Hyppää sisältöön
Valtioneuvosto ja ministeriöt Media

Helsingin hallinto-oikeus 25.1.2019 19/0053/2 

Asia: Puolustusvoimien palvelussuhdeasunnon vuokratukea koskeva valitus

Asiasanat: 
Oikaisuvaatimusosoitus
Puolustusvoimat
Työnjohtomääräys
Valituskelpoinen päätös

Puolustusvoimien virkamies A oli toimeenpanokäskyllä määrätty osallistumaan yleisesikuntaupseeri-kurssille Maanpuolustuskorkeakoulussa kahdeksi reilun kuukauden mittaiseksi jaksoksi. Kurssilaisille oli järjestetty lähiopetusjaksojen ajaksi majoitus Maanpuolustuskorkeakoulun asuntolassa. A oli kuitenkin tehnyt puolustusvoimien kanssa palvelussuhdeasunnosta vuokrasopimuksen, ja hakenut vuokratukea asuntoon. Päätöksen mukaan A ei ollut oikeutettu vuokratukeen. Päätökseen ei ole liitetty oikaisuvaatimusosoitusta. Oikaisuvaatimuksessaan A oli edelleen vaatinut pääesikunnan henkilöstöosastolta, että hänelle myönnetään palvelussuhdeasuntoon liittyvä asuntosubventio tai jos sitä ei myönnetä, hänelle on annettava perusteltu ratkaisu. A:n asuntosubventiota koskevassa, vastaukseksi otsikoimassaan asiakirjassa puolustusvoimat oli lausunut A:n oikaisuvaatimuksesta, että valtion virkamieslain 52 §:n mukaan työtuomioistuimen toimivaltaan kuuluvat asiat eivät ole valtion virkamieslain 52 §:n mukaisin oikaisuvaatimuksin ratkaistavissa. Koska työnantaja oli matkakustannusten korvaamista koskevan virka- ja työehtosopimuksen mukaisesti järjestänyt kurssille komennetuille sopimuksen 17 §:ssä tarkoitetun majoituksen, ei kurssilaisilla ollut oikeutta subventoituun palvelussuhdeasumiseen kurssipaikkakunnalla.

A valitti puolustusvoimien vastauksesta hallinto-oikeuteen ja vaati, että vuokratukea koskeva asia oli palautettava pääesikunnalle asianmukaisen päätöksen ja valitusosoituksen antamiseksi. Vaihtoehtoisesti asia olisi viivytyksen välttämiseksi ratkaistava hallinto-oikeudessa ja todettava, että A:lla oli oikeus puolustusvoimien palvelussuhdeasuntojen vuokraamista koskevan ohjeen mukaiseen vuokratukeen vuokraamastaan palvelussuhdeasunnosta. A katsoi perustaneensa vaatimuksensa pääesikunnan henkilöstöosaston sisäiseen määräykseen, joka perustuu puolustusministeriön ohjeeseen. Määräys ei ollut osa voimassaolevaa virkaehtosopimusta, eikä asia siten kuulunut työtuomioistuimen toimivaltaan. A täytti ohjeessa tarkoitetut vuokratuen myöntämisen kriteerit. A:n kanssa olennaisesti samassa tilanteessa olleelle kurssilaiselle vuokratuki oli myönnetty. Puolustusvoimat vaati hallinto-oikeudessa A:n valituksen tutkimatta jättämistä. Pääesikunnan henkilöstöosaston antama vastaus A:n kysymyksiin ei ollut A:ta koskeva kielteinen hallintopäätös. Pääesikunnan ohjetta, johon A valituksessaan vetosi ei sovellettu virkamatkoihin. Virkamatkalle määrääminen kuului työnantajan direktio-oikeuden piiriin. 

Valtion virkamieslain 52 §:n (283/2015) 1 momentin mukaan virkamies, joka katsoo, ettei viranomainen ole antanut hänelle virkasuhteesta johtuvaa taloudellista etuutta sellaisena kuin se olisi ollut hänelle suoritettava, saa, jollei laissa toisin säädetä, kirjallisesti vaatia siihen oikaisua asianomaiselta viranomaiselta. Viranomaisen on annettava asiassa päätös. Pykälän 2 momentin mukaan oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valtion virkamieslain 58 §:n (283/2015) mukaan virkamies ei saa tehdä 52 §:n mukaista oikaisuvaatimusta tai hakea päätökseen muutosta 57 §:ssä säädetyllä tavalla taikka saattaa asiaa hallintoriita-asiana käsiteltäväksi, jos virkamiehellä tai virkamiesyhdistyksellä on oikeus panna asia vireille työtuomioistuimessa, jollei työtuomioistuin työtuomioistuimesta annetun lain (646/1974) 1 §:n 2 momentin nojalla ole päättänyt olla ratkaisematta asiaa.

Puolustushallinnon palvelussuhdeasuntojen ja vuokratuen tarjoaminen perustuvat puolustusvoimista annetun lain 41 §:ssä säädettyyn puolustusvoimien virkamiesten siirtymisvelvollisuuteen ja puolustusvoimien toiminnallisten tavoitteiden toteuttamiseen. Kun otettiin huomioon, että vuokratuki voitiin myöntää vain virka- tai palvelussuhteessa puolustusvoimiin olevalle henkilöstölle, vuokratuki oli hallinto-oikeuden mukaan valtion virkamieslain 52 §:n 1 momentissa tarkoitettu virkasuhteesta johtuva taloudellinen etuus. Asiassa ei ollut kyse virka- ja työehtosopimuksessa tarkoitetuista korvauksista. Puolustusvoimien palvelukeskuksen päätös palvelussuhdeasunnon myöntämisestä ja vuokratuen epäämisestä sisälsi asiaratkaisun A:n hakemukseen, joten sitä oli pidettävä hallintolain 44 §:n 1 momentin mukaisena hallintopäätöksenä, josta A oli voinut tehdä oikaisuvaatimuksen. Pääesikunnan henkilöstöosaston olisi tullut tutkia A:n oikaisuvaatimus ja antaa siihen perusteltu päätös.

Vuokratuen osalta hallinto-oikeus katsoi, että tämän kaltaiseen määrärahasidonnaiseen vuokratukeen virkamiehellä ei ole ehdotonta oikeutta. Kun lisäksi otettiin huomioon, että A:ta ei ollut määrätty puolustusvoimista annetun lain 41 §:ssä tarkoitetulla tavalla siirtymään toiselle paikkakunnalle toiseen virkaan tai tehtävään, vaan hänen virkapaikkansa on ollut edelleen Lapin lennostossa Rovaniemellä, ja että kurssin osallistujille on ollut työnantajan toimesta järjestettynä majoitus kurssipaikkakunnalla, puolustusvoimat oli voinut hylätä A:n hakemuksen vuokratuesta.  Se seikka, että toiselle henkilölle oli mahdollisesti virheellisin perustein myönnetty vuokratuki, ei oikeuttanut A:ta valtion virkamieslain 11 §:n mukaisen tasapuolisen kohtelun periaatteen nojalla saamaan vaatimaansa vuokratukea.

Hallinto-oikeus hylkäsi puolustusvoimien pääesikunnan vaatimuksen asian tutkimatta jättämisestä. 

Hallinto-oikeus hylkää valituksen.

Korkein hallinto-oikeus ei myöntänyt asiassa valituslupaa (KHO 19.5.2020 T 2190)

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet: 

Hallintolain 44 §
Hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentti
Valtion virkamieslaki 11 §, 52 §:n 1-2 momentti, 57 §, ja 58 §
Laki työtuomioistuimesta 1 §:n 2 momentti