Päätös Vaasan hallinto-oikeus 14.3.2022 Nimittämispäätös nro 240/2022 (diaarinumero 20657/03.04.04.04.03/2021)

 

Asia     
Valitus virkaan nimittämistä koskevassa asiassa

Asiasanat     
Ansiovertailu
Nimitysharkinta
Nimittämispäätös
Syrjintä

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Virasto oli nimittänyt yksikön ylitarkastajan virkaan 1.6.2021 lukien B:n. Päätöksestä valittanut A vaati, että viraston päätös kumotaan ja että virasto velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa laillisine korkoineen.

A esitti vaatimuksessaan, että häntä oli pidettävä ansioituneempana avoinna olevaan ylitarkastajan virkaan verrattuna B:hen. A:n mukaan nimittävä viranomainen oli ylittänyt harkintavaltansa rajat perustuslain 125 §:n yleisistä nimitysperusteista poiketen ja päätös oli siten A:n väittämänä virheellinen. Lisäksi A:n vaatimuksen mukaan asiassa oli perusteltua aihetta epäillä, että A oli asetettu yhdenvertaisuuslain 8 §:n vastaisesti epäedulliseen asemaan ikänsä vuoksi, sillä A oli 56 vuotias ja B puolestaan A:ta huomattavasti nuorempi. 

Kyseessä olevaan virkaan ei ollut säädetty kelpoisuusvaatimuksia. Viranhakuilmoituksen mukaan parhaimmat valmiudet ylitarkastajan tehtävän menestykselliseen hoitamiseen antoi soveltuva ylempi korkeakoulututkinto. Tehtävän hoitamisessa katsottiin eduksi luomuvalvonnan ja luomulainsäädännön tuntemus. Lisäksi tehtävässä arvostettiin kokemusta lainsäädännön toimeenpanosta ja viranomaistoimenpiteiden ohjaamisesta sekä viranomais- ja sidosryhmäyhteistyöstä. Eduksi katsottiin myös hyvä englannin kielen taito.

Hallinto-oikeus perusteli ratkaisuaan vertailemalla hakijoiden valmiuksia keskenään. Sekä B:llä että A:lla oli virassa eduksi katsottu ylempi korkeakoulututkinto, joten heitä pidettiin koulutuksen osalta yhtä ansioituneina. B:llä oli oman ilmoituksensa mukaan hyvä ja A:lla oman ilmoituksensa mukaan erinomainen englannin kielen taito. A:n erinomainen englannin kielen taito oli tuomioistuimen mukaan sinänsä katsottava hänelle lisäansioksi. Kun kuitenkin otettiin huomioon ylitarkastajan tehtävät ja se, mitä hakuilmoituksessa oli esitetty, englannin kielen taito ei muodostanut merkittävää eroa B:n ja A:n välille.

Hallinto-oikeus toi perusteluissaan esiin, että sekä B:llä että A:lla oli molemmilla merkittävän pitkä työkokemus muun ohella luomuvalvontaan liittyvistä tehtävistä, minkä vuoksi yksin työkokemuksen pituus ei osoittanut hakijaa ansioituneemmaksi, vaan huomiota oli kiinnitettävä työkokemuksen laatuun haettavana olevan tehtävän kannalta. Nimitysmuistiossa oli tuotu esiin A:n syvällinen luomuvalvonnan ja luomulainsäädännön osaaminen ja asiantunteva näkemys koko luomualasta sekä kokemus ELY-keskusten ohjaustehtävistä. B:n osalta nimitysmuistiossa oli tuotu esiin hänelle työkokemuksen kautta kertynyt erinomainen tietämys ja näkemys ELY-ohjauksen keinojen ja suuntaamisen kohdentamistarpeista erityisesti ELY-keskusten näkökulmasta. Hallinto-oikeuden mukaan virasto oli nimitysmuistiosta ilmenevän perusteella voinut arvioida, että B:llä oli luomuvalvonnan tuntemuksensa ja kehittämis- ja koordinointikokemuksensa sekä omakohtaisen ELY-keskusnäkökulmansa vuoksi parhaat edellytykset ELY-keskuksia luomuvalvonnan osa-alueella ohjaavan ylitarkastajan tehtävien hoitamiseen.

Tämän jälkeen hallinto-oikeus totesi, että nimitysmuistion perusteella nimityspäätöksen valmistelu oli suoritettu asianmukaisesti ja hakijoiden ansioita tasavertaisesti vertaillen. Kun otettiin lisäksi huomioon se, mitä hakuilmoituksessa oli mainittu virkaan kuuluvista tehtävistä, virasto oli hallinto-oikeuden mukaan voinut painottaa niitä hakijoiden ansioita, joita se oli pitänyt kyseessä olevan ylitarkastajan viran hoitamisen kannalta tärkeinä. Johtopäätöksenä hallinto-oikeus katsoi, että B:n ja A:n ansioista ja niiden vertailusta esitetyn perusteella virasto oli kokonaisharkinnan perusteella voinut pitää B:tä A:ta ansioituneempana kysymyksessä olevaan ylitarkastajan virkaan. Nimitysmuistiosta tai muustakaan asiassa esitystä selvityksestä ei ilmennyt, että myöskään hakijoiden ikä olisi valituksessa esitetyin tavoin vaikuttanut nimityspäätökseen, eikä asiassa siten ollut aihetta katsoa A:n tulleen yhdenvertaisuuslaissa kielletyllä tavalla syrjityksi. Virasto oli siten tehnyt päätöksensä harkintavaltansa rajoissa nimittäessään B:n ylitarkastajan virkaan. Päätös ei ollut yleiset nimitysperusteet sisältävän Suomen perustuslain 125 §:n 2 momentin vastainen eikä puutteellisesti perusteltu tai muutenkaan valituksessa esitetyin perustein lainvastainen.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen sekä A:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Hallintolaki 45 § 1 momentti
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 95 § 1 momentti
Perustuslaki 125 § 2 momentti
Valtion virkamieslaki 6 § 1 ja 2 momentti ja 59 § 1 momentti
Yhdenvertaisuuslaki 8 § 1 momentti