Korvausvaatimus
Määräaikainen virkasuhde                                                               Vaasan hallinto-oikeus
Sijaisuus
Avoimen viran tehtävien hoito                                                         17/0217/1
Lisätyövoiman tarve
Vanhentuminen                                                                                  A: 26.5.2017

 

A oli vaatinut, että hallinto-oikeus velvoittaa sairaalan suorittamaan A:lle 16 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. A:n mukaan sairaalalla ei ollut ollut valtion virkamieslain edellyttämää perustetta nimittää A:ta toistuvasti peräkkäisiin määräaikaisiin virkasuhteisiin. A oli ollut sairaalan palveluksessa määräaikaisissa virkasuhteissa ainakin 119 erillisellä määräyksellä 1.6.2002 – 1.2.2015 välisenä aikana. Määräaikaiset virkasuhteet olivat yleensä jatkuneet välittömästi tai lähes välittömästi uudella määräaikaisella virkasuhteella. A:n määräaikaisten virkasuhteiden kesto oli vaihdellut muutamista päivistä useisiin kuukausiin. Sairaalassa oli henkilöstörakenteesta ja työn luonteesta johtuen tarvittu jatkuvasti lisätyövoimaa paikkaamaan vakinaisen henkilöstön poissaoloja.

Virkamies voidaan katsoa nimitetyksi toistuvasti peräkkäin silloin, kun määräaikaisten nimitysten välinen aika on enintään 30 päivää. A:n nimityksissä oli ollut useiden kuukausien pituisia katkoksia 11.8. – 25.12.2002, 5.1. – 12.4.2003, 26.5.2005 – 12.3.2006 ja 2.10.2008 –­ 24.5.2009. Näin ollen A:n oikeus hakea korvausta ajanjaksolle 1.6.2002 – 1.10.2008 sijoittuvien määräaikaisten virkasuhteiden perusteella oli vanhentunut, kun A:n hakemus hallinto-oikeudessa oli tullut vireille 24.4.2015. Viran hoitaminen väliaikaisesti viran ollessa avoinna edellyttää määräaikaista virkasuhdetta. Siltä osin kuin A oli 3.8. – 31.12.2009 hoitanut avoinna ollutta työnohjaajan virkaa, hallinto-oikeus katsoi, ettei A:lla ollut oikeutta korvaukseen.

Vuosina 2009 ja 2011 – 2015 A oli ollut nimitettynä määräaikaisesti usean eri virkamiehen vuosiloman ja sairausloman sijaiseksi sekä hoitamaan osa-aikaeläkkeellä olevien virkamiesten tehtäviä. Sairaalan henkilökunnan suuren määrän takia lyhytaikaisia sijaisuuksia oli ollut runsaasti ympäri vuoden. Näissä olosuhteissa hallinto-oikeus katsoi, että työnohjaajien ja mielisairaanhoitajien virkatehtävien hoitamiseen virkamiesten vuosilomien, sairauslomien ja osa-aikaeläkkeiden aikana oli sairaalassa katsottava olleen sellainen jatkuva tarve, että kysymys ei ollut ollut sellaisesta valtion virkamieslain tarkoittamasta työstä, joka edellyttää määräaikaista virkasuhdetta. Lisäksi A oli ollut koko vuoden 2010 sekä ajanjaksoilla 1.9. – 31.12.2013, 1.1. – 1.4.2014 ja 2. – 30.4.3014 nimitettynä määräaikaiseen työnohjaajan virkasuhteeseen, jonka perusteena oli ollut lisätyö. Ottaen huomioon määräaikaisten tehtävien määrä ja ajanjakson pituus, ei näitä tehtäviä edellä mainittuina ajanjaksoina voitu pitää määräaikaisina.

Hallinto-oikeus totesi, että edellytykset palkkaa vastaavan korvauksen määräämiseen olivat olemassa ajanjaksoille 25.5. – 2.8.2009 ja 1.1.2010 – 1.2.2015 sijoittuvien määräaikaisten virkasuhteiden perusteella. Kun otettiin huomioon A:n palvelussuhteen kokonaiskesto, korvauksen perusteena olevien määräaikaisten virkasuhteiden lukumäärä ja kesto sekä A:n ikä ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan ja koulutustaan vastaavaa työtä, hallinto-oikeus katsoi, että sairaalalla ei ollut ollut oikeutta pitää A:ta määräaikaisissa virkasuhteissa 25.5. – 2.8.2009 ja 1.1.2010 – 1.2.2015.

Hallinto-oikeus määräsi sairaalan maksamaan A:lle kahdentoista kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen viivästyskorkoineen.

Lainvoimainen.

Valtion_virkamieslaki_9_§
Valtion_virkamieslaki_56_§_1_momentti
Valtion_virkamieslaki_56_§_2_momentti
Valtion_virkamieslaki_63_a_§_1_momentti
Valtion_virkamieslaki_63_a_§_2_momentti