19 kysymystä ja vastausta Suomen työmarkkinoista ja työvoimakapeikoista

Työryhmäraportti

Työryhmän raportin tarkoituksena on antaa kattava tilannekuva Suomen työmarkkinoista ja niillä mahdollisesti esiintyvistä kapeikoista. Suomen työmarkkinoilla ei tilastojen valossa ole absoluuttista työvoimapulaa, sillä kokonaisuutena työttömien määrä on vielä erittäin korkea. Samaan aikaan korkean työttömyyden kanssa avoimien työpaikkojen määrät ovat nousseet, eli työmarkkinoilla on ongelmia työn kysynnän ja tarjonnan yhteensopivuuden kanssa. Tämä kertoo osaltaan siitä, että työttömyys on luonteeltaan rakenteellista.

Viimeaikaisin kehitys Suomessa kertoo työttömyyden alentuneen, mutta samalla myös avoimien työpaikkojen määrän lisääntyneen. Avoimien työpaikkojen suhde työttömiin työnhakijoihin on noussut vuodesta 2016 lähtien sekä Tilastokeskuksen että TEM:n lukujen perusteella. Kokonaisuutena V/U-suhdeluku (avoimet työpaikat/työtön työhakija) viittaa edelleen vähäiseen työmarkkinoiden kireyteen aggregaattitasolla. EU:n tasolla sekä avoimien työpaikkojen- että työttömyysasteen osalta Suomi on lähellä jäsenmaiden keskiarvoa.

Työnantajien näkemyksen mukaan työvoiman saatavuusongelmat ovat kasvussa. Tilastokeskuksen toimipaikkahaastattelujen mukaan v. 2016 28 prosenttia työvoimaa hakeneista toimipaikasta koki vaikeuksia työvoiman saannissa. EK:n lokakuun 2017 suhdannebarometrin mukaan rekrytointiongelmat (ammattityövoiman puute) ovat lisääntyneet ja ne olivat rakentamisessa ja palveluissa jo yleisin toiminnan laajentamisen este. Koko elinkeinoelämän vastaajista 23 prosenttia kärsi rekrytointiongelmista.

Toimipaikkahaastattelujen mukaan yleisintä työvoimapulan kokeminen oli v. 2016 Pohjois-Savossa sekä Satakunnassa ja vähäisintä Pohjanmaalla. Yrityssektorin toimipaikkatason työntekijävirrat ovat Uudellamaalla merkittävästi voimakkaammat kuin muilla alueilla. Tämä kertoo osaltaan siitä, että Uudellamaalla yritys- ja työpaikkarakenteiden uudistuminen on muuta maata kiivaampaa.

Toimialoittaisessa tarkastelussa työ- ja elinkeinotoimistojen syksyn 2017 ammattibarometrissa havaittiin 32 ammattia, jossa kärsittiin työvoimapulasta, joskaan missään ammatissa pula ei ole koko maan tasolla erityisen suurta. Pulaa on mm. yli- ja erikoislääkäreistä, rakennusalan työnjohtajista ja insinööreistä, puhelin ja asiakaspalvelukeskusten myyjistä sekä sosiaalityön erityisasiantuntijoista.

Arviot Suomen rakennetyöttömyyden vaihtelevat vajaasta 7 %:sta reiluun 8 %:iin, eli ne ovat vielä pääsääntöisesti alle toteutuneen työttömyysasteen (Tilastokeskus, marraskuun työttömyysasteen trendi 8,2 %). Pelkän suhdannetilan kohentumisesta johtuvan työttömyyden laskun potentiaali on pienentynyt, mutta toisaalta myös arviot rakennetyöttömyydestä muuttuvat ajassa.

Työvoimakapeikkojen seurannassa on käytössä useita mittareita, mutta niiden pohjalta yhtenäisen kokonaisuuden muodostaminen on haastavaa. Monipuolinen ja säännöllisesti päivitettävä koottu mittaristo auttaisi tilannekuvan seurannassa. Mallia voitaisiin ottaa esim. Britannian MAC:in mittaristosta. Esimerkiksi palkkatilastoja voitaisiin hyödyntää nykyistä kattavammin.

Yleisellä tasolla työvoiman liikkuvuus, osaamiseen ja koulutukseen panostaminen, oikeanlaiset kannustimet sekä työperäinen maahanmuutto ovat tärkeitä tekijöitä työmarkkinoiden kohtaannon parantamiseksi. Työvoiman kysynnän ja tarjonnan vaihdellessa suhdanteiden mukana työvoimakapeikot ovat kuitenkin tietyssä mielessä luonnollinen ilmiö. Viime kädessä kapeikot johtavat työvoimapulasta kärsivillä aloilla korkeampaan palkkatasoon, jos muiden keinojen avulla ei ratkaisua löydy.