Helsingin hallinto-oikeus 25.2.2021 nro 21/0075/2 (diaarinumero 07160/18/1402)

KHO 23.3.2022 nro H905/2022 (diaarinumero 20879/03.04.04.04.03/2021)

 

Asia     
Palkan takaisinperintää koskeva hallintoriita

Asiasanat 
Luvaton poistuminen
Työaika
Työaikojen noudattaminen
Palkan takaisinperintä

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Virasto vaati sen alaisuudessa työskennelleeltä A:lta maksettua palkkaa takaisin vuosien 2015−2016 ajalta. Viraston vaatimuksessa ilmenneiden perusteluiden mukaan A:lle oli maksettu aiheettomasti palkkaa, koska A:n oli todettu käyttäneen työaikaansa luvattomasti opiskeluun tai muuhun tarkoitukseen kuin virkatehtäviensä hoitamiseen. Viraston mukaan A oli velvoitettava suorittamaan virastolle / Suomen valtiolle takaisin liikaa maksettua palkkaa 18 583,56 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen. 

A puolestaan kiisti viraston vaatimukset perusteeltaan ja määrältään sekä vaati niiden hylkäämistä. A esitti kiistämisensä tueksi, että hän ei ollut käyttänyt työaikaansa opiskeluun tai muuhun perus-teettomaan poissaoloon. A oli työskennellyt etätöissä ja 5.3.2015 mahdollisesti toisessa viraston toimipisteessä. Muina työnantajan vaatimuksessa tarkoitettuina päivinä hän oli ollut kokouksissa tai koulutustilaisuuksissa työpaikan ulkopuolella.

Hallinto-oikeus totesi perusteluissaan aluksi, että viraston vaatimuksessa oli kyse siitä, oliko A ollut luvattomasti poissa työpaikaltaan yhteensä 34 työpäivän ajan ja osan työpäivästä yhteensä 72 päivän aikana ajalla 3.3.2015‒31.12.2016 ja oliko hänelle sen johdosta maksettu aiheettomasti palkkaa. Asiassa ei ollut ratkaistavana sitä, oliko A muilla tavoin laiminlyönyt virkatehtäviään, tai oliko A oikeutettu korvauksiin mahdollisesti työajan ulkopuolella tekemästään työstä.

Tämän jälkeen hallinto-oikeus toi esiin, että A oli työskennellyt viraston keskijohtoon kuuluvassa asiantuntijatehtävässä, minkä vuoksi häneen voitiin soveltaa työaikalain säännöksiä. A oli ollut velvollinen olemaan säännöllisenä työaikana työnantajansa käytettävissä työpaikalla tai työnantajan määräämissä tehtävissä työpaikan ulkopuolella.

Viraston työaikamääräyksen mukaan etätyön tekeminen oli lisäksi hallinto-oikeuden mukaan edellyttänyt esimiehen ennakolta antamaa lupaa. A ei ollut osoittanut, että hänellä olisi ollut tällainen lupa. A:n toimittamat kuvakaappaukset sähköpostiviestien viestikentistä ja Lync/Skype-keskustelumerkinnät eivät osoittaneet, että hän olisi työskennellyt sähköpostien lähettämis- tai vastaanottamisajankohtana tai mahdollisten Lync/Skype -keskustelujen ajankohtana työpaikallaan viraston tiloissa. A ei ollut myöskään osoittanut sähköpostein tai muutoin, että hänellä olisi ollut etätyöksi ilmoittamiltaan päiviltä satunnaisen etätyön tekemiseen saatu esimiehen suostumus. Lisäksi A:n työaikaraporteissa ei ollut ajalla 6.3.2015‒31.10.2016 viraston etätyöohjeen edellyttämiä etätyöhön lähdettäessä käytettäviä monileimauksia ”Ulos” ja ”Matka ulos”. Työaikaleimaus- tai kulkuraporttimerkinnöistä ei osapäivän poissaoloiksi katsottujen päivien osalta ilmennyt, että A olisi selityksensä liitteessä ilmoittaminaan päivinä poistunut työpaikalta kokoukseen kesken työ-päivän tai saapunut kokouksesta työpaikalleen kokouksen päätyttyä eikä hänen ollut näin ollen katsottu mainittuina päivinä olleen työnantajansa käytettävissä työpaikalla tai työnantajan määräämissä tehtävissä työpaikan ulkopuolella.

Hallinto-oikeus piti uskottavana, että A oli työskennellyt viraston toisessa toimipisteessä 5.3.2015, koska hänen työhuoneensa varsinaisessa toimipisteessä ei ollut tuolloin kalustettuna. Virasto ei kiistänyt tätä seikkaa. Tältä osin ja mainitulta päivältä maksettavaksi vaaditun viivästyskoron osalta hallinto-oikeus hylkäsi hakemuksen. Hallinto-oikeus hylkäsi hakemuksen myös siltä osin kuin virasto oli myöntänyt mahdolliseksi, että A oli saanut luvan esimieheltään yksittäisten työtuntien käyttämiseen etätyöhön. Tältä osin hallinto-oikeus arvioi, että hakemus oli jäänyt näyttämättä 10 tunnin ja sille maksettavaksi vaaditun viivästyskoron osalta. Hallinto-oikeus hyväksyi viraston hakemuksen muilta osin.

Hallinto-oikeus velvoitti A:n maksamaan virastolle / Suomen valtiolle 17 964,45 euroa hänelle ajalta 5.3.2015‒31.12.2016 liikaa maksetun palkan korvauksena korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen hakemuksen vireilletulopäivästä 21.12.2018 lukien. Viraston vaatimus hylättiin enemmälti.

Lainvoimainen.

KHO ei myöntänyt asiassa valituslupaa.

Sovelletut oikeusohjeet

Valtion virkamieslaki 14 §, 61 § ja 63 a § 1 ja 2 momentti
Työaikalaki (605/1996) 1 § 2 momentti, 4 § 1 ja 2 momentti ja 9 § 
Sopimuskaudella 1.4.2014–31.1.2017 voimassaolleen työajoista tehdyn valtion virka- ja työehtosopimuksen 3 §, 4 § ja 29 § 1 ja 4 momentti
Tullin etätyöohje kohta 1, 1.2, 2 ja 3 
Hallintolainkäyttölaki (586/1996) 69 §
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 §