Kuntapolitiikka tarvitsee pitkäjänteisyyttä – kunnat vahvuutta kestävän tulevaisuuden johtamiseen
Kunnan tehtävä ei voi olla vain selviytyä, vaan kunnista on löydyttävä iskunsietokykyä ja kapasiteettia pitkäjänteiseen kehittämiseen ja vahvuutta kestävän kehityksen johtamiseen, todetaan 4.2.2022 julkaistun kuntapolitiikan tulevaisuustyön loppuraportissa. Raportissa peräänkuulutetaan myös hallituskausittain vaihtelevien suunnanmuutosten ja uudistusten sijasta yhteistä kansallista tulevaisuudenkuvaa ja pitkäjänteistä politiikkaa.
”Kuntapolitiikan kokonaisuuden toimenpidevaihtoehtoja valmistellut työryhmä on tehnyt suuren ja perusteellisen työn. Pidän tärkeänä raportin johtopäätöksissä nousevaa tarvetta parlamentaariselle keskustelulle kunnista ja kuntapolitiikasta. Kuntapolitiikka on kattava politiikan lohko, jossa kaikki puolueet ovat toimijoina ja tekijöinä. Aion edistää parlamentaarisen keskustelun käynnistymistä kuntapolitiikasta jo kuluvan kevään aikana”, sanoo kuntaministeri Sirpa Paatero.
Kuntien tehtävät tulevaisuudessa keskittyvät etenkin osaamisen, kulttuurin ja elinvoiman edistämiseen sekä elinympäristön, demokratian ja paikallisuuden kehittämiseen. Vaikka kuntien eriytymiskehitystä on perusteltua yrittää hallita, eriytymistä tapahtuu väestörakenteen kehityksen ja muuttoliikkeen seurauksena jatkossakin.
Erilaiset kunnat tarvitsevatkin osin erilaisia ratkaisuja toimintaedellytystensä turvaamiseksi. Kaupunkien merkitys kasvuedellytysten luojana ja kestävyyshaasteiden ratkaisijoina on suuri, ja sitä tulisi vahvistaa. Väestöään menettävät kunnat voivat puolestaan löytää älykkään sopeutumisen ajattelusta keinoja uudistua. Kaikkien kuntien on panostettava kestävän tulevaisuuden johtamiseen.
Kuntien rahoitusjärjestelmää on uudistettava tutkitun tiedon pohjalta
Sote-uudistus muuttaa suuresti kuntien tulorakenteita. Kuntien rahoitusjärjestelmän uudistamisessa ei pidä uudistuksen jälkeen kiirehtiä, vaan rahoitusjärjestelmän toimivuutta on seurattava huolella. Lisäksi rahoitusjärjestelmän osien toimivuutta ja uudistustarpeita on arvioitava tutkimustietoon perustuen. Kuntien eriytymiskehityksen jatkuessa valtionosuusjärjestelmän uudistus yksinään ei ratkaise kuntien kaikkia ongelmia. Kuntien verojärjestelmä kaipaa puolestaan suurien muutostarpeiden sijaan enemmänkin hallittua hienosäätä.
Kuntien rahoituksellisen tasapainon näkökulmasta on lisäksi syytä kiinnittää huomiota siihen, että kuntien tehtävät ja velvoitteet on mitoitettu kestävästi. Jos tehtäviä ja velvoitteita lisätään, vaikutusarvioinnissa ja toimeenpanossa erityistä huomiota on kiinnitettävä työvoiman riittävyyteen ja vaikutuksiin erilaisissa kunnissa ja kuntaryhmissä.
Kunnat tarvitsevat työrauhaa ja vakautta historiallisen suuren muutosaallon jälkeen. Sote-uudistuksen ja valmisteilla olevan TE-palveluiden uudistuksen tuomat suuret muutokset vievät aikaa ja resursseja kunnissa, alueilla ja valtiolla. Kuntien ja hyvinvointialueiden välisen yhteyden toimivuuteen ja yhdensuuntaisten kannusteiden kehittämiseen on panostettava.
Kuntien tulevaisuuden suunnasta on oltava kansallinen kokonaiskäsitys
Työssä tunnistettiin, että hallituskausittain vaihtelevien suunnanmuutosten sijasta kuntapolitiikkaan tarvitaan yhteistä tulevaisuudenkuvaa ja pitkäjänteistä politiikkaa. Valtion kuntiin kohdistaman ohjauksen olisi tarpeellista olla aiempaa yhtenäisempää ja strategisempaa. Kuntapolitiikassa olisi myös voimakkaammin huomioitava pitkän aikavälin vaikutukset ja ylisukupolvisuusnäkökulmat.
Kuntapolitiikka tarvitsee nykyistä selkeämmän yhteisen ja kokonaisvaltaisen tulevaisuuskäsityksen. Ilman tätä on riski, että eri hallinnonaloilla tehdään kuntiin vaikuttavia päätöksiä, jotka kukin johtavat vaihtelevasti erilaisten kehityskulkujen suuntaan.
Jännite sektorilainsäädännön tiukentamisen ja kunnallisen itsehallinnon välillä juontuu pitkälti hajanaisesta kuntarakenteesta tai resursseiltaan haavoittuvien kuntien liiallisesta määrästä. Kuntapolitiikkatyössä tunnistettiin kuntarakenteen kehittämisen vaikeudet ja hahmotettiin vaihtoehtoisia tapoja edetä kestävämpien kuntien suuntaan. Työssä visioitiin mahdollisia kuntapolitiikan tulevaisuuden skenaarioita, joiden toteutumisella olisi omat taustaedellytyksensä. Skenaariot liittyvät kuntien toimintavapauteen ja vastuuseen, tarkempiin palveluiden järjestämisedellytyksiin sekä kuntien eriyttämiseen askeleittain. Kullakin skenaariolla on omat hyvät ja huonot puolensa.
Taustaa
Kuntien tulevaisuustyön käynnistämisestä päätettiin syksyn 2020 budjettiriihessä. Tehtävänä oli valmistella useita kuntapolitiikan vaihtoehtoisia toimenpidekokonaisuuksia poliittista päätöksentekoa varten. Työn tavoitteena on sellainen kuntapolitiikka, että kunnilla on myös tulevaisuudessa hyvät edellytykset järjestää palvelut, edistää asukkaidensa hyvinvointia ja varmistaa kuntatalouden kestävä pohja.
Lisätietoja:
Ylijohtaja Jani Pitkäniemi, puh. 02955 30494, jani.pitkaniemi(at)gov.fi
Hallitusneuvos Minna-Marja Jokinen, puh. 0295 530 018, minna-marja.jokinen(at)gov.fi (kuntien rooli, itsehallinto, rakenteet ja toimintatavat)
Budjettineuvos Tanja Rantanen, puh. 02955 30338, tanja.rantanen(at)gov.fi (rahoituksen ja tehtävien tasapaino)
Kuntapolitiikan tulevaisuuden skenaariot
1. Vahvan toiminnallisen kehittämisen ja vastuun skenaario
- Toimintaympäristön haasteisiin vastattaisiin ennen kaikkea kuntien omilla, merkittävillä toiminnallisilla uudistuksilla.
- Edellyttäisi onnistuakseen kunnilta voimakasta uudistumista, kykyä muuttaa toimintaansa ja riittäviä resursseja, jotta ne voivat ottaa tehtävissään vahvan kehittäjäroolin.
- Kuntien resurssierojen ja vaihtelevan koon vuoksi skenaario ei välttämättä olisi sellaisenaan toteutettavissa, vaan voisi tarvita tuekseen vapaaehtoisia kuntaliitoksia.
- Skenaario edellyttäisi valtion kuntapolitiikassa uudenlaista, kaksisuuntaista otetta.
2. Järjestämiskriteerejä palveluihin
- Turvattaisiin asukkaiden palveluiden yhdenvertaisuutta ja kuntien edellytyksiä järjestää säätämällä järjestämiskriteerejä niitä edellyttäviin palveluihin.
- Jos kunta ei niitä suoraan täytä, se voisi valita yhteistyön tai kuntaliitokset keinoksi.
- Skenaario on tuttu Paras-hankkeesta ja valmisteilla olevasta TE-palveluiden uudistuksesta.
- Korostaisi kuntien palveluroolia ja valtion sektorikohtaista kuntapolitiikkaa.
- Voisi johtaa hajanaisiin kunta- ja yhteistyörakenteisiin ja hankaloittaa vapaaehtoista kuntien välistä yhteistyötä ja kunnan kokonaisjohtamista.
3. Yhtenäiskuntamallista irtautuminen
- Hyväksyttäisiin kuntien eriytyminen kuntapolitiikan pohjaksi ja sallittaisiin erilaisia hallinnollisia ja tehtäväkohtaisia ratkaisuja eri puolilla maata.
- Ei säädettäisi lainsäädännössä asemaltaan erilaisista kunnista, vaan luotaisiin esimerkiksi tehtäväkohtaiseen lainsäädäntöön vastuita erilaisille kunnille tarpeen sitä vaatiessa.
- Sallisi alueellisten erityispiirteiden paremman huomioimisen, mutta johtaisi samalla hallinnollisesti vaihteleviin ja pahimmillaan sekaviin ratkaisuihin eri puolilla maata.