Ehdotukset digitaitojen parantamiseksi

Digi arkeen -neuvottelukunta esittää, että alla kuvatut ehdotukset tulisi ottaa huomioon ja edistettäväksi palveluiden digitalisaation edetessä Suomessa.

Ehdotus 4: Riittävästi resursoitu ja alueellisesti tasapuolinen digituki ulotettava kaikille

Valtakunnallinen digituen malli, jonka avulla parhaillaan kehitetään kansalaisten osaamisen tasoa laitteiden ja palveluiden käyttäjinä, rakentuu hyvin monitoimijaisen verkoston varaan, koostuen kirjastoista, järjestöjen vertaistuesta, aikuiskoulutuksesta, kehittämiskokeiluista sekä julkisten ja yksityisten palveluiden omasta palveluohjauksesta ja digineuvonnasta.

AUTA-hankkeen loppuraportissa arvioidaan, että tulevaisuudessakin järjestöillä on keskeinen rooli kansalaisille tarjottavana digituen tuottajina.

Neuvottelukunta pitää tärkeänä, että digituki on kaikille kansalaisille alueellisesti tasapuolista. Alueet eroavat toisistaan ikärakenteen, kielen ja tuen saatavuuden osalta, minkä seurauksen yhdellä alueella toimiva ratkaisu ei ehkä toimi toisella.

Erittäin tärkeää on myös, että digitukea antavilla toimijoilla on riittävät toimintaresurssit ja että toiminnalla on jatkuvuutta. Lyhytaikaisen rahoituksen turvin on vaikea tehdä pitkäjänteistä opastustoimintaa ja kehittää sitä.

Myös Itä-Suomen yliopistossa käynnissä olevan ACCESS-hankkeen kysely antaa viitteitä siitä, että kolmas sektori kaipaa rahallista tukea, mikäli digiopastus roolitetaan vahvasti järjestöille. Monet hankkeen kyselyihin vastanneista pitävät tärkeänä, että valtio ja kunnat ottaisivat suuremman roolin digituen antamisesta.

Koska teknologia muuttuu koko ajan, on myös opastajien osaamisesta huolehdittava. Vuorovaikutus digitukea antavien tahojen ja palvelun tarjoajien välillä on tärkeää, jotta varmistetaan tiedon kulku molempiin suuntiin. Tämä edistämissä ovat tärkeässä roolissa ovat digitukea ja digituen kehittämistä  koordinoivat tahot.

Ehdotus 5: Verkkopalveluiden harjoittelualustat on saatava käyttöön

Neuvottelukunta tuo esille huolensa siitä, että monesta välttämättömyyspalvelusta (esimerkiksi pankki- ja joukkoliikennepalvelut) puuttuu digitaalinen harjoittelualusta. Digitukea antavat toimijat ovat todenneet, että vain hyvin harvaan viranomaisen tai pankin digitaaliseen palveluun pääsee tutustumaan demoympäristössä.

Monille verkko näyttäytyy turvattomana paikkana, mikä vähentää halua antaa omia tietoja digipalveluun. Kun kaikki enter-näppäimen painamisesta alkaen on uutta, on tärkeä päästä itse kokeilemaan. Digitaalisten harjoittelualustojen puute on ongelma myös silloin, kun opastustilanteessa haluaisi näyttää toiselle, miten tunnistautumista vaativa palvelu toimii.

Opastajaa ei voi velvoittaa käyttämään omia pankkitunnuksiaan tai muuta henkilökohtaista tunnistautumisen välinettä. Opastusta saavan taas ei tule antaa omia pankkitunnuksiaan opastajalle. Ilman harjoittelualustaa ei henkilökohtaisia tietoja sisältävien palvelujen käyttöä voi opastaa niin, että tietosuoja ja opastettavan yksityistiedot säilyvät turvassa. Neuvottelukunnassa käytyjen keskustelujen seurauksena Kuluttajaliitto tuotti Kirjastoseuralle ohjeen digineuvonnan juridisista reunaehdoista tueksi henkilöille, jotka antavat digitukea kirjastoissa.

Erittäin huolestuttavaa on, että ikäihmisistä noin joka viides on luovuttanut omat pankkitunnuksensa toiselle henkilölle, koska ei itse pysty palvelua käyttämään (Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton Ikäteknologiakeskuksen kysely 2018).

Itsemääräämisoikeuden kannalta on tärkeää, että kansalainen voi halutessaan hoitaa omat pankki- ja viranomaisasiansa. Se, että päätyy jakamaan omat pankkitunnuksensa toiselle, kun tuntuu, ettei muuta vaihtoehtoa ole, altistaa väärinkäytöksille. Se myös asettaa ihmiset keskenään eriarvoiseen asemaan digitaitojen mukaan. Lisäksi digineuvontaa antavien vapaaehtoisten on voitava työskennellä turvallisessa ympäristössä ja toimivin työvälinein.

Toimivien harjoitusalustojen luominen ja ylläpito toki aiheuttavat kustannuksia sähköisen palvelun tarjoajalle. Neuvottelukunta peräänkuuluttaa, että kustannuslaskelmissa tulee huomioida säästöt, jotka saadaan onnistuneesta sähköisen palvelun käyttämisestä. On syytä olettaa, että kasvotusten tai puhelimitse tapahtuvan neuvonnan tarve vähenisi.

Verkkopalveluja tarjoavien julkisten ja yksityisten palveluiden tulee huolehtia, että vähintään välttämättömyyspalveluissa on tarjolla kansalaisten ja digituen tarjoajien käytettäväksi hyvälaatuiset harjoittelualustat, jotka eivät edellytä tunnistautumista omilla tunnuksilla vaan harjoittelutunnuksilla.

Ehdotus 6: Kotouttamisessa on huomioitava maahanmuuttajien digitaidot

Maahanmuuttajat ovat suuri ja kasvava ryhmä Suomessa. Vuoden 2017 lopussa seitsemän prosenttia väestöstä oli ulkomaalaistaustaisia (384 123 henkilöä) (LÄHDE).  Monet maahanmuuttajat törmäävät digitaalisten palveluiden käytön haasteisiin ja tarvitsevat digitukea.

Maahanmuuttajien osallisuutta yhteiskunnassa edistetään kotouttamistoimilla, joiden tarkoituksena on saada maahanmuuttajat suomalaisen yhteiskunnan aktiivisiksi jäseniksi. Neuvottelukunta pitää tärkeänä että, heti kotouttamisen alussa edistetään keskeisiä digitietoja ja -taitoja. Digitukea tulisi voida tarjota maahanmuuttajan omalla äidinkielellä. Maahanmuuttajajärjestöillä on osaamista, jota voitaisiin hyödyntää tässä yhteydessä. Moni maahanmuuttaja hyötyy myös selkokielisistä (tai lättläst) versioista. 

Erityisesti kotoutumisen alkuvaiheessa on sähköisen asioinnin käyttöönotto monesti vaikeaa. Taustalla voi olla digilaitteiden käyttöpelkoa, heikot ICT-taidot tai huono suomen tai ruotsin kielen taito. Maahanmuuttajien verkostot voivat olla puutteelliset, jolloin avun saaminen on haasteellista. Lisäksi maahanmuuttajien tietoisuus sähköisen asioinnin mahdollisuuksista on usein vähäinen.

Ehdotus 7: Kirjastojen ja järjestöjen yhteistyötä digiopastamisessa on vahvistettava

Neuvottelukunta pitää tärkeänä, että kirjastojen valmiuksia toimia digitukea antavana paikkana tuetaan. Se tarkoittaa, että kirjastojen työntekijöiden kouluttamista tuetaan ja että kirjastojen ja järjestön yhteistyölle luodaan toimivat mallit.

Kirjastoissa on jo useita vuosia annettu digitukea niin kirjastojen henkilöstön toimesta kuin yhteistyössä järjestöjen kanssa. Myös AUTA-hankkeen kokeiluissa, joista osa sijoittui kirjastoihin, haivattiin kirjaston olevan sopiva paikka digiopastukseen. Kirjasto on kaikille tuttu paikka. Lisäksi kirjastoista löytyy opastamisessa tarvittavia laitteita ja tiloja.

Kirjaston ja järjestön yhteistyö on todettu käytännössä hyväksi keinoksi digituen ongelmien ratkaisemiseen. Järjestämällä opastuksia yhteistyönä saadaan synergiaetua määrän, laadun ja kustannustenkin osalta. Valtakunnallisen kirjastoverkon ansiosta opastus voidaan ulottaa koko maan kattavaksi.