Hyppää sisältöön
Valtioneuvosto ja ministeriöt Media

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 31.8.2018 18/0405/2

Korvausvaatimus
Avoimen viran tehtävien hoito
Korvausvaatimuksen määräaika
Lisätyövoiman tarve
Määräaika
Määräaikainen virkasuhde
Määräaikaisuuden peruste
Määräaikaisuuden perusteen voimassaoloaika
Oikeudenkäyntikulut
Sijaisuus
Työn luonne
Työn luonteesta johtuva peruste
Vanhentuminen
Viraston toimintaan liittyvä perusteltu syy
Virkasuhteesta johtuva taloudellinen etuus

A vaati hallinto-oikeutta vahvistamaan, että oikeusaputoimistolla ei ollut virkamieslain edellyttämiä perusteita nimittää A:ta toistuviin määräaikaisiin virkasuhteisiin. Lisäksi oikeusaputoimisto oli velvoitettava suorittamaan A:lle korvauksena perusteettomien määräaikaisten virkasuhteiden käyttämisestä 16 kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Lisäksi A vaati oikeusaputoimistoa velvoitettavaksi korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen. A oli toiminut oikeusaputoimistossa määräaikaisissa virkasuhteissa edunvalvontasihteerinä yhteensä 13 nimityskirjan perusteella ensin ajalla 15.2.-30.4.2010 ja noin kahden kuukauden keskeytyksen jälkeen ajalla 28.6.2010-31.12.2015 keskeytyksettä. Nimityskirjoissa määräaikaisuuden perusteeksi oli kirjattu sijaisuus tai työn luonne. Kaikissa nimityskirjoissa, joissa määräaikaisuuden perusteeksi oli kirjattu sijaisuus, ei käynyt ilmi, kenen sijaisena hän oli toiminut. A:n tehtävät olivat vuosien 2014-2015 aikana koostuneet edunvalvontasihteerin tavanomaisista, pysyvistä työtehtävistä, eivätkä ne olleet liittyneet esitettyihin oikeusaputoimiston toiminnan muutostilanteisiin, esim. eläköitymisiin tai toimipisteen siirtoon.

Työn luonteen osalta perustelut oli esitetty jälkikäteen. Oikeusaputoimisto oli perustellut työn luonnetta määräaikaisuuden perusteena uuden asianhallintajärjestelmän käyttöönoton aiheuttamalla lisätyövoiman tarpeella sekä yhden edunvalvojan sairastumisella. A:n käsityksen mukaan uuden järjestelmän käyttöönoton aiheuttama lisätyövoiman tarve oli poistunut käytännössä vuoden 2010 aikana. Kyseisen ajankohdan jälkeen A oli työskennellyt samoissa tehtävissä kuin muutkin edunvalvontasihteerit tehden toimiston pysyviä työtehtäviä eikä hän ole hoitanut edunvalvojien sijaisuuksia. 

Hallinto-oikeuden mukaan A:n oikeus vaatia korvausta ajalle 15.2.-30.4.2010 sijoittuvien määräaikaisten virkasuhteiden perusteella oli vanhentunut. Hallinto-oikeus totesi, että määräaikaisen virkasuhteen 28.6.-31.8.2010 perusteena oli ollut edunvalvontasihteerin vuosiloman sijaisuus. Ajalla 1.9.-30.9.2010 perusteena oli ollut työn luonne eli uuden asianhallintajärjestelmän käyttöönotosta johtuva tilapäinen lisätyövoiman tarve. Molemmat olivat olleet hyväksyttäviä syitä nimittää virkamies virkasuhteeseen määräajaksi. Lokakuusta 2010 vuoden 2015 loppuun asti A oli kuitenkin hoitanut osatyökyvyttömyyseläkkeelle jääneen edunvalvontasihteerin puolikasta avointa virkaa, kunnes lupa viran täyttämiseen oli saatu syksyllä 2015. Hallinto-oikeus katsoi, että tällainen järjestely ei ollut väliaikainen. Virantäyttökielloilla ei ollut oikeudellista merkitystä määräaikaisten nimitysten lainmukaisuutta arvioitaessa. Koska A oli hoitanut edunvalvontasihteerin pysyviä perustehtäviä, hänen tekemänsä työn luonne ei ollut edellyttänyt hänen nimittämistään määräaikaisiin virkasuhteisiin. Edellä esitetyn perusteella hallinto-oikeus katsoi, ettei virastolla ollut perustetta A:n yli viisi vuotta jatkuneisiin määräaikaisiin virkasuhteisiin. Näin ollen A:lla oli oikeus saada korvausta.

Hallinto-oikeus hakemuksen enemmälti hyläten määräsi Suomen valtion maksamaan A:lle kymmenen kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Hallinto-oikeus velvoitti Suomen valtion korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 1 650 eurolla viivästyskorkoineen. Hallinto-oikeus hylkäsi oikeusapu- ja edunvalvontapiirin oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Lainvoimainen.

Valtion virkamieslaki 9 § 1, 2 ja 3 momentti
Valtion virkamieslaki 56 § 1 ja 2 momentti