Erityisasiantuntija Marita Virtanen ja erityisasiantuntija Leena Rantala:
Hyvä valtionavustusten valvonta on suunniteltu kokonaisuus

Valtionavustusten valvonta mielletään usein prosessin viimeisen vaiheen tarkastuksiksi tai loppuraporttien läpikäynneiksi. Valvonnassa kyse on kuitenkin paljon enemmästä: kyse on viranomaisen velvollisuudesta varmistaa julkisten varojen käytön asianmukaisuus ja tuloksellisuus. Onkin tärkeää, että valtionapuviranomaiset suunnittelevat ja toteuttavat avustusten valvontaa systemaattisena kokonaisuutena.

Valtionavustuslaki asettaa vaatimuksia asianmukaiselle ja riittävälle valvonnalle. Valtionapuviranomaisten tulee hankkia esimerkiksi valtionavustuksen käyttö- ja seurantatietoja ja tehdä tarvittaessa tarkastuksia. Asianmukaista avustuksen käytön valvontaa on muun ohella se, että valtionapuviranomainen varmistaa oikeat ja riittävät tiedot valtionavustuksen käytöstä ja sen tuloksellisuudesta. 

Hyvän taloudenhoidon periaatteisiin sisältyy varojen käytön seurattavuuden varmistaminen, vastuunalaisuuden ja tilivelvollisuuden varmistaminen sekä asianmukaisten taloudenhoidon menettelytapojen noudattaminen. Valtionapuviranomaisille kenties tutuin avustuksen käytön valvonnan väline ovat valtionavustusten saajilta vaadittavat väli- ja loppuraportit. Niiden kautta saadaan jälkikäteen tietoa toteutuneen toiminnan tai hankkeen aiheuttamista kustannuksista ja aikaansaaduista tuloksista. 

Valtionapuviranomaisilla on käytössään myös laajempi työkalupakki, jota voi hyödyntää jo avustuksen käytön aikana. Mahdollisia työkaluja avustuksen käytön asianmukaisuuden ja tuloksellisuuden varmistamiseen ovat esimerkiksi aloituspalaverit, ohjausryhmämenettely ja varmennuskäynnit. 

Myös automaation ja tekoälyn mahdollisuudet tuovat uusia näkökulmia ja välineitä valvontaan. Automaation avulla voidaan varmistaa esimerkiksi avustettavan toiminnan taloutta koskevan tiedon ajantasaisuutta. 

Valvonnan keskeisiä periaatteita ovat ennaltaehkäisy ja riskiperusteisuus

Pelkkä avustusten käytön valvonta ei riitä varmistamaan julkisten varojen käytön asianmukaisuutta ja tuloksellisuuta, vaan valtionapuviranomaisten tulee jo ennen avustusten myöntämistä huolehtia varojen tehokkaasta kohdentumisesta eduskunnan päättämiin kohteisiin.

Valtionapuviranomaisten ennakoivia toimia ovat esimerkiksi avustusten hakijoiden riittävä ja oikea-aikainen neuvonta, huolellinen hakemuspohjien määrittely (muun muassa mitä tietoja hakijoilta kysytään avustuksen tavoitteisiin tai käyttötarkoitukseen liittyen) sekä hakijaan taikka haettavaan toimintaan tai hankkeeseen liittyvien riskien tunnistaminen etukäteen ja hakemuksen käsittelyvaiheessa. 

Ennakoiviin toimiin liittyy myös väärinkäytösten ennaltaehkäisyn periaate. Valtionavustusten kohdalla väärinkäytösepäilyt voivat koskea paitsi avustuksen hakijaa tai saajaa, myös valtionapuviranomaisen omaa toimintaa. Korruptiontorjunta on vaikutusvallan väärinkäytösten ennaltaehkäisyä. Viranomaisen sisäisellä valvonnalla onkin tärkeä rooli valtionavustusten valvonnassa. Sisäisen valvonnan avulla varmistetaan yleisesti toiminnan lainmukaisuutta ja tuloksellisuutta, varojen turvaamista sekä taloutta ja tuloksellisuutta koskevien oikeiden ja riittävien tietojen tuottamista. 

Valtionapuviranomaisessa on tunnistettava valvonnan roolit ja suunniteltava menettelyt 

Kokonaisuutena valtionavustusten valvonta voidaan ymmärtää etukäteen suunniteltuna ja systemaattisesti valtionapuviranomaisessa noudattavana toimintana, joukkona hyvän hallinnon ja hyvän taloudenhoidon mukaisia menettelytapoja, joiden keskeisenä tavoitteena on ennaltaehkäistä niin tahattomia kuin tahallisia avustuksen väärinkäyttötilanteita. 

Keskeistä on ymmärtää valvonnan eri osapuolten roolit ja varmistaa niiden toimiva yhteistyö. Esimerkiksi ylimmän johdon tehtävänä on varmistaa riittävän sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan järjestäminen. Valmistelijoiden ja esittelijöiden roolina on hoitaa avustusasioita hyvän hallinnon ja taloudenhoidon periaatteiden mukaisesti ja noudattaa organisaatiossa määriteltyjä periaatteita ja ohjeita. Esittelijä ja päätöksentekijä vastaavat tietysti tekemistään päätöksistä ja niiden yksiselitteisyydestä. 

Valvonnan kokonaisuudessa valtionavustuksen saajalla on niin ikään oma roolinsa ja vastuu esimerkiksi oikeiden ja riittävien tietojen antamisesta valtionapuviranomaiselle sekä avustuspäätöksen mukaisesta avustuksen käytöstä. Hyvä valvonta edellyttää myös näiden roolien tunnistamista ja toimivaa yhteistyötä.

Marita Virtanen
Erityisasiantuntija

Leena Rantala 
Erityisasiantuntija