Lyhennelmä

A oli nimitetty määräaikaisiin toimistosihteerin/työnsuunnittelijan virkasuhteisiin virastoon neljällä eri nimityksellä 23.2.–30.6.2009, 1.7.–22.8.2009, 23.8.–30.9.2009 ja 1.10.–31.12.2009. Viraston mukaan kaikki nimitykset olivat perustuneet harkinnanvaraiseen työllistämiseen tarkoituksena työruuhkan purkaminen virastossa.

Virkamieslautakunta totesi, ettei sillä ollut toimivaltaa tutkia viraston toista henkilöä koskevan, 24.8.–31.12.2009 tehdyn, määräaikaisen toimistosihteerin nimityksen laillisuutta. Edelleen virkamieslautakunnalla ei ollut toimivaltaa tutkia väitettyjä sopimusrikkomuksia. Kysymyksessä ei myöskään ollut virkasuhteen purkaminen, vaan A:n palvelussuhde oli päättynyt viimeisimmän määräaikaisen nimityksen päättyessä 31.12.2009. Asiassa oli ollut kyse virkamieslain 56 §:n mukaisesta korvausvaatimuksesta. Asiassa oli tullut selvitetyksi, että A:n virkasuhteen määräaikaisuuden perusteena oli ollut valtion työllistämismääräraha, eikä työnantajalla näin ollen ollut ollut mahdollisuutta nimittää A:ta muutoin kuin määräajaksi ja enintään kahdeksi vuodeksi. A:n määräaikaisiin nimityksiin ei ollut myöskään liittynyt syrjiviä perusteita. A:lla oli kuitenkin oikeus hakemaansa korvaukseen sillä perusteella, että lähinnä viraston käytännön toimintaan liittyvät perusteet eivät olleet muodostaneet erityistä syytä, jolla olisi voitu poiketa nimittämisestä koko määräaikaisuuden perusteen mukaiseksi ajaksi.

Virkamieslautakunta määräsi viraston maksamaan A:lle kuuden (6) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen.

Valtion_virkamiesL_9_§
Valtion_virkamiesL_56_§