Hyppää sisältöön
Valtioneuvosto ja ministeriöt Media

Erityisasiantuntijat Simo Mentula ja Allan Seuri:
Työttömyysetuuksien rahoitusvastuita on tarpeen uudistaa

Valtiovarainministeriö
15.11.2021 14.32
Kolumni
Erityisasiantuntijat Simo Mentula ja Allan Seuri.

Kuntien vastuu työttömyysetuuksien rahoituksesta laajenee työ- ja elinkeinopalveluiden uudistuksen yhteydessä. Uudella rahoitusmallilla luodaan kunnille kannusteet toimeenpanna työllisyyspalveluita kustannustehokkaalla ja vaikuttavalla tavalla.

Hallitus päätti kevään 2021 puoliväliriihessä työllisyyspalveluiden järjestämisvastuun siirtämisestä ELY-keskuksilta kunnille vuoden 2024 aikana. Siirron yhteydessä kunnille luodaan rahoitusmalli, joka kannustaa niitä kehittämään toimintaansa niin, että uudistuksella saavutetaan arviolta 7 000–10 000 lisätyöllistä. Valtiovarainministeriö vastaa työttömyysetuuksien ja palveluiden rahoitukseen liittyvän valmisteluryhmän työstä.

Jotta kunnalla olisi vahvat taloudelliset kannusteet ehkäistä ja vähentää työttömyyttä, täytyy kunnan saada tuloksellisesta toiminnasta merkittävää taloudellista hyötyä. Verojärjestelmä ei yksin luo vahvoja työttömyyden vähentämisen taloudellisia kannusteita, koska myös työttömyysturvasta maksetaan kunnallisveroa, ja toisaalta ansiotyötulon verotus on suhteellisesti kevyempää. 

Nykyään kunnan vastuu työttömyysetuuden rahoituksesta katkeaa, kun työtön osallistuu työllistymistä edistävään palveluun. Tästä johtuen palveluvastuun siirto avaisi kunnille laajat mahdollisuudet siirtää työttömyysetuusmenoja valtion maksettavaksi. Työllisyyspalveluiden hajauttamiseen liittyvästä epätarkoituksenmukaisesta kustannustensiirtelystä on sekä kansainvälistä että kotimaista näyttöä. Epätarkoituksenmukaisen toiminnan välttämiseksi uudistuksen valmistelussa on haettu oppia muiden maiden kokemuksista, esimerkiksi Tanskasta jossa 2010-luvun puolivälissä työllisyyspalveluiden hajauttamista seurasi rahoitusvastuu-uudistus. 

Kannustavan rahoitusmallin valmistelun periaatteet

Rahoitusmallin suunnittelun yhtenä tavoitteena on poistaa kustannusten siirtelyyn kannustavia rakenteita siten, että rahoitus ohjaisi tavoittelemaan pitkäkestoista ja pysyväluonteista avoimille työmarkkinoille työllistymistä. Pääosin tämä toteutuu sillä, että kunta on jatkossa vastuussa työttömyysetuuden rahoituksesta myös silloin, kun työnhakija osallistuu työllistymistä edistävään palveluun, kuten työvoimakoulutukseen. On niin yhteiskunnan kuin työttömien itsensäkin kannalta järkevää, että palveluun ohjataan siksi, että se parantaa työllistymisen edellytyksiä. 

Työnhakijat ovat ominaisuuksiltaan erilaisia, ja tämä pätee myös työnhakijoiden tarvitseman palvelun ja tuen määrään. Työllistymisnäkymiin liittyvien erojen näkökulmasta rahoitusvastuuta on perusteltua jakaa useampaan työttömyyden keston myötä kasvavaan portaaseen: pitkään työttömänä olleet tarvitsevat enemmän tukea työllistymiseensä kuin juuri työttömäksi jääneet. 

Uudessa mallissa rahoitusvastuu perustuu siis työttömyyden kestoon: mitä pidempi työttömyys, sitä suurempi vastuu kunnalla on työttömyysetuuden rahoittamisesta. Työttömyyden keston mukaan kasvava rahoitusvastuu kannustaa ehkäisemään työttömyyden pitkittymistä ja korostaa sitä, että myös pitkäaikaistyöttömien palveluihin kannattaa satsata. Rahoitusvastuun tasoa on syytä suhteuttaa rahoittamien työllisyyspalveluiden kustannusvaikuttavuuteen.

Työllisyyden edistäminen on julkisen hallinnon yhteinen asia

Työttömyysetuuksien rahoitusvastuiden uudistaminen valmistellaan kuntatalousvaikutukset huomioiden. Kuntatalousvaikutusten kokonaisuuden näkökulmasta myös siirtyvien palveluiden ja palveluihin liittyvän rahoituksen osalta tehtävillä ratkaisuilla on merkitystä. Lähtökohta on, että kuntien kustannusten kasvu kompensoidaan uudistuksen tullessa voimaan täysimääräisesti työttömyysturvan osalta. Pidemmän aikavälin kuntatalousvaikutukset riippuvat kuntien talouden suhdannekehityksestä, työttömyyteen vaikuttavista rakenteellisista tekijöistä sekä siitä, miten hyvin kunnan onnistuu vähentää työttömyyttä.

Työllisyyden hoitoon liittyvän palvelujärjestelmän toimivuuden kannalta on keskeistä, että eri toimijoiden roolit (valtio, kunnat, tulevaisuudessa myös hyvinvointialueet) ovat selkeästä määriteltyjä ja toimijoita ohjaavat samansuuntaiset kannusteet. Kunnan vastuu työttömyysetuuden rahoituksesta on yksi tällainen kannustin, koska kunta saa työnhakijan työllistymisestä rahoitusvastuun verran taloudellista lisähyötyä.

Suomen kaltaisessa laajassa hyvinvointivaltiossa vahva työllisyys on kaikkien yhteinen asia. Päämääränä on, että kun yksi toimija onnistuu, niin kaikki hyötyvät.

Simo Mentula
erityisasiantuntija, TEM2024-valmisteluryhmän sihteeristön jäsen
@SimoMentula

Allan Seuri
erityisasiantuntija
@aaseuri