Hyppää sisältöön
Valtioneuvosto ja ministeriöt Media

Helsingin hallinto-oikeus 20.6.2017 17/0474/2 

Irtisanominen kollektiiviperusteella
Hallinto-oikeuden toimivalta
Koulutusvelvollisuus
Määräaikainen virkasuhde
Määräaikaisuuden peruste
Nimittämispäätös
Oikeudenkäynnin viivästyminen
Sijaisuus
Taloudellinen syy
Toiminnan uudelleenjärjestely 
Uudelleen kouluttaminen
Uudelleen sijoittaminen
Viran luonteeseen liittyvä perusteltu syy
Viraston toimintaan liittyvä perusteltu syy 
Virkatehtävien vähentyminen
Yhteistoimintamenettely

Virasto oli päättänyt 26.5.2015 irtisanoa virastomestari A:n virkasuhteen 1.6.2015 alkaen. Virkasuhde oli päättynyt irtisanomisen seurauksena 30.11.2015. Irtisanomisen syynä oli ollut se, että viraston mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Viraston mukaan A:ta ei ollut mahdollista sijoittaa hänen ammattitaitoonsa ja osaamiseensa nähden kohtuudella toiseen tehtävään tai kouluttaa uusiin tehtäviin.

A oli työskennellyt virastossa virastomestarina 1.11.2011 lukien virastossa tai tehtäviä aiemmin hoitaneissa virastoissa. A vaati päätöstä kumottavaksi virkamieslain vastaisena. A:n virastomestarin tehtävät oli ulkoistettu viraston päätöksellä siten, että pääosa A:n tehtävistä tehtiin ostopalveluna ja pieni osa viraston henkilökunnan toimesta. A katsoi, että ratkaisu virastopalvelujen ulkoistamisesta oli tosiasiassa tehty jo ennen yhteistoimintamenettelyä. A:n mukaan virastolla ei ollut myöskään taloudellisia perusteita irtisanomiseen. A:n mukaan virastopalvelutoimintojen ulkoistamisesta syntyy virastolle lisäkustannuksia verrattuna siihen, että toiminnot suoritettaisiin omien virkamiesten toimesta. Ulkoistamisesta ei seurannut A:n mukaan hänen suorittamien työtehtävien vähentymistä, vaan A:n tekemät työt tehtiin vain muiden toimesta. Lisäksi vähän ennen A:n irtisanomista virasto oli vakinaistanut määräaikaisissa virkasuhteissa olleen henkilön palveluasiantuntijan virkaan. Lisäksi A vetosi viraston laiminlyöneen uudelleensijoittamisvelvollisuutensa.

Virasto vetosi irtisanomisen syynä ministeriön käynnistämiin yhteistoimintaneuvotteluihin, joiden perusteena olivat toimintamenojen ja EU-rakennerahastojen hallintotehtävien rahoituksen merkittävä väheneminen sekä rahoituksen vähenemisestä johtuvat tehtävien uudelleenjärjestelyt ja näistä syistä johtuva tehtävien tarjoamismahdollisuuksien sekä tarjolla olevan työn olennainen ja pysyvä väheneminen. Virasto oli 23.2.2015 tehdyllä päätöksellä perustanut virastomestarin viran ja nimittänyt virkaan viran perustamishetkellä tehtävää hoitaneen B:n. B oli ollut yhtäjaksoisesti 19.11.2001 lukien nimitettynä 13 määräaikaiseen virkasuhteessa virastossa tai tehtäviä aiemmin hoitaneissa virastoissa. B oli hoitanut samoja tehtäviä vuodesta 2001 lukien, eikä hänen vakinaistamisensa myötä viraston henkilöstömäärä tai virastopalveluita hoitavien henkilöiden määrä ollut lisääntynyt. Viraston mukaan se oli vakinaistamalla B:n korjannut virkamieslain 9 §:n vastaisen menettelyn.

Hallinto-oikeus katsoi, että viraston toimintamäärärahoihin oli voitu arvioida muodostuvan vaje, jonka kattamiseksi oli ollut tarpeen supistaa henkilöstömenoja. Hallinto-oikeus arvioi, että viraston mahdollisuudet tarjota virkamiehille tehtäviä suoritettaviksi olivat näin ollen olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Hallinto-oikeus totesi, että kysymys siitä, oliko asiassa menetelty yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain mukaisesti, ei ratkaista hallintolainkäytön järjestyksessä, vaan asia tuli siltä osin saattaa yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi. Hallinto-oikeus arvioi lisäksi, että virastolla työnantajana oli ollut oikeus päättää siitä, miten se katsoi viraston tehtävien tulevan hoidettua tarkoituksenmukaisella tavalla. Tämän oikeuden perusteella virasto oli voinut päättää virastopalvelujen hankkimisesta ostopalveluna, minkä seurauksena virastomestarien aiemmin hoitamat tehtävät olivat vähentyneet. Virasto oli vain kolme kuukautta ennen A:n irtisanomista perustanut uuden virastomestarin viran. Vaikka uuteen virkaan nimitetty B oli ennen nimittämistään ollut pitkäaikaisissa virkasuhteissa virastoon ja sen edeltäjiin, hallinto-oikeus katsoi, että hänen nimittämisensä häntä varten perustettuun uuteen virastomestarin virkaan oli rinnastettava virkamieslaissa tarkoitettuun uuden henkilön ottamiseen samankaltaisiin tehtäviin. 

Hallinto-oikeus katsoi uuden virastomestarin viran perustamisen osoittavan, että viraston mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettavaksi eivät olleet vähentyneet virkamieslain tarkoittamalla tavalla. Viraston päätös A:n virkasuhteen irtisanomisesta oli hallinto-oikeuden mukaan lainvastainen. Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n vaatimuksen oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä.

KHO 1.3.2019 T 721: Korkein hallinto-oikeus myönsi valitusluvan. Korkein hallinto-oikeus totesi, että mikäli viranomainen ottaa virkamieslain tarkoittaman uuden henkilön samoihin tai samankaltaisiin tehtäviin, joita irtisanottava henkilö on hoitanut, ilman, että viranomaisen toimintaedellytykset ovat samaan aikaan muuttuneet, uuden henkilön ottamisen voidaan usein katsoa olevan viite yksilöperusteisen irtisanomisen perusteiden lainvastaisesta kiertämisestä. A:n irtisanomista oli edeltänyt uuden henkilön ottaminen samankaltaisiin tehtäviin. Viraston toimintaedellytyksissä ei ollut selvitetty tapahtuneen muutosta vastaavana aikana. Virastolla ei siten ollut lain edellyttämiä taloudellisia ja tuotannollisia perusteita A:n virkasuhteen irtisanomiselle. Irtisanomispäätös oli ollut lainvastainen. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätöksen, jolla viraston irtisanomista koskeva päätös oli kumottu, lopputuloksen muuttamiseen ei ollut perustetta.

Valitus hylättiin ja hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettu.

Valtion virkamieslaki 6 b § 
Valtion virkamieslaki 9 § 1 momentti
Valtion virkamieslaki 27 § 1 momentti 2 kohta
Valtion virkamieslaki 27 § 2 momentti 1 kohta
Valtion virkamieslaki 27 § 4 momentti
Valtion virkamiesasetus 10 § 1 momentti