Korvausvaatimus                                                     Päätös 13/0478/3
Määräaikainen virkasuhde                                      Kuopion hallinto-oikeus 00831/13/1401
Sijaisuus                                                                   A: 10.12.2013
Kelpoisuusvaatimukset
Hallintoriita-asia

Mielisairaanhoitaja A oli työskennellyt 1.7.2005 ja 31.12.2012 välisenä aikana ilman katkoksia yhteensä 54 määräaikaisessa virkasuhteessa sairaalaan.

Virkasuhteiden määräaikaisuuden perusteeksi oli nimittämiskirjoihin merkitty lukuisten virkasuhteiden osalta sairausloman sijaisuus, osittaisen hoitovapaan sijaisuus, muu lisätyövoiman tarve, isyysvapaan sijaisuus ja muu hoitopotilaan lisävalvonta. Näitä määräaikaisten virkasuhteiden perusteita hallinto-oikeus piti samantyyppisinä, ja hallinto-oikeus käsitteli niitä yhtenä kokonaisuutena. Sillä, että sairaalalla oli sisäinen henkilöstöpooli poissaolojen paikkaamista varten, ei ollut itsenäistä merkitystä virkasuhteiden laillisuuden kannalta. Merkitystä oli sen sijaan sillä, oliko ulkopuolisen sijaistyövoiman tarve ollut sillä tavoin pysyvää, että sitä ei ollut voitu käyttää määräaikaisten virkasuhteiden perusteena. Kysymys oli ollut lukuisista melko lyhyistä samantyyppisestä työvoiman tarpeesta johtuneista virkasuhteista. Sijaistyövoiman tarve oli hallinto-oikeuden arvion mukaan ollut selvästikin pysyvää, eikä se ollut ollut peruste määräaikaisen virkasuhteen käyttämiselle. Muun hoitopotilaan lisävalvonnassa oli kysymys A:n sairaalassa yleisesti toistuvasta työtehtävästä, johon oli tarvittu jatkuvasti työvoimaa. Se ei siten voinut olla laillinen peruste määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittämiselle.

Se, että sairaala oli päättänyt muuttaa virkarakennetta siten, että mielisairaanhoitajan virkoja muutetaan vähitellen sairaanhoitajan viroiksi, ei ollut peruste sille, että hakijaa ei voitu nimittää mielisairaanhoitajan virkaan. Virkarakenneuudistus ei ollut ollut laajuudeltaan, merkitykseltään ja menettelyiltään sellainen, että se olisi oikeuttanut sairaalan nimittämään hakijan määräaikaisiin virkasuhteisiin. A:n muodollisen kelpoisuuden täyttyminen oli tulkinnanvaraista ennen lähihoitajaksi valmistumista 2.5.2008. Asianomaisen henkilön pätevyys toimia tehtävässä jäi työnantajan arvioinnin varaan. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettu laki tai sen nojalla annettu asetus eivät olleet ainakaan suoranaisesti estäneet A:n nimittämistä mielisairaanhoitajan virkaan. Muodollisen kelpoisuuden merkitystä harkittaessa oli tarkasteltava myös A:n oikeudellista ja tosiasiallista suhdetta sairaalaan. A:lla oli ollut tosiasiassa riittävä pätevyys kysymyksessä olleisiin tehtäviin. Sairaala ei ollut myöskään osoittanut, että se olisi aktiivisesti hakenut kelpoisuusehdot täyttäviä henkilöitä virkoihin. A oli täyttänyt sairaalan pysyvää ja jatkuvaa työvoiman tarvetta vakinaisen virkamiehen tavoin. Hallinto-oikeus katsoi, että sairaalan itse määrittelemän mielisairaanhoitajan kelpoisuuden puuttuminen ei ollut oikeuttanut sairaalaa pitämään A:ta määräaikaisissa virkasuhteissa ennen 2.5.2008. Tämän jälkeen A oli riidattomasti täyttänyt vaaditun pätevyyden. A:n lukuisat määräaikaiset virkasuhteet osoittivat, että työvoiman tarve oli ollut sairaalassa pysyvää ja jatkuvaa. Sairaala ei ollut osoittanut, että sillä olisi ollut valtion virkamieslain 9 §:ssä vaadittu peruste nimittää A toistuvasti määräaikaisiin virkasuhteisiin.

Hallinto-oikeus hyväksyi A:n hakemuksen perusteeltaan ja velvoitti sairaalan suorittamaan A:lle kymmenen (10) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Sairaala velvoitettiin korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut.

KHO 1.7.2016 T 2922: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen eikä muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta.

Valtion_virkamieslaki_9_§
Valtion_virkamieslaki_56_§_1_momentti
Hallintolainkäyttölaki_69_§