Hämeenlinnan hallinto-oikeus 6.2.2019 19/0135/2

Korvausvaatimus 
Rahoitus 
Projekti
Määräaikainen virkasuhde
Määräaikaisuuden peruste
Nimittäminen koko määräaikaisuuden ajaksi
Viran luonteeseen liittyvä perusteltu syy

Virasto oli nimennyt A:n määräaikaiseen virkasuhteeseen ajalle 20.10.2014 – 31.7.2017. A oli työskennellyt tiedottajan ja viestintäasiantuntijan tehtävissä. A vaati, että virasto määrätään maksamaan hänelle kahdeksan kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Määräaikaisuuden syyksi oli ilmoitettu projekti, joka rahoitettiin kokonaisuudessaan ESR-rahoituksella. Rahoitus oli jaettu rahoittajan ohjeistuksen ja EURA-järjestelmän päätösmahdollisuuksien mukaisesti kahteen vaiheeseen, 1.8.2014-31.7.2017 ja 1.8.2017-31.12.2019. A katsoi, ettei virkasuhteen määräaikaisuudelle ollut perustetta. A katsoi lisäksi, ettei häntä ollut nimitetty koko määräaikaisuuden perusteena olevaksi ajaksi. A:n mukaan määräaikaisuus oli ollut ajalla 20.10.2014–31.7.2017, koska rahoitus hankkeeseen on voitu hakea ainoastaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Virasto oli hakenut ja saanut rahoituksen myös jaksolle 1.8.2017–31.12.2019. Hanke ei siis päättynyt silloin, kun valittajan määräaikainen virkasuhde on päättynyt. A:n työhön kuuluivat lähtökohtaisesti tavanomaiset viestintään liittyvät tehtävät niin, että sisällölliset painotukset ovat vaihtuneet tarpeen mukaan. A:lla oli ollut sekä suoraan hankkeeseen liittyneitä että sellaisia tehtäviä, joita olisi voinut hoitaa viraston vakituinen henkilöstö. Työn luonne ei A:n mukaan siten edellyttänyt hänen nimittämistä määräaikaiseen virkasuhteeseen.

Virasto katsoi, ettei A:n tehtävänkuvaan ollut sisältynyt muita viraston tehtävänalaan kuuluvia tehtäviä. Siitä huolimatta, että osa A:n tehtävistä oli mahdollisesti laadultaan ollut viraston pysyvien perustehtävien kaltaisia tehtäviä, A:n ei ollut osoitettu hoitaneen virastolle kuuluneita muita kuin hankkeeseen liittyneitä tehtäviä. Kyseessä oli valtakunnallinen hanke. Virasto oli tarjonnut A:lle määräaikaista virkasuhdetta ajalle 1.8.-31.10.2017. A:n määräaikainen virkasuhde virastoon päättyi viraston näkemyksen mukaan jo 31.7.2017 sen vuoksi, että A itse oli kieltäytynyt määräaikaisen virkasuhteen jatkamisesta 31.10.2017 saakka.

Asiassa oli arvioitavana se, oliko määräaikaisuudelle ollut virkamieslain mukaiset perusteet. Määräaikaisuuden perusteiden olemassaoloa oli arvioitava lähtökohtaisesti nimittämishetken olosuhteiden ja tuolloin tiedossa olleiden seikkojen perusteella. Kun otettiin huomioon, että projektin jatkuminen edellytti uutta hakemusta ja päätöstä hankkeen rahoituksesta ja että A oli hoitanut ainoastaan kyseiseen hankkeeseen kuuluvia tiedottajan ja viestintätehtäviä. Se seikka, että A:ta lukuun ottamatta muiden hankkeessa työskennelleiden henkilöiden palvelussuhteet olivat jatkuneet myös 31.7.2017 jälkeen, ei ole peruste pitää hankkeen alkuperäisen hankesuunnitelman ja rahoituspäätöksen mukaiseen kestoon sidottua määräaikaista virkasuhdetta valtion virkamieslain 9 § 1 momentin vastaisena. A:n nimittämiselle määräaikaiseen virkasuhteeseen oli ollut valtion virkamieslain tarkoittama työn luonteeseen liittyvä peruste. 

Hallinto-oikeus hylkäsi hakemuksen, eikä A:lla siten ollut oikeutta hakemaansa kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavaan korvaukseen.

Lainvoimainen.

Valtion virkamieslaki 9 § 
Valtion virkamieslaki 56 §