Vanhempi konstaapeli X oli irtisanottu 20.2.1997. Hän oli ollut alkoholiongelmansa takia luvattomasti poissa työvuoroiltaan kolmena eri päivänä keväällä 1996. X:lle oli ilmoitettu, että hänen edellytettiin hakeutuvan hoitoon ensi tilassa. Virkasuhdetta koskevan ratkaisun kerrottiin olevan riippuvainen siitä, kuinka X noudattaisi virkavelvollisuuksiaan vastaisuudessa. X oli hakeutunut kuntoutusklinikalle 15.7.1996, mutta keskeyttänyt jo muutaman hoitopäivän jälkeen. Työnantaja oli syyskuussa 1996 muistuttanut X:ää velvollisuudesta hakeutua hoitoon ja samalla todennut hänen laiminlyöneen tämän velvollisuuden keskeyttäessään kuntoutuksen. Marraskuussa X oli määrätty terveystarkastukseen. Lääkäri oli X:n ilmoituksen mukaan lähettänyt hänet hoitoon 30.12.1996 alkaen. X oli ollut poissa työstä 2. -15.12.1996 esittämättä mitään syytä poissaololleen tai anomatta kyseiseksi ajaksi virkavapautta. Joulukuun 16.- 30. päivinä hän oli ollut työkyvytön kroonisen alkoholismin vuoksi. Sairaalan hoitojakson jälkeen hän oli ollut työvuorollaan 6.2.1997 alkoholin vaikutuksen alaisena.

Poliisilta vaaditaan ammattinsa vuoksi tavallista suurempaa harkintaa käyttäytymisestään sekä virassa että vapaa-aikana. Työnantaja oli täyttänyt ensisijaiseksi katsottavan velvollisuutensa pyrkimällä ohjaamaan X:n hoitoon. X oli hoitotoimenpiteistä huolimatta jatkanut hallitsematonta alkoholin käyttöään ja ollut sen seurauksena luvattomasti poissa ja esiintynyt päihtyneenä työpaikalla. X:n oli täytynyt ymmärtää alkoholinkäytön vaikuttavan hänen työkuntoonsa ja vaarantavan virkasuhteen jatkumisen. X oli käyttäytynyt tavalla, joka muodosti erityisen painavan syyn virkasuhteen irtisanomiseen. Oikaisuvaatimus hylättiin.

KHO: Ei muutosta.

Valtion_virkamiesL_14_§
Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom
Valtion_virkamiesL_53_§
Valtion_virkamiesL_54_§