Helsingin hallinto-oikeus 22.12.2014 14/1065/2

Kirjallinen varoitus                
Syrjintä
Menettelyvirhe        
Oikeudenkäyntikulut    
Kohtuullinen aika
Käyttäytymisvelvollisuus    
Epäasiallinen käytös
Sopimaton kielenkäyttö
Sopimaton käytös
                    
Virasto oli antanut A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen mukaan varoitus perustui A:n menettelyyn virantoimituksessa 1.11.2012 ja 20.11.2012. Päätöksen mukaan A oli käyttäytynyt henkilöstökokouksessa virkamieslain 14 §:n 2 momentin vastaisesti. Työnantaja katsoi A:n käyttäytymisen myös työturvallisuuslain 28 §:n mukaiseksi häirinnäksi ja epäasialliseksi kohteluksi julkisen negatiivisen nimittelyn kohteiksi joutuneita kohtaan. A:lle oli myöhemmin annettu virkakäsky, jota A kieltäytyi noudattamasta. Virasto oli antanut A:lle kirjallisen varoituksen kyseisten tapahtumien perusteella jo 18.12.2012. Virkamieslautakunta oli 17.5.2013 tekemällään päätöksellä kumonnut kyseisen päätöksen muotovirheen johdosta.

Hallinto-oikeus totesi, että virkamieslautakunta ei ollut palauttanut kysymyksessä olevaa varoitus-asiaa virastolle uudelleen käsiteltäväksi. Siten kysymykseen ei tullut hallintolain mukaisen ilmeisen kirjoitusvirheen tai muun siihen verrattavaa selvää virhettä koskevan säännöksen soveltaminen. Valtion virkamieslaissa tai -asetuksessa ei ole säännöstä siitä, voidaanko muutoksenhakuelimen päätöksessä todettu menettelyvirhe oikaista uudessa käsittelyssä hallintomenettelyssä. Virka-mieslautakunta ei ollut tutkinut samoihin tosiseikkoihin perustuvan varoitusasian asiallisia edellytyksiä, vaan päätöksen kumoaminen oli perustunut vain menettelyllisiin seikkoihin. Hallinto-oikeus katsoi, että varoituksen uudelleen käsittelyyn virastossa ei siten ollut estettä, vaikka tällaisesta menettelystä ei ole olemassa erillissäännöstä. 

Hallinto-oikeuden mukaan varoitus on hallintopäätös, jolla kohdistetaan moite virkamiehen käyt-täytymiseen ja kiinnitetään virkamiehen huomio tämän toiminnan moitittavuuteen vastaisen varalle. Hyväksyttävä aika virkamiehen moitittavan käyttäytymisen ja varoituksen välillä riippuu yksittäistapauksittain asian laadusta, mutta aika ei voi varoituksen tarkoitus huomioiden olla kohtuuttoman pitkä. Asiassa varoituksen perusteena olivat A:n menettelyt 1.11.2012 ja 20.11.2012, ja varoitus oli annettu 15.7.2013. Hallinto-oikeus katsoi, että lähes kahdeksan kuukauden aikaa oli pidettävä kohtuuttoman pitkänä aikana, missä otettiin huomioon myös se, että varoituksen perusteena olevien seikkojen määrittely ei ollut edellyttänyt pitkää selvittelyaikaa. Myöskään A:lle saman menettelyn johdosta 18.12.2012 annetun varoituksen kumoaminen virkamieslautakunnassa työnantajan menettelyvirheen johdosta ei vaikuttanut tähän kohtuusarviointiin.

Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen ja velvoitti Suomen valtion korvaamaan A:n oikeuden-käyntikulut 3 000 eurolla.

KHO 19.5.2016 T 2144: Virasto oli sittemmin lakkautettu. Vireillä olleet asiat sekä viraston virat ja niihin nimitetyt virat siirrettiin Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen. Näin ollen hallinto-oikeus oli tullut asiassa työnantajan asemaan ja sillä oli oikeus hakea muutosta Helsingin hallinto-oikeuden asiassa antamaan päätökseen. Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta kuului maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalaan. Näin ollen myös ministeriöllä oli katsottava olevan oikeus valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä.

Virasto oli aiemman päätöksensä tultua kumotuksi muotovirheen vuoksi, antanut A:lle uuden varoituksen samoilla perusteilla kuin aiemmin. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan Helsingin hallinto-oikeuden ei olisi tullut kumota varoitusta koskevaa päätöstä sillä perusteella, että varoituksen antamiseen kulunut aika laskettuna sen antamiseen johtaneista perusteista oli ollut liian pitkä. Virkamieslaissa ei säädetä, missä ajassa varoitus on annettava sen antamiseen johtaneiden perusteiden tultua työnantajan tietoon.

Korkein hallinto-oikeus kumosi Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen ja asia palautettiin sille uudelleen käsiteltäväksi. KHO totesi myös, että hallinto-oikeuden tuli asian ratkaistessaan lausua myös korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetystä oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevasta vaatimuksesta.

Hallintolaki 50 §
Hallintolaki 51 § 1 momentti
Hallinto-oikeuslaki 3 §
Laki kunnallisesta viranhaltijasta 44 § 2 momentti
Työturvallisuuslaki 28 §
Valtion virkamieslaki 14 §
Valtion virkamieslaki 24 §
Valtion virkamieslaki 57 §