Ministeri Stubb: Talous, turvallisuus ja pakolaisuus vaativat eurooppalaisia ratkaisuja

Valtiovarainministeri Alexander Stubb arvioi, että talous, pakolaisuus ja turvallisuus ajavat EU-maat etsimään ratkaisuja yhdessä. Stubbin mukaan kyse on eurooppalaisen yhteistyön murrosvaiheesta, jota voi jopa verrata 1950- ja 1990-lukuihin. Stubb ei kuitenkaan usko nopeaan hyppäykseen vaan kehottaa EU-maita keskittymään käytännönläheiseen ongelmanratkaisuun.

Stubb puhui Euroopan haasteista keskivikkona 7. lokakuuta Bruggessa Belgiassa. Hän on Eurooppa-yliopiston alumni ja avasi yliopiston lukuvuoden henkilökohtaisella arviollaan Euroopan unionin tilasta 2015.

– Euroopan unionin työ on jatkuvaa kriisien hallintaa. Se ei aina näytä hyvältä, mutta lopulta ratkaisut löytyvät. EU:sta ei koskaan tule täydellistä, mutta ei ole löytynyt parempaakaan järjestelmää tuottamaan jäsenilleen rauhaa, vaurautta ja turvallisuutta.

Stubb myöntää, ettei kriisien kautta eteneminen ole paras tapa edetä, mutta toisaalta EU-jäsenmailla ei ole yhtenäistä visiota, jota oltaisiin viemässä eteenpäin.

– EU:n uudistuminen herättää kysymyksiä valtatasapainosta jäsenmaiden ja EU-instituutioiden välillä sekä instituutioiden ja jäsenmaiden kesken. Todennäköisesti tuloksena on kasvava eriytyminen EU:n sisällä. Toiset maat ovat mukana, toiset eivät. Pelkään, että jotkut maat, kuten Britannia, voivat kokea itsensä eristetyiksi. Olisi suuri vahinko, jos Britannian kansanäänestys johtaisi maan eroon EU:sta. Siksikin on määriteltävä selkeämmin kunkin maan asema ja tehtävät, oli kyse sitten eurosta, turvallisuuspolitiikasta tai maahanmuutosta.

Euron osalta keskityttävä pankkiunioniin ja pääomamarkkinoihin

Eurokriisin juuret ovat Stubbin mukaan Lehman Brothers -pankin kaatumista syvemmällä. 

– Maastrichtin sopimuksessa tehtiin valinta antaa vastuu rahapolitiikasta Euroopan unionille, mutta vastuu talouspolitiikasta jäi jäsenmaille. Kaikki meni hyvin, kunnes jäsenmaat alkoivat rikkoa itse asettamiaan sääntöjä. Ongelmiin vastattiin EU:lle klassisella tavalla: ensin syntyy kriisi, sitä seuraa sekasorto ja lopulta löytyy ratkaisu.

Stubbin mukaan myrskyn keskellä tuli selväksi, että talous- ja rahaliittoa on korjattava.

– En usko, että EU ottaisi suuren loikan kohti fiskaaliunionia tai poliittista unionia. Verot pysyvät kansallisissa käsissä, eikä EU:n budjetti ainakaan merkittävästi kasva. Lopullinen sananvalta myös hyvinvointipalveluista ja talouspolitiikasta pysyy jäsenmailla. Tätä taustaa vasten työtä pankkiunionin ja pääomamarkkinaunionin kanssa on jatkettava. Hyvä alku olisi, jos kaikki jäsenmaat panisivat toimeen pankkiunionista jo tehdyt päätökset. Aikanaan voimme ehkä perustaa yhteisen talletussuojajärjestelmän, mutta vielä ei olla niin pitkällä. Pääomamarkkinaunioni on kiireellisin asia, koska yhteinen sisämarkkina tarvitsee yhteiset pääomamarkkinat, Stubb sanoi.

Turvapaikkakäytäntöjä tulee yhdenmukaistaa

Stubb näkee pakolaistilanteen muovaavan koko Euroopan tulevaisuutta.

– Olemme nähneet sydäntäsärkeviä kuvia Euroopan rannoille saapuvista pakolaisista. Hädässä olevia ihmisiä on autettava, muuta vaihtoehtoa ei ole. Samaan aikaan on etsittävä käytännöllisiä ratkaisuja, ettei tilanne riistäydy käsistä. Eurooppa joko vastaa haasteeseen yhdessä tai epäonnistuu yhdessä. Yksin ei mikään EU-maa pysty hoitamaan tilannetta.

Stubb vaatii yhdessä tehtyjen päätösten nopeaa toimeenpanoa. 

– Olemme päättäneet taakanjaosta ja turvapaikanhakijoiden käsittelykeskuksista. Sovimme myös, että linjaamme turvalliset maat, vahvistamme EU:n ulkorajojen valvontaa ja teemme yhteistyötä lähtömaiden kanssa. Päätöksiä on, mutta toimeenpano puuttuu.

Stubb ehdottaa myös lisätoimia hillitsemään turvapaikanhakijoiden siirtymistä EU-maasta toiseen.

– Turvapaikanhakijoiden kohtelua, kuten turvapaikkakriteereitä ja etuuksia, on yhdenmukaistettava EU-maissa. Ei ole tarkoituksenmukaista, että kannustamme ihmisiä välttelemään viranomaisia ja matkustamaan Euroopan läpi paremman kohtelun toivossa. Ei ole turvapaikanhakijoiden syy, että he toimivat näin. Kuka tahansa meistä voisi tehdä vastaavassa tilanteessa samoin. Syy on siinä, että EU-maiden linjat eroavat toisistaan huomattavasti. Turvapaikkakäytäntöjä pitää yhdenmukaistaa.

Ehdotukset Schengen-alueen sisärajojen sulkemisesta Stubb torjuu.

– Puheet sisärajojen sulkemisesta ovat hölynpölyä. Saksan yhdistymisen 25-vuotispäivä oli hyvä muistutus, mistä EU:ssa on kyse: muurien murtamisesta, ei niiden pystyttämisestä.

EU vastannut heikentyneeseen turvallisuustilanteeseen odotuksia paremmin

Stubbin analyysissä kolmas EU:hun kohdistuva paine on heikentynyt turvallisuustilanne. Stubb viittasi puheessaan Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan sekavaan tilanteeseen, Venäjän toimiin Ukrainassa ja EU:n sisällä tehtyihin terrori-iskuihin.

– Kuulun optimisteihin, jotka odottivat uutta alkua EU:n ja Venäjän suhteissa presidentti Medvedevin aikana. Toisaalta kuulun myös realisteihin, joiden mielestä Georgian sota toi voimapolitiikan takaisin Eurooppaan. Valitettavasti Ukrainan tapahtumat todistivat pelot oikeaksi. Joidenkin arvioiden mukaan Venäjä halusi palata globaaliksi tekijäksi ja puolustaa vaikutuspiiriään sekä hillitä värivallankumouksia. EU:n pitää pyrkiä uuteen alkuun Venäjä-suhteissa. Se olisi etenkin Suomen etu myös taloudellisesti. Mutta niin kauan kuin Venäjä rikkoo kansainvälistä oikeutta, EU-maiden pitää asettaa lyhyen tähtäimen taloudelliset edut syrjään ja keskittyä olennaisimpaan: rauhaan ja turvallisuuteen.

– Eurooppa on vastannut heikentyneeseen turvallisuustilanteeseen odotettua paremmin, esimerkkinä Ukrainan tilanne. Venäjä on pyrkinyt hajottamaan EU:ta mutta olemme pysyneet huomattavan yhtenäisenä. Ukrainan kriisi on monella tapaa ollut esimerkki toimivasta EU:n ulkopolitiikasta. Emme ole ratkaisseet Ukrainan kriisiä, mutta olemme selvästi tuominneet Venäjän toimet ja luoneet painetta neuvotteluratkaisulle käyttäen sitä voimaa, jota EU:lla on, eli taloutta.

– EU ei ole sotilasliitto eikä siitä pidä sellaista tullakaan. Nato on Euroopan kollektiivisen puolustuksen selkäranka ainakin useimmille EU-maille. Mutta on mahdotonta ajatella, etteivät EU-maat auttaisi, jos johonkin jäsenmaahan kohdistuisi sotilaallinen aggressio. Lissabonin sopimuksen mukaan meillä on velvollisuus auttaa.

Puheensa lopuksi Alexander Stubb pohti EU:n ylikansallisten toimien demokraattista hyväksyttävyyttä.

– Alamme olla rajoilla demokraattisen legitimiteetin kanssa, ja jotain on tehtävä. Emme voi jatkaa niin, että ylikansallinen EU on aina syntipukki riippumatta siitä, tekeekö se liian vähän tai liian paljon. Jäsenmaat ovat olleet päättävässä asemassa. Siksi ne eivät voi myöskään väistää vastuuta päätöstensä seurauksista. Populistiset liikkeet saavat tukea ihmisiltä, jotka kokevat, ettei heitä kuunnella. Vaarana on, että tilanne pahenee, ellei ihmisten turhautumiseen kyetä vastaamaan. EU:n syyttäminen on helppoa, mutta viimeistään nyt luulisi olevan selvää, että tarvitsemme eurooppalaisia ratkaisuja talouteen, turvallisuuteen ja pakolaisuuteen. Ratkaisuja on yhdessä luotava ja niitä on myös kansallisesti puolustettava.

Lisätietoja:

Erityisavustaja Suvi Aherto, puh. 050 349 6121, [email protected]