Hämeenlinnan hallinto-oikeus 29.5.2018 18/0330/3

Kirjallinen varoitus             
Sopimaton käytös        
Virkavelvollisuuden rikkominen
Kohtuullinen aika            
Esimies
Päätöksen perusteleminen        
Sopimaton kielenkäyttö
Yhteistyövaikeudet

Työnantaja oli 24.4.2017 antanut yliopettaja A:lle kirjallisen varoituksen epäasiallisesta käytöksestä virantoimituksessa. Varoituksen mukaan A oli rikkonut virkavelvollisuuttaan käyttäytymällä epäasiallisesti kahta samassa korkeakoulussa työskentelevää suunnittelijaa B:tä ja C:tä kohtaan. Päätöksen sekä B:n ja C:n helmikuussa 2017 toimittamien kirjallisten selvitysten mukaan A oli syyskuussa 2015 korkeakoulun käytävällä osoittanut sormella suunnittelija B:tä ja huutanut tälle ”tiedä sitten ketä syyttävä sormi osoittaa, jos lukujärjestyksissä on yksikin virhe”. A oli 5.11.2015 järjestetyssä palaverissa osoittanut suunnittelija C:tä sormellaan ja huutanut tälle: ”Älä sinä tule minua neuvomaan” ja ”minä en aio tehdä mitään tuollaisia merkonomin näpyttelyhommia”. A oli useaan kertaan vähätellyt C:n ammattitaitoa käyttäen hänen työtehtävistään ilmaisua ”merkonomin näpyttelyhomma”. A oli toistuvasti kieltäytynyt tekemästä lukujärjestysmuutoksia korkeakoulun käytössä olevassa järjestelmässä, ja näin aiheuttanut kohtuuttomasti haittaa B:n työnteolle. Lisäksi A oli opettajille 18.10.2016 lähettämässään sähköpostiviestissä siteerannut B:n sähköpostia tavalla, joka oli omiaan antamaan opettajille väärän kuvan B:n sähköpostiviestin sisällöstä. B:n pyynnöstä huolimatta A ei ollut suostunut oikaisemaan asiaa. Päätöksessä oli todettu, että työterveyshuollon erikoislääkärin ja työterveyslääkärin lausunnon perusteella A:n epäasiallisesta käytöksestä oli aiheutunut haittaa B:n ja C:n terveydelle. 

Lähtökohtana on, että varoitus annetaan kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun varoitukseen johtaneet perusteet ovat tulleet työnantajan tietoon. Varoituksen perusteena mainittu kokoustilanne oli tapahtunut 5.11.2015. Kokouksessa oli ollut läsnä C:n esimies, joten A:n käyttäytyminen oli tällä perusteella tullut C:n työnantajan tietoon ja marraskuussa 2015, eli paljon ennen B:n ja C:n helmikuussa 2017 toimittamia kirjallisia selvityksiä. Varoitus oli annettu lähes puolentoista vuoden kuluttua kyseisestä kokoustilanteesta, joten yksistään kyseiseen tapahtumaan vetoamista ei voitu pitää kohtuullisena ajan kulumisen vuoksi. Varoitusta ei siten voitu antaa huhtikuussa 2017 kyseisen kokouksen tapahtumien perusteella.

B:n käsitys käytävällä tapahtuneesta kohtaamisesta oli tullut työnantajan tietoon helmikuussa 2017 hänen antamansa kirjallisen selvityksen myötä. Samoin C:n kertomus hänen työtehtäviään halventavista ilmaisuista oli tullut työnantajan tietoon helmikuussa 2017. Näiden tapahtumien osalta ja valituksenalaisessa päätöksessä mainittujen sähköpostiviestien osalta varoituksen antaminen oli tapahtunut kohtuullisessa ajassa siitä, kun asia on tullut työnantajan tietoon.

Kirjallisella varoituksella virkamiehelle esitetään vastaisen varalle hänen toimintaansa kohdistuva moite. Jotta varoitus olisi perusteltu, tulee virkamiehen käyttäytymisen olla objektiivisesti arvioiden moitittavaa. Varoituksen perusteita koskevan selvityksen hankkiminen on työnantajan vastuulla. A oli vastineessaan kieltäytynyt käyttäytyneensä B:n ja C:n esittämällä tavalla. B:n kertomus käytävällä tapahtuneesta kohtaamisesta ei yksistään riittänyt osoittamaan, että A olisi käyttäytynyt vastoin asemaansa ja tehtäviään. C oli väittänyt A:n käyttäneen useaan otteeseen halventavaa ilmausta hänen työtehtävistään, mutta ei ollut yksilöinyt muita ajankohtia tai tapahtumia kuin kokous syksyllä 2015. Tapahtumia ei ollut pyritty selvittämään enää tarkemmin sen jälkeen, kun A oli vastineessaan kieltänyt tapahtumat. Työnantajan selvitys oli jäänyt vajavaiseksi, kun siitä ei ollut ilmennyt tarkempia tietoja C:n tarkoittamista tilanteista. Asiakirjoista ilmeni, ettei yksikään taho ollut ilmoittanut A:lle tämän käytöksen olleen epäasiallista. Myöskään pelkästään sitä, että A oli kieltäytynyt teknisten muutosten tekemisestä lukujärjestyksiin, ei voitu pitää B:hen kohdistuvana käytöksenä. Hallinto-oikeus totesi myös, että A:n 18.10.2016 lähettämä sähköposti oli ollut asiallinen. Siteeratun kohdan lähettämistä ilman B:n alkuperäistä viestiä ei ole pidettävä B:hen kohdistuvana epäasiallisena käyttäytymisenä.

Hallinto-oikeus totesi, että valituksenalaisessa päätöksessä mainittu selvitys ei osoita A:n menettelyn olleen sillä tavoin moitittavaa, että työnantajalla olisi ollut perusteet antaa hänelle kirjallinen varoitus virkamiehen käyttäytymisvelvollisuuden rikkomisesta.

Hallinto-oikeus kumosi valituksenalaisen päätöksen.

Korkein hallinto-oikeus ei myöntänyt asiassa valituslupaa (KHO 10.12.2019 T 5845)

Sovelletut oikeusohjeet: 

Valtion virkamieslaki 14 § 2 momentti
Valtion virkamieslaki 24 §
Valtion virkamieslaki 31 § 1 momentti