FI SV

Pankkien vakavaraisuus- ja maksuvalmiussääntely

 

Pankkien vakavaraisuus- ja maksuvalmiusvaatimukset uudistettiin kansainvälisen finanssikriisin seurauksena. Globaali uudistusagenda laadittiin Baselin komiteassa ja EU:ssa uudistus toteutettiin EU:n luottolaitosdirektiivin (2013/36/EU) ja EU:n vakavaraisuusasetuksen (EU) N:o 575/2013 myötä. Kansallisesti uudistus saatettiin voimaan uudella luottolaitoslailla (610/2014) sekä rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetulla lailla (699/2004).

Sääntelyn tavoitteena on parantaa pankkien riskinkantokykyä vahvistamalla niiden vakavaraisuus- ja likviditeettiasemaa sekä riskienhallintaa.  Samalla se parantaa tallettajien ja pankin muiden velkojien asemaa rajoittamalla pankkien velkavipua sekä korottamalla oman pääoman minimivaatimuksia ja maksuvalmiuspuskureita. Lisäksi paketissa uudistettiin säännösten rikkomisesta tai laiminlyönnistä määrättäviä hallinnollisia seuraamuksia, luottolaitosten hallinto- ja ohjausjärjestelmiä sekä palkitsemista koskevaa sääntelyä.

Luottolaitosdirektiivi (CRD IV) kattaa liiketoiminnan aloittamista ja palvelujen tarjontaa koskevat yleiset vaatimukset sekä valvontaa, hallinnollisia seuraamuksia ja luotettavaa hallintoa koskevat vaatimukset. Luottolaitosdirektiivi sisältää myös lisäpääomavaatimuksia koskevat säännökset.

EU:n vakavaraisuusasetus (CRR) on suoraan voimassa olevaa lainsäädäntöä. Vakavaraisuusasetus käsittään muun muassa omien varojen ja vähimmäisvakavaraisuusvaatimusten laskentaa, maksuvalmiutta, vähimmäisomavaraisuusastetta sekä suuria asiakasriskejä koskevat säännökset.

EU:n vakavaraisuusasetusta täydentävät Euroopan pankkiviranomaisen (EBA) valmistelemat ja EU-komission päätöksinä tai asetuksina annettavat tekniset sääntely- ja täytäntöönpanostandardit, jotka myös ovat suoraan sovellettavaa oikeutta. EBA ylläpitää yhteistä sääntökirjaa (Single Rule Book), joka sisältää luottolaitosdirektiivin ja EU:n vakavaraisuusasetuksen tulkintaohjeiden ohella EBA:n laatimat ja komission hyväksymät tekniset standardit ja EBA:n ohjeet.

Kansallinen pankkeja koskeva sääntely käsittää edellä mainittujen ohella myös seuraavat säädökset:

Laki liikepankeista ja muista osakeyhtiömuotoisista luottolaitoksista (1501/2001)

Säästöpankkilaki (1502/2001)

Laki osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista (1504/2001)

Laki hypoteekkiyhdistyksistä (936/1978)

Laki talletuspankin toiminnan väliaikaisesta keskeyttämisestä (1509/2001)

Laki kiinnitysluottopankkitoiminnasta (688/2010)

Laki talletuspankkien yhteenliittymästä (599/2010)

 

Euroopan unionin neuvostossa on vireillä useita ehdotuksia, joilla pyritään vahvistamaan pankkiunionia. Näiden sääntelyehdotusten tavoitteena on muun muassa parantaa pankkijärjestelmän häiriönsietokykyä, mikä vähentää pankkien kaatumisen todennäköisyyttä. Käsittelyssä olevan sääntelyhankkeen taustalla on "Pankkiunionin toteuttaminen" – Euroopan komission marraskuussa 2015 esittämä tiedonanto, jossa luetellaan toimenpiteitä pankkisektorin riskien vähentämiseksi. Valmistelussa on uusia ehdotuksia, joilla tavoitellaan pankkiunionin häiriönsietokyvyn parantamista, pankkijärjestelmän vakaata toiminta sekä entistä parempaa oikeusvarmuutta ja tasapuolisia toimintaedellytyksiä kaikille unioniin sijoittautuneille pankeille.

 

Lisätietoa:

Finanssivalvonta

EKP:n pankkivalvontasivut

Komission tiedonanto

 

Sivun yhteyshenkilöt: Miki Kuusinen