Kestävä talous edellyttää voimavarojen tehokkaampaa käyttöä

Suomessa väestön ikärakenteen heikkeneminen on rajumpi ja alkaa aikaisemmin kuin muissa EU-maissa. Ikääntymisen myötä työvoima on jo vuonna 2004 kääntymässä ensimmäistä kertaa Suomen historiassa selvään ja pitkäaikaiseen laskuun. Ikärakenteen muutos tuo paineita julkisen talouden kestävyyteen, kun eläke- ja hoivamenot lisäävät julkisia menoja. Lisäksi työvoiman supistuminen hidastaa talouden ja verotulojen kasvua, jos sitä ei pystytä kompensoimaan tuottavuutta ja työllisyysastetta nostamalla.

Työn ja osaamisen täytyy kannattaa

Korkean työllisyyden ja hyvinvoinnin ylläpitämisessä tehokkaat työmarkkinat ovat avainasemassa. Työmarkkinoiden toimivuus ja työllisyyden kehitys riippuvat mm. työn verotuksesta ja sosiaaliturvasta. Tästä näkökulmasta nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä on liiaksi säilyttävä, kun sen pitäisi olla muutosta ja riskinottoa mahdollistava. Suojaverkon ohella pitäisi hakea mekanismeja, jotka palauttavat ihmiset nopeasti takaisin työelämään vanhan työpaikan hävitessä ja kannustavat hankkimaan uusia ammatillisia taitoja, jotka paremmin vastaavat muuttuneita työelämän tarpeita.

Jos työn verokiila pysyy nykyisellä tasolla, monet matalan tuottavuuden työt pysyvät poissa työmarkkinoilta. On luotava työllistymisen edellytykset myös niille henkilöille, jotka syystä tai toisesta eivät hakeudu koulutukseen tai suorita ammatillista tutkintoa tai jotka oppivat ammattinsa työnteon yhteydessä. Viime kädessä kyse on siitä, että kokonaistyövoimakustannukset eivät saa nousta tuottavuuteen nähden liian korkeiksi ja että työn on oltava myös työntekijän kannalta riittävän kannattavaa.

Tuottavuuden kasvu perustuu aiempaa enemmän osaamiseen ja elinikäiseen oppimiseen. Osaamispääoman hankkimista jarruttaa kuitenkin sen tuottoon kohdistuva korkea veroaste. Inhimillisen pääoman kasvua voidaan edistää parantamalla osaamisen kannattavuutta. Korkean osaamistason saavuttaminen ja ylläpitäminen Suomessa edellyttävät työn verotuksen ja erityisesti rajaveroasteen keventämistä myös jatkossa. Riskinä on lisäksi, että korkean verotuksen seurauksena koulutettua työvoimaa siirtyy ulkomaille, kun työmarkkinat ovat muuttumassa yhä kansainvälisemmiksi. Suomi voi säilyä kilpailukykyisenä ja houkuttelevana alueena vain, jos sillä on tarjota osaavaa ja korkeasti koulutettua työvoimaa.

Työura nykyistä pidemmäksi

Työllisyysasteen tuntuva nostaminen on välttämätöntä, jotta on mahdollista säilyttää nykyiset hyvinvointijärjestelmät vaarantamatta julkisen talouden kestävyyttä. Supistuvan työvoiman oloissa työllisyysasteen kohottaminen edellyttää työmarkkinoille tulon aikaistamista, eläkkeellesiirtymisen myöhentämistä ja rakenteellisen työttömyyden alentamista. On myös keskusteltava vakavasti työvoiman maahanmuutosta ja varauduttava sen kasvuun luomalla selkeä maahanmuutto- ja koulutuspolitiikka.

Suomalaisten työmarkkinoiden erityisongelmana ovat vaille ammatillista koulutusta jäävien nuorten suuri osuus, pitkät opiskeluajat, nuorten myöhäinen työmarkkinoille tulo ja ikääntyneiden siirtyminen varhain eläkkeelle. Opiskeluaikoja ja ammatillista koulutusta on tehostettava sekä panostettava työssäoppimiseen, oppisopimuskoulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen.

Eläkejärjestelmän uudistamisen keskeisenä tavoitteena on kannustaa ikääntyvien työssä pysymistä ja eläkkeellejäämisiän nostamista 2-3 vuodella. Eläkejärjestelmän kestävyyden kannalta ratkaisevaa on myös se, kuinka hyvin se ottaa huomioon mm. elinajan odotteessa tapahtuvat muutokset. Kannustavuuden ja aktuaarisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta eläkepalkan tulisi lisäksi määräytyä koko työhistorian perusteella.

Pitkän aikavälin sitoumuksista pidettävä kiinni

Suomessa julkisen vallan vastuut palvelujen ja eläkkeiden järjestämisessä ovat laajemmat kuin EU-maissa yleensä. Lakiin kirjoitetut lupaukset on luonnollisesti mahdollista lunastaa vain, jos niiden rahoitus on vakaalla pohjalla ja julkinen talous toimii tehokkaasti.

Julkisten palvelujen tuotannossa on edelleen tehostamisen varaa. Tavoitteena onkin tuottaa julkiset palvelut entistä laadukkaampina mutta samalla entistä pienemmin kustannuksin. Julkisen palvelutuotannon suurena haasteena on, että nykyisestä työvoimasta on lähivuosina siirtymässä suuri osa eläkkeelle. Muutos edellyttää hyvää henkilöstöjohtamista, joka mahdollistaa julkisen sektorin tuottavuuden huomattavan parantamisen.

Julkisen talouden kestävyyden säilyttäminen vaatii vakaata talouskasvua. Se puolestaan edellyttää työpanoksen ja tuottavuuden nostamista. Toinen perusedellytys on, että tasapainoa ei päästetä missään vaiheessa liian heikoksi. Julkisen talouden kestävyys riippuu ratkaisevasti pitkän ajan talouskasvun ohella lyhyen ajan tasapainosta. Jos valtiontaloutta ei saada riittävän ylijäämäiseksi eikä valtion velkaantuneisuutta ja korkomenoja riittävän matalaksi, on julkinen talous hyvin heikosti varautunut ikääntymisen tuomiin haasteisiin.

Lisätietoja:

Ylijohtaja Martti Hetemäki, puh. (09) 160 33177

Finanssineuvos Anne Brunila, puh. (09) 160 33191

Raportti on kokonaisuudessaan Internetissä osoitteessa www.vm.fi/julkaisusarjat (kohta Taloudelliset ja talouspoliittiset katsaukset).