Hyppää sisältöön
Valtioneuvosto ja ministeriöt Media

Itä-Suomen hallinto-oikeus 13.9.2018 18/0232/4 

Korvausvaatimus
Määräaikainen virka
Epäasiallinen käytös
Määräaikainen virkasuhde
Määräaikaisuuden peruste
Nimittämispäätös
Nimityskirja
Sijaisuus
Virkaehtosopimus
Virkaehtosopimukseen osallinen
Virkasuhteesta johtuva taloudellinen etuus
Virkatehtävien vähentyminen

A oli hallinto-oikeudelle osoittamassaan kirjelmässä vaatinut, että laitos velvoitetaan maksamaan hänelle virkasuhteeseen liittyvät etuudet ajalta 16.9.-31.12.2013. Hallinto-oikeus 16.3.2015 antamallaan päätöksellä jätti A:n hallintoriitahakemukseksi katsomansa hakemuksen tutkimatta. Hallinto-oikeus katsoi A:n järjestäytyneeksi virkamieheksi. Korkein hallinto-oikeus 21.3.2017 antamallaan päätöksellä kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja palautti asian hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Sen mukaan A oli TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto ry:n jäsen. Kyseinen yhdistys ei ole virkaehtosopimukseen osallinen. Hallinto-oikeuden olisi siten tullut tutkia A:n vaatimus laitoksen oikaisuvaatimukseen antamaa päätöstä koskevana valituksena. A vaati oikaisuvaatimuksessaan laitosta maksamaan hänelle ajalta 16.9.-31.12.2013 saamatta jääneet virkasuhteesta johtuvat etuudet, joita olivat ainakin palkat ja vuosilomakorvaukset. A:n mukaan laitos ei ollut tarjonnut hänelle enää työtä 16.9.2013 lukien. Laitos oli vastannut A:n selvityspyyntöihin ilmoittamalla, ettei laitoksella ollut ollut tarvetta A:n työpanokselle. Työnantaja vetosi vasta hallinto-oikeudessa siihen, että A olisi itse kieltäytynyt työskentelemästä laitoksen palveluksessa 15.9.2013 lukien, käyttäydyttyään ensin epäasiallisesti laitoksen toimisto- ja työnjohtohenkilökuntaa kohtaan. Työnantajan vasta hallinto-oikeudessa esittämää yksilöimätöntä väitettä ei hallinto-oikeuden mukaan voitu pitää luotettavana selvityksenä siitä, että työnteon keskeyttäminen olisi johtunut A:sta. Siten valitusasian käsittelemisessä oli otettava lähtökohdaksi se, että työnteko oli keskeytynyt 16.9.2013 lähtien työnantajasta riippuvista syistä.

Virkamies voidaan ottaa kokoaikaiseen tai osa-aikaiseen virkasuhteeseen. Osa-aikaiseen virkasuhteeseen ottamiselle ei ole vastaavia laissa säädettyjä edellytyksiä kuin määräajaksi nimittämiselle. Työnantajan mahdollisuudesta ottaa virkamies virkasuhteeseen siten, että hänen työaikansa määräytyisi työnantajan erikseen virkasuhteen kestäessä määrittelemän tarpeen perusteella, ei ole säädetty laissa taikka sovittu valtion virkamiehiä koskevissa virkaehtosopimuksissa. Mikäli työnantajan olisi mahdollista yksipuolisesti virkasuhteen aikana olla tarjoamatta virkamiehelle työtä, merkitsisi se mahdollisuutta kiertää virkamiehen suojaksi säädettyjä lomauttamista, osa-aikaistamista sekä irtisanomista koskevia säännöksiä. 

Virkasuhde ei perustu työsopimuksen tavoin osapuolten väliseen sopimukseen. Virkasuhteeseen nimittäminen on työnantajan yksipuolinen toimi. Tämän vuoksi laitoksen johtajan esittämä työaikajärjestely, jossa A kutsuttaisiin töihin tarvittaessa, merkitsisi virkaehtosopimuksiin perustumatonta työaikasopimusta. A:n virkasuhteen ehtojen oli katsottava määräytyneen nimittämiskirjan mukaisesti. Siten työnantaja olisi ollut velvollinen tarjoamaan A:lle määräaikaisen virkasuhteen koko keston ajan yövalvojan kokoaikaista työtä.

Työnantajan oli tullut valtion virkamieslain 13 § 1 momentin mukaisen huolehtimisvelvollisuutensa perusteella maksaa A:lle virkasuhteesta johtuvat edut virkaehtosopimusten määräysten mukaisesti palvelussuhteen päättymiseen asti. Työ- ja virkaehtosopimuksen mukaan virkamiehellä ja työntekijällä on oikeus palvelussuhteen päättyessä saada vuosiloma tai lomakorvaus siltä ajalta, jolta hän palvelussuhteen päättymiseen mennessä ei ole saanut lomaa tai korvausta.

A:lle oli hallinto-oikeuden mukaan voinut kyllä aiheutua vahinkoa siitä, ettei työnantaja ole huolehtimisvelvollisuutensa mukaisesti tarjonnut hänelle työtä. Hänellä ei kuitenkaan voitu katsoa olleen virkasuhteesta johtuen oikeutta palkkaan ajalta, jona hän ei tosiasiallisesti ollut tehnyt työtä. Asiassa oli hallinto-oikeuden mukaan siksi vielä erikseen arvioitava, oliko A oikeutettu vuosilomaan ja siten lomakorvaukseen. Hallinto-oikeuden mukaan sillä seikalla, ettei A:lla ollut oikeutta palkkaan ajalta, jona työnantaja ei ole osoittanut hänelle työtehtäviä, ei voitu katsoa olevan vuosiloman kertymistä arvioitaessa ratkaisevaa merkitystä. A:lla oli siten oikeus virkaehtosopimusmääräysten mukaisesti määräytyvään vuosilomakorvaukseen koko virkasuhteensa ajalta.

Hallinto-oikeus kumosi laitoksen päätöksen siltä osin, kuin A:n oikaisuvaatimus oli vuosilomakorvausten osalta hylätty. Asia palautettiin siltä osin laitokselle uudelleen käsiteltäväksi. Muilta osin hallinto-oikeus kuitenkin hylkäsi A:n valituksen.

Lainvoimainen.

Valtion virkamieslaki 13 § 1 momentti
Valtion virkamieslaki 52 § 1 momentti
Valtion virkaehtosopimuslaki 2 § 1 momentti
Valtion yleinen virka- ja työehtosopimus 2 luku 2 § 1 momentti
Valtion yleinen virka- ja työehtosopimus 2 luku 5 ja 6 § 
Virka- ja työehtosopimus 3.4 luku 41 §