Lyhennelmä
A oli irtisanottu 16.11.2006 vankilan opinto-ohjaajan virasta. Samalla vankilan johtaja oli katsonut, ettei A:n virantoimitusta voida jatkaa ja pidättänyt A:n virkamieslain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen irtisanomisajan päättymiseen saakka.

A oli 27.9.2006 tuomittu käräjäoikeudessa törkeästä rattijuopumuksesta 50 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja 35 päiväsakkoon. A oli ilmoittanut työnantajalleen 30.6.2006 vuosiloman aikana sattuneesta rattijuopumuksesta maanantaiaamuna 3.7.2006. A oli suostunut tapahtuneen johdosta päihdeohjaukseen ja tehnyt 31.7.2006 hoitosopimuksen. A:lle oli 1.4.2005 annettu myös virkamieslain 24 §:n mukainen kirjallinen varoitus virkavelvollisuuksien vastaisesta toiminnasta. A oli ollut 3. - 5.1.2005 ilman hyväksyttävää syytä poissa virantoimituksesta. Hänelle oli lisäksi annettu vakava huomautus poissaolojen ilmoittamisiin liittyvistä laiminlyönneistä ja työaikaseurannan epäselvyyksistä. Aiemmin annettuja kirjalliseen varoitukseen ja vakavaan huomautukseen johtaneita tapahtumia ei voitu tässä tapauksessa pitää perusteena arvioitaessa A:n irtisanomisen laillisuutta.

A oli vaatinut irtisanomispäätöstä kumottavaksi myös sillä perusteella, ettei irtisanomista ollut tehty lain vaatimassa kohtuullisessa ajassa, koska A:n työnantaja oli saanut tiedon A:n rattijuopumuksesta 3.7.2006, mutta ryhtynyt irtisanomiseen tähtääviin toimenpiteisiin vasta 6.11.2006. Irtisanomiseen voidaan ryhtyä, kun siitä päättävä viranomainen katsoo irtisanomisen edellytysten täyttyvän. Koska irtisanomisperusteena ollut A:n menettely oli johtanut rikostutkintaan ja syytetoimiin, oli työnantajan harkinnassa ollut, ryhdytäänkö irtisanomiseen ennen asian käsittelyä käräjäoikeudessa vai vasta käräjäoikeuden jälkeen. Se, että A:n työnantaja oli suostunut hoitositoumussopimukseen, ei poistanut työnantajan oikeutta ryhtyä kyseessä olevan rikoksen johdosta enempiin toimenpiteisiin. Vankila ei ollut missään vaiheessa päättänyt olla ryhtymättä tapahtuman johdosta enempiin toimenpiteisiin, vaan odotti käräjäoikeuden rikosoikeudellista arviota syyllisyyskysymyksen ja -asteen vahvistamiseksi. Käräjäoikeuden tuomion ja sen perustelujen odottaminen sen varmistamiseksi, että edellytykset irtisanomiselle olivat olemassa, oli A:n tapauksessa ollut hyväksyttävää. A:n irtisanominen oli tapahtunut valtion virkamieslain 25 §:n 3 momentissa tarkoitetussa kohtuullisessa ajassa.

Asiakirjoista ei ilmennyt, että A:n olisi aiemmin havaittu käyttäneen alkoholia väärin työpaikalla tai sen ulkopuolella. Tämän vuoksi ja kun A oli teon tehtyään suostunut päihdeohjaukseen ja allekirjoittanut hoitositoumussopimuksen ja myös noudattanut sopimusta, ei A:n alkoholinkäyttöä sinänsä voitu pitää laissa tarkoitettuna erityisen painavana syynä A:n irtisanomiseen.

Irtisanomisen varsinaisena perusteena oli ollut se, että A oli syyllistymällä kyseiseen rikokseen vaarantanut sen erityisen luottamuksen, jota hänen asemansa vankien ohjaustehtävissä toimivana virkamiehenä edellyttää. Asiassa oli siten ratkaistava se, oliko A:n virka sellainen, että sen hoitaminen edellytti erityistä käyttäytymisvelvoitetta myös vapaa-aikana. Virkamieslautakunta arvioi, ettei A:n opinto-ohjaajan virkaa voitu asemaltaan eikä virkatehtäviltään rinnastaa vanginvartijan virkaan, johon puolestaan on katsottu liittyvän velvoite käyttäytyä vapaa-ajallakin siten, ettei syyllisty sellaiseen vakavaan rikokseen kuin törkeään rattijuopumukseen. A:n ei voitu katsoa vaarantaneen vankien ohjaustehtävissä tarvittavaa luottamusta viran hoitamiseksi eikä hän siten ollut voinut heikentää koko vankeinhoitolaitoksen uskottavuutta. Näillä perusteilla virkamieslautakunta katsoi, ettei opinto-ohjaaja A:lta voitu edellyttää sellaista korostetun moitteetonta käyttäytymisvelvollisuutta vapaa-aikana, että syyllistyminen yhteen ainutkertaiseen törkeään rattijuopumukseen olisi muodostanut hänen tapauksessaan virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitetun erityisen painavan syyn hänen irtisanomisekseen. Koska irtisanomisen perusteena ollut teko ei muodostanut erityisen painavaa syytä A:n irtisanomiseksi, ei virantoimituksesta pidättämistäkään voitu jatkaa.

Oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja päätös kumottiin.

KHO:2008:563
Ei muutosta.

Valtion_virkamiesL_14_§ _2_mom
Valtion_virkamiesL_25_§ _1_mom
Valtion_virkamiesL_40_§ _2_mom_4_kohta