Helsingin hallinto-oikeus 11.10.2017 17/0786/2
Irtisanominen kollektiiviperusteella
Tuotannolliset syyt
Taloudelliset syyt
Yhteistoimintaneuvottelut
Menettelyvirhe
Kuuleminen
Luottamusmiehen kuuleminen
Uudelleen sijoittaminen
Uudelleen kouluttaminen
Oikeudenkäynnin viivästyminen
Ministeriö oli irtisanonut ylitarkastaja A:n virkasuhteen tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Ministeriössä ohjelmakaudella 2014 – 2020 palkkaukseen käytettävissä oleva rakennerahastojen tekninen tuki oli vähentynyt edellisellä ohjelmakaudella käytettävissä olleesta tuesta 52 prosenttia. Tämä määrä oli katettu kokonaan irtisanomisilla, sillä muuta keinoa ei ollut.
Hallinto-oikeus totesi, että valtion virkamieslaki ei edellytä virkamiehen kuulemista ennen 27 §:ssä tarkoitettua irtisanomista. A:lle ei näin ollen ole tarvinnut varata tilaisuutta tulla kuulluksi irtisanomisen perusteena käytetyistä seikoista. A oli lisäksi vedonnut siihen, ettei asianomaiselle pääluottamusmiehelle tai luottamusmiehelle ollut varattu tilaisuutta tulla kuulluksi. Hallinto-oikeus totesi, ettei A ollut siitä huolimatta, että hänelle oli ilmoitettu mahdollisuudesta pyytää pääluottamusmiehen tai luottamusmiehen kuulemista, pyytänyt kuulemista. Päätös ei siis tällä perusteella ollut lainvastainen.
Hallinto-oikeus katsoi, että ministeriöllä oli työnantajana ollut oikeus päättää siitä, miten se katsoo sille kuuluvien rakennerahastojen teknisen tuen tehtävien tulevan hoidettua tarkoituksenmukaisella tavalla. Lähtökohtaisesti työnantaja voi, ellei muuta ole erikseen säädetty, työantajalle kuuluvan työnjohto-oikeuden puitteissa muuttaa virkamiehen virkaan kuuluvia tehtäviä tehtävään määräämistä koskevalla päätöksellä riippumatta siitä, oliko virkamies antanut suostumuksensa tehtävien muuttamiseen. Ministeriöllä oli siis ollut oikeus järjestellä tehtävään määräämistä koskevilla päätöksillä samaan aikaan kaikki tähän ryhmään kuuluneiden virkamiesten tehtävät. Työnantajan ilmoittautumismenettelyssä tekemät tehtävään määräämiset eivät olleet A:n osalta merkinneet uuden viran perustamista edellyttävää tehtävien olennaista muuttumista, vaan tehtävien lakkaamista, kun A ei ollut tullut valituksi mihinkään ilmoittautumismenettelyssä olleeseen tehtävään. Tehtävien uudelleenjärjestelyssä noudatettava menettely ei ollut ollut lainvastainen.
Hallinto-oikeus totesi, että uudelleensijoittamis- ja kouluttamisvelvollisuus on koskenut A:n ohella kaikkia tämän kanssa samassa asemassa olleita virkamiehiä. Irtisanomisuhan alla olleiden virkamiesten lukumäärään nähden ministeriön menettelyä, jossa se oli tarjonnut kaikille irtisanomisuhan alla olleille virkamiehille yhtäläisen mahdollisuuden ilmoittaa kiinnostuksensa avoimeen tehtävään, oli pidettävä asianmukaisena.
A oli saadessaan tiedon avoinna olevasta tehtävästä, hakenut avointa erityisasiantuntijan virkaa. A ei ollut tullut valituksi, sillä hän ei ollut täyttänyt viran tehtävänkuvaukseen liittyviä vaatimuksia. A oli tästä syystä katsonut, ettei ministeriö ollut täyttänyt uudelleenkouluttamisvelvoitettaan. Hallinto-oikeus katsoi, ettei työnantajalta lähtökohtaisesti voida kohtuudella edellyttää irtisanottavan virkamiehen kouluttamista tämän hoitamiin tehtäviin nähden täysin toisen sisältöisiin tehtäviin. A:lta oli puuttunut tehtäviin liittyvä kokemus ja kokonaisnäkemys. Näin ollen työnantajalta ei ollut voitu kohtuudella olettaa A:n uudelleen kouluttamista avoinna olevaan tehtävään. Virasto ei ollut laiminlyönyt uudelleensijoittamis- tai kouluttamisvelvoitettaan.
A oli vielä katsonut, että ministeriön olisi tullut selvittää irtisanomisen välttämiseksi hänen sijoittamisensa muiden hallinnonalan virkoihin. Työnantaja oli ennen A:n irtisanomista tarjonnut A:lle mahdollisuutta muutoskeskusteluun, jossa oli ollut tarkoituksena käydä läpi A:n halukkuudet ja laatia toimintasuunnitelma tämän uudelleensijoittumiseksi. A oli perunut sovitun, hänen pyynnöstään jo aiemmin siirretyn muutoskeskusteluajan ja oli pyytänyt, että asia hoidetaan hänen osaltaan irtisanomiskorvauksella ilman muutoskeskusteluja. Hallinto-oikeus katsoi, ettei työantaja ollut A:n myötävaikutuksen puutteessa ollut velvollinen ryhtymään enempiin toimenpiteisiin sen selvittämiseksi, olisiko A:n virka ollut siirrettävissä toiseen virastoon.
Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.
KHO 17.5.2019 T 2242: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen eikä siten antanut ratkaisua valitukseen. Valtiokonttori määrättiin maksamaan valtion varoista A:lle hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä yhteensä 3000 euroa.
Suomen perustuslaki 21 § 2 momentti
Hallintolaki 5 §
Hallintolaki 6 §
Hallintolaki 34 §
Hallintolaki 36 §
Valtion virkamieslaki 27 § 1 momentti 2 kohta
Valtion virkamieslaki 27 § 2 momentti
Valtion virkamieslaki 27 § 4 momentti
Valtion virkamieslaki 66 §
Valtion virkamiesasetus 43 §
