Kolumni:
Millaista monipaikkaisuutta Suomeen?
Vastaanotin tiistaina selvityksen kaksoiskuntalaisuudesta. Aihe on noussut toistuvasti keskusteluun, mutta perusteellisemmasta ja jäsennellystä tiedosta on ollut puutetta.
Selvitys toteutettiin hallituksen Tulevaisuuden kunta -reformin puitteissa. Jo varhaisessa vaiheessa tuli esille se tosiseikka, että perustuslakimme ja muu lainsäädäntömme tekisi perinteisesti ajatellun kaksoiskuntalaisuuden käyttöönotosta vaikeaa. Selvitystyön aikana alkoi myös tuntua, että idea jaetusta kuntalaisuudesta eli kaksoiskuntalaisuudesta taitaa olla itsessään jo vanhentunut.
Sen sijaan tärkeää on miettiä tarkemmin ihmisten monipaikkaisuutta. Työelämän muutosten, vapaa-ajan lisääntymisen ja perhesuhteiden muuttumisen vuoksi yhä useampi suomalaisista elää monipaikkaista elämää. Esimerkiksi työssäkäyvistä jo kolmasosa käy työssään kotikuntansa ulkopuolella. Vapaa-asuntoja Suomessa on puoli miljoonaa. Pidän selvänä, että monipaikkainen asuminen ja eläminen tulevat lisääntymään jatkossakin. Monipaikkaisuus on myös monimuotoista: itse näen, että on ainakin fyysistä, henkistä ja virtuaalista monipaikkaisuutta.
Selvitystyön yhteydessä nousi aiheellisesti esiin, huomioiko lainsäädäntömme, linjauksemme tai kuntiemme toiminta ja päätökset riittävästi monipaikkaisten kansalaisten tarpeita. Joiltain osin varmasti kyllä: esimerkiksi tuleva sote-valinnanvapauslaki lisää ihmisten valinnanvapautta sosiaali- ja terveyspalveluissa.
Mutta uuttakin ajattelua tarvitaan. Työn perässä liikkumisessa on epätasa-arvoisia kohtia. Yksin elävän henkilön työssäkäyntiä toiselle paikkakunnalle ei tueta samoilla tavoin kuin perheellisten. Monipaikkaisuus liittyy myös vaikkapa kaukana asuvista omaisistaan huolehtimiseen: miten edistetään tämän suuren joukon elämisen sujuvuutta? Ja mitä kaikkea vielä voitaisiinkaan tehdä valtion etätyömahdollisuuksien lisäämiseksi?
Selvitys tuo uutena näkökulmana esiin ajatuksen ”e-kuntalaisuudesta”. Tämän ajattelun malli tulee Virosta, jossa kuka tahansa voi hakea e-kansalaisuutta. Moni on näin tehnytkin: yli 20 000 ihmistä noin 150 eri valtiosta.
Suomalainen e-kuntalaisuus voisi vahvistaa vapaa-ajan asukkaiden tai pendelöijien osallistumismahdollisuuksia, mahdollisuuksia saada elämisen kannalta tarpeellisia palveluja ja muutenkin vahvistaa sitoutumista kuntaan. Haastankin lukijoita pohtimaan, että millaista voisi olla oma e-kuntalaisuus: vaikkapa synnyinkunnan, kotikunnan, vapaa-ajan paikkakunnan tai työssäkäyntipaikkakunnan perspektiiveistä.
Anu Vehviläinen
Kunta- ja uudistusministeri