Valtiosihteeri kansliapäällikkönä Martti Hetemäki:
Koulutus, työllisyys ja eläkkeet

Bengt Holmströmin ja Björn Wahlroosin keskustelu 10.8. nosti esille vakavia huolia koulutuksesta, työllisyydestä ja eläkkeistä. Huoliin vastaaminen edellyttää koulutus- ja työllisyyskehityksen muuttamista.

Bengt Holmströmin ja Björn Wahlroosin keskustelu 10.8.2017 Keskuskauppakamarin tilaisuudessa nosti esille muun muassa seuraavia väitteitä:

• Koulutuksen tason kehitys on huolestuttava.
• Teknologia voi hävittää työpaikkoja nopeasti.
• Tulevien eläkkeiden taso on uhanalainen.

Tämän kirjoituksen liiteaineisto ja aiemmat tällä foorumilla julkaistut kirjoitukset ja niiden liiteaineistot tarkastelevat muun muassa näiden huolten takana olevia eräitä kehitystrendejä. Ne tukevat Holmströmin ja Wahlroosin esittämiä huolia. Tarve syvälliseen analyysiin on kuitenkin ilmeinen.
 
Liiteaineisto viittaa koulutuksessa muun muassa seuraaviin kehitystrendeihin:

• Pelkästään perusasteen suorittaneiden osuus 25–34-vuotiaista on kohonnut 2005–2015 (dia 5).
• Aiemmin nuoremmat ikäluokat olivat vanhempia ikäluokkia koulutetumpia, mutta 1978–1980 jälkeen syntyneissä ikäluokissa ylemmän korkeakouluasteen suorittaneiden osuus ikäluokasta ei enää näytä kohonneen (dia 11).
• Kolmannen asteen koulutuksen saaneiden osuus 25–34-vuotiaista näyttää alentuneen alle muiden Pohjoismaiden ja OECD-maiden keskitason (dia 13).

Nuorten koulutustasoa alentaa ulkomaalaistaustaisten keskimäärin muuta väestöä matalampi koulutusaste ja heidän väestöosuutensa kasvu. Ulkomaalaistaustaisten osuus 25–34-vuotiaista on noussut noin 5 prosentista 2005 noin 11 prosenttiin 2015. Toisaalta myös muissa Pohjoismaissa heidän osuutensa on noussut.

Maahanmuutto ei selitä myöskään, miksi esimerkiksi Ruotsissa – jossa maahanmuutto on ollut Suomea paljon suurempaa – 25–34-vuotiaiden työllisyysaste on kehittynyt selvästi paremmin. Suomen työllisyysasteen kehitys on ollut heikkoa suhteessa muihinkin Pohjoismaihin ja OECD-maihin keskimäärin (dia 24).

Teknologia voi hävittää työpaikkoja nopeastikin

Keskustelussa Wahlroos mainitsi esimerkkinä kaupan kassan, joka on eräs yleisimmistä ammateista Suomessa. Ei olisi suuri yllätys, jos itsepalvelukassat olisivat muutamassa vuodessa yhtä yleisiä kaupoissa kuin automaatit huoltoasemilla. Toisaalta esimerkiksi liikenteessä automaatio voi edetä hitaammin kuin monet nyt olettavat.

Holmströmin ja Wahlroosin keskustelussa tuli myös esille, että internet on avannut markkinoita. Jos internet on helpottanut hyödykkeiden hintojen vertailtavuutta, niiden saatavuutta ja valintaa, se on ilmeisesti myös tehostanut hyödykemarkkinoiden toimintaa ja kohottanut hyödykkeiden hintajoustoja.

Talousteorian mukaan hyödykkeen tuottamiseksi käytetyn työpanoksen kysynnän jousto työvoimakustannusten suhteen kasvaa, kun hyödykkeen hintajousto kasvaa. Tällöin esimerkiksi liian heikko kilpailukyky hävittää työpaikkoja aiempaa enemmän.

Jos internet ja tekoäly tehostavat hyödykemarkkinoita, se voimistaa talouden jäykkyyksien ja esimerkiksi työhön kohdistuvien verojen vaikutuksia. Tätäkin kautta teknologian kehitys voi viedä työpaikkoja. Toisaalta kilpailukyvyn parantaminen tai talouden vääristymien vähentäminen voivat myös lisätä työpaikkoja aiempaa enemmän.

Eläkkeet voidaan turvata, mutta se edellyttää koulutus- ja työllisyyskehityksen muuttamista

Valtaosa kunkin vuoden eläkkeistä rahoitetaan saman vuoden palkkasummasta kerättävillä maksuilla. Järjestelmä seisoo tai kaatuu työllisyyden ja palkkasumman mukana. Sama pätee julkiseen sektoriin yleensä. Eläkkeiden tasoon liittyvät huolet koskevat pitkää aikaväliä, koska eläkevarat ovat varsin mittavat. Talouden nopeat muutokset voivat merkitä kuitenkin seuraavia ongelmia eläkejärjestelmälle:

• Jos työllisyys ja palkkasumma supistuisivat melko nopeasti, eläkemaksutulo supistuisi yhtä nopeasti, mutta eläke-etuusmenot sopeutuisivat vasta pitkällä tähtäimellä.
• Nuorten ikäluokkien suhteessa muihin maihin nähden heikko koulutustason kehitys voisi vaikuttaa palkkatasoon nopeastikin oloissa, joissa kehittyvien maiden tuottavuus kasvaa vauhdilla. Matalan arvonlisän tuotannosta maksettaisiin pieniä palkkoja, joista kerättäisiin pieniä maksuja, joilla olisi puolestaan vaikea rahoittaa aiemmista, melko hyvistä palkoista karttuneita eläkkeitä.
• Kestävyyslaskelmat olettavat yleensä, ettei työeläkemaksun suuruus vaikuta työllisyyteen tai tuottavuuteen. Jos hyödykemarkkinat ovat tehostuneet ja hyödykkeiden hintajoustot ovat nousseet, myös työllisyys reagoi aiempaa herkemmin työvoimakustannuksiin ja niihin vaikuttaviin veroihin.  
• Teknologiakehityksen takia matalapalkkatöitä voidaan joutua tukemaan aiempaa enemmän. Työllisyyskehityksen turvaaminen voi myös synnyttää työeläkemaksun alentamispaineen.  
• Jos työllisyydestä ja tuottavuudesta huolehtiminen asettaa rajat veroasteen nostolle, eläkkeiden rahoitus on sidoksissa myös muun julkisen sektorin kehitykseen. Kun paljon julkisia palveluja tarvitsevien 75 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa noin 60 prosenttia runsaassa 10 vuodessa, palvelumenojen rahoituksen edellyttämä kasvava verotulojen tarve voi vähentää mahdollisuuksia säilyttää nykytasoinen työeläkemaksu, jos sote-palvelujen tuottavuus ei nouse tavoitteiden mukaisesti.

Eläkkeiden – kuten kaikkien muidenkin etuuksien ja palvelujen – rahoituksen turvaaminen edellyttää, että teknologian ja markkinoiden nopeisiin muutoksiin sopeudutaan hyvin ja että osaamisesta pidetään huolta. Muutokset korostavat koulutustason parantamisen ja opiskelujen tehostamisen merkitystä eläkkeiden rahoituksessa. Yhtä selvää on, että esimerkiksi palkkaratkaisut vaikuttavat muun muassa kilpailukyvyn ja työllisyyden kautta eläkkeiden rahoituksen kestävyyteen.

Työn ja osaamisen pitää kannattaa riittävästi

Holmström ja Wahlroos olivat keskustelussa yhtä mieltä siitä, että pitää kehittää järjestelmä, joka kannustaa aina ottamaan työtä vastaan. Pohjoismaissa ja monissa muissa maissa tähän on pyritty lisäämällä työstä saatavia verovähennyksiä, joita Suomessa ovat ansiotulo- ja työtulovähennykset. Esimerkiksi asumisen tukijärjestelmät aiheuttavat kuitenkin edelleen kannustinloukkuja, vaikka järjestelmiä on uudistettu.

Tutkimus työn ja osaamisen kannustimien vaikutuksista on edennyt viime vuosina paljon muun muassa parempien aineistojen ansiosta. Isoa-Britanniaa koskevien tutkimustietojen valossa Richard Blundell esittää yleistajuisen tarkastelun järjestelmien uudistamisesta osaamisen ja työllisyyden edistämiseksi sekä köyhyyden vähentämiseksi.

On ilmeistä, ettei ole olemassa yhtä tiettyä kaikille samansuuruista etuutta (kuten perustulo), joka voisi turvata riittävät työn ja osaamisen kannustimet kaikille ilman, että se asettaisi monet kohtuuttomaan asemaan. Samoin on ilmeistä, että kohtuullisen toimeentulon turvaavien etuuksien vastineeksi on oltava velvoite olla työmarkkinoiden käytettävissä tai osallistuttava työllistymistä edistäviin palveluihin kuten koulutukseen. Muuten on ilmeinen riski, että nykyistä vieläkin suurempi osa nuorista ikäluokista ei hakeudu koulutukseen tai työelämään.

Martti Hetemäki

valtiosihteeri kansliapäällikkönä