Hämeenlinnan hallinto-oikeus 6.3.2017 17/0203/3

Irtisanominen kollektiiviperusteella            
Toiminnan uudelleenjärjestely
Yhteistoimintaneuvottelut            
Organisaatiouudistus
Taloudellinen syy                
Töiden loppuminen
Uudelleen sijoittaminen
Uudelleenkouluttaminen
Yhdenvertainen kohtelu
Syrjintä

Virasto oli irtisanonut rakennerahastoasiantuntija A:n virkasuhteen päättymään 31.8.2015, koska A:n tehtävät tai viraston mahdollisuudet tarjota hänelle tehtäviä olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Päätöksen mukaan tehtävien uudelleenjärjestelyt olivat johtuneet toimintamenomäärärahojen ja EU:n rakennerahastojen hallintotehtävien rahoituksen merkittävästä vähentymisestä ja myös toimintaympäristön muutoksista, jotka edellyttivät hallinnolta uudistumista Suomen kilpailukyvyn edistämiseksi.

Hallinto-oikeus totesi, että työnantajalla on oikeus päättää, millä tavoin se järjestelee toimintaansa ja tehtäviään. Hallinto-oikeuden tehtäviin ei kuulu sen arvioiminen, ovatko työnantajan päättämät toimenpiteet välttämättömiä ja tarkoituksenmukaisia. Valtion virkamieslain mukainen irtisanomisperuste täyttyy, kun työnantajan harkintavaltansa rajoissa päättämät tehtävien uudelleenjärjestelyt tosiasiassa vähentävät olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti virkamiehen tehtäviä tai viraston mahdollisuuksia tarjota tälle tehtäviä suoritettavaksi. Viraston mahdollisuudet tarjota tehtäviä suoritettavaksi voivat vähentyä myös siitä syystä, että virkamiehen hoitamat tehtävät jaetaan osana tehtävien uudelleen järjestelyä muun henkilöstön hoidettavaksi. Hallinto-oikeus totesi, että esitetyn selvityksen perusteella virastossa toteutetut henkilöstövähennykset olivat kohdistuneet useisiin rakennerahastohankkeiden rahoitustehtäviä hoitaneisiin virkamiehiin. Asiassa ei ollut tullut esille, että näiden virkamiehien tilalle olisi otettu uusia henkilöitä. A:n hoitamaa tehtäväkokonaisuutta ei enää sellaisenaan ollut olemassa virastossa, ja siitä jäljelle jääneitä tehtäviä oli siirretty useamman kuin yhden ihmisen tehtävänkuviin. Hallinto-oikeus katsoi, että A:n tehtävät ja viraston mahdollisuudet tarjota hänelle tehtäviä suoritettaviksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet.

Irtisanottavien henkilöiden valinnan perusteista ei ole säädetty lailla, joten henkilöiden valinta oli kuulunut työnantajalle. Irtisanomisen kohdistuminen rakennerahastotehtävissä toimiviin virkamiehiin oli johtunut heidän hoitamiensa tehtävien ja niiden rahoituksen olennaisesta vähenemisestä. Henkilöstövähennysten kohdistuminen mainittuun henkilöstöryhmään ei siis ollut perustunut irtisanottujen virkamiesten henkilöön liittyviin syihin. Irtisanotun henkilöstön määrittelyä ei näihin seikkoihin vedoten voitu pitää A:ta syrjivänä. Työnantaja oli valinnut viraston palvelukseen jäävät rakennerahastojen teknisellä tuella palkattavat virkamiehet viraston sisäisessä ilmoittautumismenettelyssä, ja valinta oli perustunut hakijoiden ansioiden vertailuun. A oli väittänyt työnantajan suosineen keskisuomalaisia virkamiehiä ja Jyväskylässä työskenteleviä. A oli vedonnut siihen, että työantaja oli lausunnossaan vedonnut A:n puuttuvaan Keski-Suomen toimintaympäristön tuntemiseen. Tällaisenosaamisen lukeminen hakijan eduksi on kuitenkin ollut perusteltavissa täytettävissä olleen tehtävän hoitamisen kannalta, koska kyseisessä hankkeessa oli tarkoitus kehittää työvoimapalveluita nimenomaan Keski-Suomen alueen tarpeisiin. Pelkästään se A:n mainitsema seikka, että viraston Jyväskylän toimipaikasta ei irtisanottu yhtään virkamiestä, ei vielä ollut osoittanut irtisanomisten perustuneen syrjiviin syihin. 

A oli lisäksi katsonut, että hänet olisi tullut sijoittaa avoinna olevaan projektipäällikön määräaikaiseen tehtävään. Työnantaja oli kuitenkin lausunnossaan uskottavasti selvittänyt, että projektipäällikön tehtävän hoitaminen edellytti sellaista kokemusta ja sellaisia taitoja, joita A:lla ei ollut. Hallinto-oikeus piti selvänä, ettei tällaista puuttuvaa osaamista ollut ollut mahdollista hankkia lyhyehkössä ajassa työnantajan järjestämän perehdytyksen tai koulutuksen avulla. Projektipäällikön johtaman hankkeen keston ja aikataulun vuoksi pidempään koulutukseen ei ollut kuitenkaan ollut mahdollisuutta. Hallinto-oikeus katsoi edellä todetun perusteella, ettei A ollut ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden ollut kohtuudella sijoitettavissa tai koulutettavissa projektipäällikön tehtävään. Virasto ei siis ollut laiminlyönyt uudelleensijoittamisvelvoitettaan.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

KHO 1.3.2019 T 720: Valituslupahakemus hylättiin. Korkein hallinto-oikeus ei siten antanut ratkaisua valitukseen.

Valtion virkamieslaki 9 § 1 momentti
Valtion virkamieslaki 11 § 1 momentti
Valtion virkamieslaki 11 § 2 momentti
Valtion virkamieslaki 27 § 1 momentti 2 kohta
Valtion virkamieslaki 27 § 2 momentti
Valtion virkamieslaki 27 § 4 momentti
Suomen perustuslaki 6 § 1 momentti
Yhdenvertaisuuslaki 8 §
Yhdenvertaisuuslaki 28 §
Hallintolainkäyttölaki 74 §