Hämeenlinnan hallinto-oikeus 9.10.2019 19/1054/2

Asia: Valtion virkamieslain 56 §:n mukaista korvausta koskeva hallintoriita

Asiasanat: 
Hallintoriita
Korvausvaatimus
Määräaikaisuuden perusteen voimassaoloaika
Määräaikainen virkasuhde
Sijaisuus

A oli nimitetty viransijaiseksi ajoiksi 1.5.2011–30.6.2013, 1.7.2013–31.8.2015, 1.9.2015–30.6.2016 ja 1.7.–31.12.2016. A vaati hallinto-oikeudessa, että virasto velvoitetaan maksamaan hänelle 24 kuukauden palkkaa vastaava korvaus ja oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen. A:n hakemuksen mukaan kahdelle viimeiselle virkasuhteelle ei ollut valtion virkamieslain 9 §:n mukaista perustetta. A:n tehtävät olivat olennaisesti muuttuneet vuoden 2014 alussa, jolloin myös peruste virkasuhteen määräaikaisuudelle oli lakannut. Alun perin sijaistamiseen liittyvät tehtävät olivat vähentyneet ja A oli hoitanut tosiasiassa kahta erillistä täysaikaista tehtäväkokonaisuutta. A:n sijaisena alun perin hoitamaa Euroopan unionin lainvalvontakoulutusviraston kansallisen yksikön tehtävien kokonaisuutta ei enää ollut hakemuksen tekohetkellä olemassa. 

Valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentin mukaan virkamieheksi voidaan nimittää määräajaksi tai muutoin rajoitetuksi ajaksi, jos työn luonne, sijaisuus, avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien hoidon väliaikainen järjestäminen tai harjoittelu edellyttää määräaikaista virkasuhdetta. Asiassa oli siis ratkaistavana, oliko A:n virkasuhteiden määräaikaisuudelle valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentin mukaiset perusteet, sillä virkamieslain 56 §:n mukaisen korvauksen edellytys on, että määräaikainen virkanimitys on tapahtunut ilman valtion virkamieslain 9 §:n mukaista perustetta.

A:n virkasuhteiden määräaikaisuuden peruste ajalla 1.7.2011–30.6.2016 oli B:n sijaisena toimiminen. A oli 16.6.2015 nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen myös ajalle 1.9.2015–30.6.2016. Nimittämiskirjan mukaan virkasuhde kestäisi kuitenkin enintään niin kauan kuin viran vakinainen haltija B oli virkavapaalla. Virkasuhteen määräaikaisuuden perusteeksi oli merkitty sijaisuus. A oli hallintojohtajan 27.6.2016 tekemällä päätöksellä nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen ajaksi 1.7.–31.12.2016. Nimittämiskirjaan oli merkitty virkasuhteen määräaikaisuuden perusteeksi tehtävien väliaikainen hoitaminen. Nimittämiskirjaan ei ollut tehty tarkempia merkintöjä määräaikaisuuden perusteesta. Viraston tavoitteena oli A:n pitäminen virassa kuusi kuukautta B:n virkaan palamaisen jälkeen, jotta B voisi perehtyä muuttuneisiin tehtäviinsä. 

Hallinto-oikeus katsoi, että virastolla oli valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentissa säädetyt perusteet A:n nimittämiselle määräaikaisiin virkasuhteisiin. A:n virkasuhteen jatkamatta jättämiseen ja viran täyttämiseen liittyvät, hänen syrjinnäksi väittämänsä työnantajan toimenpiteet eivät liittyneet valtion virkamieslain 56 §:ssä säädettyihin korvauksen määräämiseen perusteisiin. Niiden perusteella ei voitu määrätä korvausta valtion virkamieslain 56 §:n mukaisesti.

Hallinto-oikeus hylkäsi A:n hakemuksen.

Lainvoimainen. 

Sovelletut oikeusohjeet:

Hallintolainkäyttölaki 74 §
Valtion virkamieslain 9 §:n 1- 3 momentti ja 56 §:n 1 momentti