Irtisanominen kollektiiviperusteella Itä-Suomen hallinto-oikeus
Virantoimituksesta pidättäminen
Tuotannollinen peruste 17/0269/4
Taloudellinen peruste
Toiminnan uudelleenjärjestely A: 18.12.2017
Töiden loppuminen
Ikäsyrjintä
Korvausvaatimus
Hallinto-oikeuden toimivalta
Työtuomioistuin
Uudelleen sijoittaminen
Virasto oli päätöksellään 28.11.2015 irtisanonut suunnittelija A:n virkasuhteen päättymään tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla kuuden kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen. Lisäksi virasto oli päätöksellään 20.5.2016 pidättänyt A:n virantoimituksesta siihen saakka, kunnes irtisanomispäätös saisi lainvoiman. A vaati päätösten kumoamista sekä A:lle irtisanomisesta johtuvan ansionmenetyksen korvausta. A vetosi muun ohella siihen, että häntä oli syrjitty asiassa hänen ikänsä perusteella.
A oli vaatinut hänelle irtisanomisen vuoksi saamatta jääneen palkan korvausta. Hallinto-oikeus totesi, että hallinto-oikeus voi tutkia tällaisen vaatimuksen vain oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä tehdystä valituksesta edellyttäen, että asia ei kuulu työtuomioistuimen toimivaltaan. Hallinto-oikeus ei siten voinut tämän asian käsittelyn yhteydessä tutkia ensi asteena A:n vaatimusta saamatta jääneen palkan maksamisesta.
Valtion virkamieslain mukaisen irtisanomisperusteen täyttymiseksi riittää, että työantajan harkintavaltansa rajoissa päättämät tehtävien uudelleen järjestelyt tosiasiassa vähentävät olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti virkamiehen tehtäviä tai viraston mahdollisuuksia tarjota tälle tehtäviä suoritettaviksi. Irtisanominen ei siten edellytä, että viranomaiselle kuuluvat tehtävät olisivat vähentyneet. Viraston mahdollisuudet tarjota virkamiehelle tehtäviä suoritettaviksi voivat vähentyä myös siitä syystä, että virkamiehen hoitamat tehtävät jaetaan osana tehtävien uudelleen järjestelyä viraston muun henkilöstön hoidettaviksi. A:n suunnittelijan virkasuhteeseen kuuluneet pääasialliset tehtävät oli siirretty viraston toisen työntekijän B:n hoidettaviksi. B oli ollut viraston palveluksessa ennen yhteistoimintamenettelyitä, eikä tehtävien siirtämisestä ollut siten aiheutunut lisää henkilöstömenoja. Viraston virkamiehiin sovellettavissa virkaehtosopimuksissa ei ollut määräyksiä irtisanomisjärjestyksestä, eikä irtisanottavien henkilöiden valinnan perusteista ollut myöskään säädetty laissa. Irtisanottavien henkilöiden valinta oli siten kuulunut työnantajalle. Tehtävien siirtämistä B:lle osana hänen uutta toimenkuvaansa oli perusteltu tehtävien menestyksellisen hoitamisen kannalta soveltuvalla koulutuksella ja kokemuksella. Tämän vuoksi asiassa ei ollut aihetta olettaa, että irtisanottavien henkilöiden valinta olisi tehty syrjivillä perusteilla kuten A:n iän perusteella. A:n tehtävät olivat myös tosiasiallisesti vähentyneet muun muassa tehtävien karsimisen myötä. Osittain A:n tehtäviä oli siirretty substanssi- ja projektityötä tekeville henkilöille. Hallinto-oikeus katsoi selvitetyksi, että viraston päättämät tehtävien uudelleenjärjestelyt olivat vähentäneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti A:n tehtäviä ja viraston mahdollisuuksia tarjota hänelle töitä suoritettaviksi.
Valittaja oli katsonut, että virasto oli laiminlyönyt velvollisuutensa uudelleen sijoittaa tai kouluttaa hänet uusiin tehtäviin. Hallinto-oikeus totesi, että arvioitaessa työantajan mahdollisuuksia uudelleen sijoittaa tai kouluttaa A uusiin tehtäviin, oli otettava huomioon se, että virastossa oli yhteistoimintamenettelyiden johdosta päädytty 75 henkilön irtisanomiseen. Valittaja ei myöskään ollut yksilöinyt yhtään sellaista nimenomaista uuden organisaation mukaista tehtävää, johon hänet olisi voitu uudelleen sijoittaa tai kouluttaa. Se seikka, että muita viraston palveluksessa olevia henkilöitä oli kyetty ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden uudelleen sijoittamaan uusiin tehtäviin, ei sellaisenaan osoittanut, että valittajan kohdalla velvoite olisi lainvastaisesti laiminlyöty. Viraston ei ollut osoitettu laiminlyöneen uudelleensijoittamisvelvoitettaan.
A oli vedonnut myös siihen, että virantoimituksesta pidättämistä koskeva kuulemiskirje oli saapunut A:lle tämän ollessa yli kuukauden pituisella lomamatkalla, vaikka valittajan esimies oli ollut tietoinen A:n lomamatkasta. Hallinto-oikeus totesi, että mainittu seikka ei kuitenkaan merkinnyt, että työnantaja olisi voinut lykätä valtion virkamieslain mukaista päätöksentekoa virantoimituksesta pidättämisestä. A:lla oli itsellään ollut velvollisuus huolehtia postistaan lomamatkansa aikana, eikä työnantajalla ollut ollut myöskään velvollisuutta antaa kuulemiskirje A:lle tiedoksi jollain muulla tavalla kuten sähköpostilla. Virasto ei ollut menetellyt päätöstä edeltäneessä kuulemisessa lainvastaisesti.
Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.
Lainvoimainen.
Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti_2_kohta
Valtion_virkamieslaki_27_§_2_momentti
Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momentti
Valtion_virkamieslaki_52_§_1_momentti
Valtion_virkamieslaki_58_§
Suomen_perustuslaki_6_§_1_momentti
Yhdenvertaisuuslaki_8_§_1_momentti
Yhdenvertaisuuslaki_28_§
Tuomioistuinlaki_4_luku_1_§
Hallintolainkäyttölaki_51_§_2_momentti
