lle oli annettu 18.12.1995 kirjallinen varoitus virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä. X oli jouduttu siirtämään pois asiakaspalvelusta, koska hänen esiintymisestään puhelimessa oli valitettu. Varoitukseen liitetyssä muistiossa oli viitattu keskusteluihin neljän eri henkilön kanssa. Virkamieslautakunnalla oli käytössään em. henkilöistä yhden kirjallinen lausuma, jonka mukaan X oli sanonut puhelimessa hävyttömyyksiä ja asiattomuuksia. Asian käsittelyn yhteydessä oli esitetty myös muita työntekijöiden lausumia, joissa oli pääosin arvioitu X:n työtehoa.

Kirjallisen lausuman antanut henkilö ei muistanut sanatarkasti, kuinka keskustelu oli käyty. Virkamieslautakunnalla ei sen vuoksi ollut mahdollisuuksia arvioida, missä määrin kyseisen henkilön käsitys X:n käyttäytymisestä puhelimessa oli ollut perusteltu. X:n työntekoa koskevista muistakaan lausunnoista ei ollut pääteltävissä, että X olisi laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan. Kirjallisen varoituksen tuli perustua näytettyihin, epäkohdiksi havaittuihin tosiasioihin. Virkamieslautakunnalle ei ollut esitetty yhtään viraston ulkopuolisen henkilön antamaa todistusta, joka olisi tukenut varoituksen antamista. Virkamiesten keskinäistä mielipiteenvaihtoa ei pidetty riittäävänä kirjallisen varoituksen antamiselle. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin (Ään.5-4).

KHO: Asiakasvalitukset ja muu asiakirjaselvitys osoittivat X:n käyttäytyneen asemaansa ja ministeriön virkamieheltä edellytettävään käyttäytymiseen nähden moitittavasti. Työnantaja oli ohjannut X:ää työnjohdollisesti jo ennen kirjallisen varoituksen antamista siirtämällä hänet pois asiakaspalvelutehtävistä. Ministeriöllä oli ollut lainmukaiset perusteet kirjallisen varoituksen antamiseen. KHO kumosi virkamieslautakunnan päätöksen ja hylkäsi X:n oikaisuvaatimuksen. Ministeriön 18.12.1995 tekemä päätös kirjallisen varoituksen antamisesta jäi siten pysyväksi.

Valtion_virkamiesL_(750/94)_14_§
Valtion_virkamiesL_(750/94)_24_§
Valtion_virkamiesL_(750/94)_53_§
Valtion_virkamiesL_(750/94)_54_§