Itä-Suomen hallinto-oikeus 13.11.2014 14/5249/4

Määräaikainen virkasuhde
Määräaikaisuuden peruste            
Hallintoriita
Korvausvaatimus                 
Sijaisuus
Viran muuttaminen
Nimityskirja           

A oli ollut yhtäjaksoisesti määräaikaisissa virkasuhteissa sairaalaan aikana 7.4.2008–31.1.2014. Määräaikaisia virkasuhteita oli yhteensä 37. Määräaikaisten virkasuhteiden perusteiksi oli nimittämiskirjoihin merkitty vakinaisten virkamiesten avoimen viran hoitaminen, viransijaisuus, vuosiloman sijaisuus sekä muun hoitopotilaan lisävalvonta. Nimittämiskirjoihin ei ollut merkitty, kenen virkamiehen sijaisena A oli toiminut. Asiassa oli ollut kysymys pitkäaikaisiin määräaikaisiin virkasuhteisiin nimittämisestä. A:n nimike oli ollut koko ajan mielisairaanhoitaja.

Hallinto-oikeus totesi, että työnantajalla on oikeus palkata henkilö määräaikaiseen virkasuhteeseen, jos työtehtävien väliaikainen järjestäminen, esimerkiksi vakinaisen viranhaltijan sijaistaminen, sitä edellyttää. Määräaikaisen virkasuhteen käyttäminen on kuitenkin vasta toissijainen vaihtoehto ja työnantajalla on pysyvän sijaisuustarpeen ilmetessä velvollisuus perustaa riittävästi virkoja työvoiman tarpeen täyttämiseksi. Hallinto-oikeuden mukaan yksittäin tarkastellen muutamille virkasuhteille olisi voinut olla valtion virkamieslain mukaiset perusteet. A:n lukuisat määräaikaiset virkasuhteen osoittivat kuitenkin, että työvoiman tarve sairaalassa oli ollut pysyvää ja jatkuvaa. Hallinto-oikeus totesi, että muun muassa vuosilomat ja sairauslomat kuuluvat välttämättä viraston toimintaan ja aiheuttavat lisätyövoiman tarvetta. 

A:n määräaikaiseen virkasuhteeseen ottamisen perusteeksi oli kuudessa tapauksessa ilmoitettu viran väliaikainen hoito. Viraston mukaan sairaalassa oli vuodesta 2007 alkaen ollut meneillään virkarakenteen muutosprosessi, jossa matalamman koulutustason virkoja oli luonnollisen poistuman kautta muutettu korkeamman koulutustason viroiksi. Hallinto-oikeus arvioi, että sairaalan päätöstä muuttaa virkarakennetta siten, että mielisairaanhoitajan virkoja muutetaan vähitellen sairaanhoitajan viroiksi, ei voitu pitää perusteena sille, että A:ta ei ollut nimitetty mielisairaanhoitajan virkaan. Sairaalassa oli ollut mielisairaanhoitajan virkoja, joihin hakija olisi voitu nimittää. Mielisairaanhoitajien tarve oli myös ollut pysyvää ja jatkuvaa, jolloin avoimen viran väliaikainen hoitaminen ei ollut hallinto-oikeuden mukaan perusteltu syy nimittää A määräaikaisiin virkasuhteisiin.  

Hallinto-oikeuden arvion mukaan sairaalassa ei ollut perustettu tarpeeksi virkoja sairaalassa olevan työvoiman tarpeen täyttämiseksi, vaan pysyväisluonteisia työtehtäviä oli teetetty toistuvasti ja peräkkäin määräaikaisilla virkasuhteilla ilman, että niille oli ollut valtion virkamieslain 9 §:n mukaista perustetta.

Hallinto-oikeus hyväksyi hakemuksen perusteeltaan. 

Sairaalalla ei ollut oikeutta pitää A:ta määräaikaisissa virkasuhteissa aikana 7.4.2008–31.1.2014 ja hallinto-oikeus hakemuksen enemmälti hyläten velvoitti sairaalan suorittamaan A:lle kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. 

KHO 1.7.2016 T 2918: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen eikä muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta.

Valtion virkamieslaki 9 §
Valtion virkamieslaki 56 § 1 momentti