Hämeenlinnan hallinto-oikeus 15.6.2015 15/0482/3

Kirjallinen varoitus        
Sopimaton käytös
Sotilas       
Kuulemismenettely                
Yhdenvertainen kohtelu
Epäasiallinen käytös
Käyttäytymisvelvollisuus
Puolustusvoimat
Tehtävästä kieltäytyminen
    
Virasto oli antanut ylivääpeli A:lle kirjallisen varoituksen, koska A oli rikkonut ammattisotilaan käyttäytymisvelvoitetta käyttäytymällä toistuvasti samaa henkilöä kohtaan tavalla, jonka kyseinen henkilö oli mieltänyt epäasialliseksi ja nöyryyttäväksi. Asiassa arvioitiin myös sitä, oliko A:ta kuultu lain mukaisesti.

Päätöksen mukaan varoitukseen johtaneita tekoja olivat olleet seuraavat:
1. A oli kysynyt ylikersantti B:tä vapaaehtoiseksi erääseen tehtävään ja B:n kieltäydyttyä pyrkinyt saamaan tämän tehtävään tavalla, jonka B oli kokenut painostavaksi ja epäasialliseksi käytökseksi. 2. A oli useasti maininnut B:lle, että tämän tulisi hakeutua tiettyyn oppilaitokseen. Ehdottelujen jatkuttua pidempään B oli kokenut ehdottelut piikittelynä ja epäasiallisena käytöksenä. 
3. Työilmapiiri-kyselyn purkutilaisuudessa oli tuotu esille, että joku henkilökuntaan kuuluva oli kokenut tulleensa työpaikkakiusatuksi, minkä jälkeen A oli todennut samassa tilaisuudessa julkisesti B:lle, että B oli kiusaamisilmoituksen takana. 
4. A oli jaksopalaverissa julkisesti kertonut B:tä osoittaen, että B syyttää häntä kiusaamisesta ja on halunnut asian menevän tutkintaan. B oli kokenut A:n toiminnan epäasialliseksi ja nöyryyttäväksi.

Hallinto-oikeuden mukaan virasto oli kuullut A:ta ennen kirjallisen varoituksen antamista valtion virkamieslain edellyttämällä tavalla, eikä menettely varoitusta annettaessa ollut muutenkaan ollut virheellistä. Sotilaskurinpitoasian käsittelyn väitetyillä puutteilla ja sillä seikalla, oliko työantaja ennen kirjallista varoitusta koskevan asian käsittelyä selvittänyt väitteitä epäasiallisesta kohtelusta Puolustusvoimien ohjeiden mukaisesti, ei ollut merkitystä arvioitaessa varoituksen menettelyllistä lainmukaisuutta.

Hallinto-oikeus totesi, että A:n ja B:n kertomusten mukaan oli ollut pääteltävissä, että B oli häntä varoituksessa mainittuun tehtävään kysyttäessä jäänyt miettimään asiaa. Selvityksistä ei ilmennyt, että A olisi ottanut asiaa puheeksi sen jälkeen, kun B oli selvästi ilmoittanut kieltäytyvänsä tehtävästä. Hallinto-oikeus piti mahdollisena, että B oli voinut kokea kehotukset tiettyyn oppilaitokseen hakeutumisesta kiusoitteluna. Toisaalta A:n selvitystä siitä, että kehotukset olivat olleet kannustusta, ei voitu pitää epäuskottavana. Tätä arviota tuki muun muassa A:n ja B:n sekä luottamusmiehen lausunnoista ilmenevä seikka, että A ja B olivat aiemmin olleet hyvissä väleissä keskenään. Asiassa oli riidatonta, että A oli menetellyt työilmapiirikyselyn purkutilaisuudessa varoituksessa kuvatulla tavalla. Selvitysten perusteella oli toisaalta uskottavaa, ettei A ollut mieltänyt toteamuksensa aiheuttavan B:lle mielipahaa. Hallinto-oikeus piti uskottavana, että B oli kokenut työpaikkakiusaamista koskevan asian julkisen esille tuomisen jaksopalaverissa kiusallisena. A:lla oli toisaalta ollut ymmärrettävä syy tuoda asia esiin tilanteessa, jossa työtoverit olivat hänen kertomansa mukaan sitä tiedustelleet. 

A:n käyttäytymistä mainituissa tilanteissa ei voitu pitää sillä tavoin moitittavana, että mikään kyseisistä tapahtumista voisi yksinään olla perusteena kirjallisen varoituksen antamiselle. Varoituksen perusteeksi otetut seikat olivat tapahtuneet varsin pitkän ajan kuluessa, eikä asiassa ollut esitetty riittävää selvitystä sille, että A:n käyttäytymisessä kyseisissä yksittäisissä tilanteissa olisi ollut kysymys B:hen kohdistetusta häirinnästä tai muusta epäasiallisesta käytöksestä. A:n ei siten voitu katsoa rikkoneen kirjallisessa varoituksessa mainituilla perusteilla ammattisotilaan käyttäytymisvelvoitetta siten, että työnantajalla olisi ollut perusteet turvautua kirjalliseen varoitukseen.

Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen lainvastaisena.

KHO 29.3.2017 T 1471: Korkein hallinto-oikeus tutki asian ja hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muutettu.

Hallintolaki 6 §
Laki puolustusvoimista 42 §
Valtion virkamieslaki 24 §
Valtion virkamieslaki 66 § 2 momentti