Korvausvaatimus                                                                  Hämeenlinnan hallinto-oikeus
Määräaikainen virkasuhde
Määräaikaisuuden peruste                                                   Päätös 16/0352/3

                                                                                                 A: 19.4.2016

A oli nimitetty virastossa seitsemään määräaikaiseen virkasuhteeseen ajalla 14.11.2011 – 31.7.2014, jonka jälkeen A:ta ei nimitetty enää viraston virkamieheksi. A katsoi, että nimitysten määräaikaisuudelle 1.8.2012 – 31.3.2013 ja 1.10.2013 – 31.7.2014 ei ollut lainmukaista perustetta.

Nimitykset ajoiksi 1.8.2012 – 31.1.2013 ja 1.2.2013 – 27.3.2013 olivat perustuneet organisaatiouudistuksen ja toimintojen uudelleen järjestelyn aiheuttamaan määräaikaiseen lisäresurssitarpeeseen. Kolmen henkilön eläkkeelle jääminen aiheutti myös lisäresurssitarpeen. Hallinto-oikeus totesi, että A:n nimitystä oli perusteltu sillä, että organisaatiomuutokseen liittyvä asiakirjahallinnon tehtävien yhdistäminen oli edellyttänyt siirtymävaiheen ajaksi osaavaa työvoimaa turvaamaan riittävät asiakirjahallinnon ja kirjaamon toiminnot. Tehtävien yhdistämisellä oli voitu arvioida olevan vaikutusta asiakirjahallinnon tehtävissä työskentelevien määräaikaisten virkamiesten asemaan ja heidän palvelussuhteidensa jatkuvuuteen. Hallinto-oikeus katsoi, että työn luonne oli siten organisaatiouudistuksen vireillä ollessa edellyttänyt A:n nimittämistä määräaikaiseen virkasuhteeseen kysymyksessä oleviksi ajoiksi.

A:n nimitys virkasuhteeseen 1.10.2013 – 31.1.2014 oli johtunut työn projektiluonteisuudesta. Nimitys oli perustunut valtakunnalliseen arkistokokoelman seulonta- ja järjestämishankkeeseen, johon liittyvät tehtävät olivat olleet tilapäisiä, ja johon oli ollut erillinen projektirahoitus vuosina 2013 ja 2014. A:n mukaan hän oli ehtinyt työskentelemään arkistossa neljän kuukauden aikana yhteensä vain noin kahden työpäivän työaikaa vastaavan ajan. Virasto ei ollut ottanut kantaa tähän väitteeseen, eikä asiassa ollut myöskään esitetty tarkempaa selvitystä hankkeeseen liittyvistä työjärjestelyistä virastossa. Hallinto-oikeus katsoi, ettei virasto ollut luotettavasti selvittänyt työn luonteeseen liittyviä edellytyksiä A:n määräaikaiselle nimittämiselle kysymyksessä olevalle ajanjaksolle.

A:n tehtävät viimeisessä virkasuhteessaan 1.2.2014 – 31.7.2014 olivat ajallisesti rajautuneet ajanjaksoon, jolloin asianhallinnan asiantuntijan siirtyminen pois viraston perustehtävistä oli aiheuttanut työruuhkaa ja määräaikaisen resurssitarpeen kirjaamon ja asiakirjahallinnon tehtävissä. Henkilön siirtyminen oli johtunut rakennerahastojen keskittämisestä ja uuden sähköisen asianhallintajärjestelmän käyttöönotosta. Hallinto-oikeus piti uskottavana, että A:n nimitystä tehtäessä työnantajan tiedossa ollut työvoiman tarve oli ollut luonteeltaan tilapäistä. A oli tuonut esille, että työnantaja oli palkannut toisen henkilön A:n tilalle tekemään samaa työtä. Hallinto-oikeus katsoi, ettei se antanut aihetta toisenlaiseen arvioon työvoiman tarpeen pysyvyydestä, koska uuden henkilön palkkaamisessa oli ollut kyse A:n kertoman mukaan työttömän henkilön palkkaamisesta työllisyysvaroilla määräaikaiseen virkasuhteeseen. Hallinto-oikeus katsoi, että virastolla oli ollut virkamieslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettu työn luonteeseen liittyvä peruste nimittää A määräaikaiseen virkasuhteeseen.

Hallinto-oikeus katsoi A:n määräaikaisen virkasuhteen ajalla 1.10.2013 – 31.1.2014 virkamieslain 9 §:n 1 momentin vastaiseksi, ja otti korvauksen määrää arvioitaessa erityisesti huomioon sen, että kysymyksessä oleva virkasuhde oli ollut kestoltaan neljä kuukautta. Hallinto-oikeus velvoitti viraston suorittamaan A:lle kuuden kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen enemmälti.

Lainvoimainen.

 

Valtion virkamieslaki 9 § 1 momentti
Valtion virkamieslaki 56 §