Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta
Tutkimus: Kävelyn ja pyöräilyn edistäminen vaatii uutta ajattelua

Kävelyn ja pyöräilyn kulkutapaosuuden kasvu edellyttää ajattelutapojen muuttamista ja erilaisten ristiriitojen tunnistamista. Etenkin tiiviillä kaupunkiseuduilla kävely ja pyöräily tulee nostaa strategioissa ja suunnittelussa ensisijaisiksi kulkutavoiksi. Tämä käy ilmi 16. syyskuuta julkaistusta Kävelyn ja pyöräilyn edistämisen mahdollisuudet ja esteet -tutkimuksesta.

Suomi on sitoutunut puolittamaan kotimaan liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoteen 2005. Toimet tavoitteen saavuttamiseksi hallitus on koonnut fossiilittoman liikenteen tiekarttaan, johon kuuluu myös kävelyn ja pyöräilyn edistäminen. Lisäksi hallituksen tavoitteena on parantaa ulkoilun ja arkiliikkumisen, kuten kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä sekä nostaa liikunnallista kokonaisaktiivisuutta kaikissa väestöryhmissä.

Vuonna 2018 valmistuneessa kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelmassa vuoden 2030 tavoitteeksi on asetettu 30 prosentin matkamäärien kasvu. Se tarkoittaa noin 450 miljoonaa uutta kävely- ja pyöräilymatkaa vuoteen 2030 mennessä ja kävelyn ja pyöräilyn kulkutapaosuuden nousua 35–38 prosenttiin.

Kävelyn ja pyöräilyn edistämisen mahdollisuudet ja esteet -tutkimuksessa selvitettiin, miten kunnat, valtio, työnantajat ja koulut voivat edistää kävelyä ja pyöräilyä. Lisäksi tutkittiin, mikä hidastaa siirtymistä kestävään liikkumiseen.

Tutkimuksessa esitetään kahdeksan suositusta:

1. Kävely ja pyöräily ensisijaisiksi liikkumisvaihtoehdoiksi etenkin tiiviillä kaupunkiseuduilla
   Jalankulku ja pyöräily tulee nähdä omina itsenäisinä kulkutapoinaan. Kummallekin tulee laatia omat tavoitteensa ja edistämisohjelmansa. Näissä tulee erityisesti panostaa kävelyn edellytysten parempaan ymmärtämiseen ja kävelijän olosuhteiden parantamiseen.
2. Lisää taloudellisia kannustimia
   Taloudellisilla ohjauskeinoilla vaikutetaan kulkutapavalintaan. Useissa EU-maissa käyttöön otetut sähköpyörien hankintatuet ovat lisänneet pyöräilyä ja osaltaan vaikuttaneet henkilöautoilun vähentymiseen. Taloudellisten ohjauskeinojen vaikutuksia tulisi selvittää sekä niiden käyttöönottoa edistää esimerkiksi kokeilujen avulla.
3. Tiiviimpää yhteistyötä eri hallinnonalojen kesken ja vastuut selviksi
   Kävelyn ja pyöräilyn edistäminen koskee liikenne- ja ympäristösektorien ohella myös muun muassa opetus-, terveys- ja sosiaalialaa. Hallinnonalojen välinen yhteistyö niin valtio-, seutu-kuin kuntatasolla on avain kävely- ja pyöräilymäärien kasvuun. Kävelyn ja pyöräilyn poikkihallinnollinen edistäminen edellyttää strategista johtamista, erilaisten intressien tunnistamista sekä selkeää vastuuttamista eri hallinnonaloilla.
4. Selkeät tavoitteet ja tarkempaa seurantaa
   Eri hallinnonalojen strategisissa asiakirjoissa tulisi asettaa selkeät tavoitteet kävelyn ja pyöräilyn kulkutapaosuuden kasvattamiseksi. Kulkumuotojakauman mittarina tulisi käyttää matkojen määrän sijaan toteutuneita kilometrejä, mikä antaisi paremman kuvan kokonaistilanteesta. Lisäksi tarvitaan ajantasainen ja selkeästi vastuutettu seurantajärjestelmä.
5. Kävelyyn ja pyöräilyyn liittyvät ristiriidat ratkaistava tutkittuun tietoon perustuen
   Vastakkainasettelun pelko aiheuttaa usein kielteisen vastarinta-varovaisuus-kehän. Päätöksentekijöiden on eri lähteissä todettu ennakoivan sidosryhmien vastustusta lievillekin autoilua rajoittaviksi koetuille toimille ja esittävän siksi varovaisia kävely- ja pyöräliikenteen ratkaisuja. Liikennepoliittinen muutos voi lähteä yhtä hyvin ruohonjuuritasolta kuin ylimmästä johdosta, mutta edellyttää aina ristiriitojen tunnistamista ja ratkomista kävelyn ja pyöräilyn vaikutuksia koskevaan tutkittuun tietoon perustuen.
6. Kävely- ja pyöräilyinfraa kehitettävä nopeammin
   Kävely- ja pyöräilyinfrastruktuurin nykyistä nopeampi kehittäminen on keskeinen edellytys aktiivisen liikkumisen lisääntymiselle. Erityistä huomiota on kiinnitettävä erilaisten väestöryhmien tarpeisiin, kuten koululaisten liikkumiseen. Kävely- ja pyöräreittien jatkuvuus tulee turvata, ja kuntien ja valtion on varattava riittävät resurssit kattavan reittiverkoston luomiseen. Nopeita ja kustannustehokkaita ratkaisuja, kuten omien pyöräkaistojen rajaamista ajoradalle pyöräilijöiden tilaa suojaavin elementein, on onnistuneesti käytetty maailmalla lukuisissa kaupungeissa koronapandemian aikana.
7. Kävely ja pyöräily ympärivuotisiksi
   Pyöräily ja kävely tulee nähdä ympärivuotisina kulkutapoina. Pyöräily- ja kävelyolosuhteet tulee taata ympäri vuoden, mistä hyviä esimerkkejä ovat Oulu ja Joensuu. Väylien talvihoitoa sekä talvihoidosta kertovien ajantasaisten karttapalveluiden tarjontaa tulee parantaa. Kaupunkipyöräpalveluiden jatkamista ympärivuotisiksi on myös syytä selvittää.
8. Digitaaliset sovellukset käyttöön
   Digitaaliset sovellukset tukevat kävelijää ja pyöräilijää. Ne helpottavat reitinvalintaa ja motivoivat liikkumaan enemmän. Myös liikkumisen seurannan ja osallistumisen sovelluksia tulee kehittää eri toimijoiden yhteistyöllä ja tarvittaessa uusilla hankintamenettelyillä. Helppokäyttöisten sovellusten avulla on taattava liikkujille tasapuoliset mahdollisuudet osallistua olosuhteiden parantamiseen.

Nyt julkaistu kävelyn ja pyöräilyn edistämisen mahdollisuudet ja esteet -tutkimus perustuu laajaan kirjallisuuskatsaukseen sekä asiantuntija- ja sidosryhmähaastatteluihin. Kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin eri maissa kokeiltuja ja käytössä olevia edistämiskeinoja. Haastateltavina oli valtion, kuntien, yritysten ja järjestöjen asiantuntijoita, tutkijoita sekä kouluja ja työnantajia.

Julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2020 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.

Lisätietoja: 
projektipäällikkö Max Mannola, FCG Finnish Consulting Group, p. 041 7302 353, max.mannola(at)fcg.fi, tiimipäällikkö Jani Päivänen FCG Finnish Consulting Group, p. 0400 560 626, jani.paivanen(at)fcg.fi sekä hankkeen ohjausryhmän edustaja, neuvotteleva virkamies Tuuli Ojala, liikenne- ja viestintäministeriö, p. 0295 342 198, tuuli.ojala(at)lvm.fi

Valtioneuvoston yhteisellä selvitys- ja tutkimustoiminnalla (VN TEAS) tuotetaan tietoa päätöksenteon, tiedolla johtamisen ja toiminnan tueksi. Sen toimintaa ohjaa valtioneuvoston vuosittain vahvistama selvitys- ja tutkimussuunnitelma. Selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarjassa julkaistujen raporttien sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä sisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä.