Takaisin

Asia 58/2010: Korvausvaatimus

Lyhennelmä

A oli ollut yliopiston palveluksessa lukuvuosina 1987 - 2009 yhteensä 45 eri määräaikaisessa virkasuhteessa tuntiopettajan työtehtävissä. A oli 11.1.2010 - 7.4.2010 ollut määräaikaisessa työsuhteessa yliopistoon. A:n palvelussuhde ei suoraan lain nojalla ollut muuttunut määräaikaisesta virkasuhteesta määräaikaiseksi työsuhteeksi vaan hän oli tehnyt erillisen määräaikaisen työsopimuksen. A:n lukuvuosittainen tuntimäärä oli vaihdellut 224 - 383 välillä ja oli ollut pääsääntöisesti 350 tuntia lukuvuodessa ja 175 tuntia lukukaudessa. A oli opettanut ajan 11.1. -7.4.2010 kestäneessä työsuhteessa 111 tuntia.

Virkamieslautakunnalla ei ollut yliopistolain voimaantulosta annetun lain mukaan enää 31.12.2009 jälkeen toimivaltaa tutkia A:n palvelussuhteen lainmukaisuutta. A:n palvelussuhteet yliopistoon olivat olleet virkasuhteisia palvelussuhdelajin muutoksen jälkeistä työsuhdetta lukuun ottamatta, joka oli päättynyt 7.4.2010. Virkamieslautakunta katsoi, että A:n oikeussuojan toteutuminen edellytti, että hänen 1.1.2010 edeltävien määräaikaisten nimitystensä laillisuus tutkittiin ja ratkaistiin valtion virkamieslaissa säädetyssä menettelyssä. Koska valtion virkamieslaki on tullut voimaan 1.12.1994, tätä aikaisempia virkasuhteita ei voitu arvioida valtion virkamieslain nojalla.

Yliopiston antaman selvityksen mukaan opettaja on päätoiminen, jos hän saa yhdessä korkeakoulussa 420 tunnin tai poikkeuksellisesti lukukaudeksi 210 tunnin opetusmääräyksen. Asiassa oli riidatonta, että A:n tuntimäärät eivät olleet ylittäneet päätoimisuudelle asetettuja tuntirajoja. Toisaalta A:n palvelussuhde oli jatkunut samankaltaisena useita vuosia peräkkäin ja hänen tuntimääränsä oli ollut pääsääntöisesti 350 tuntia vuodessa. Lisäksi aikoina 7.9. - 30.11.2006, 7.9. - 29.11.2007, 8.9. - 27.11.2008 ja 7.9. - 26.11.2009 hänen tuntimääränsä oli jäänyt juuri lukukauden 210 tunnin tuntiopetusmääräyksen päätoimisuuden alapuolelle. Virkamieslautakunta katsoi kokonaisarviointina, että A:n ei ole katsottava toimineen päätoimisena tuntiopettajana, vaan sivutoimisesti. Hänellä ei siten valtion virkamiesasetuksen 17 §:n mukaisesti ollut oikeutta vaatia korvausta valtion virkamieslain 56 §:n perusteella. Kun otettiin huomioon A:n työn luonne ja hänen tuntimääränsä, virkamieslautakunta katsoi, että valtion virkamiesasetuksen 17 §:ää ei ole tässä tapauksessa pidettävä myöskään syrjivänä, vaan A:n erilaiselle kohtelulle oli ollut olemassa objektiivisesti arvioiden hyväksyttävä ja siten asiallinen syy.

Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen.

Suomen_perustuslaki_21_§_1_momentti
Euroopan_ihmisoikeussopimus_6_artikla_1_kappale
Osa-aikatyötä_koskeva_direktiivi_(97/81/EY)
Valtion_virkamieslaki_9_§
Valtion_virkamieslaki_49_§_1_momentti
Valtion_virkamieslaki_56_§
Valtion_virkamiesasetus_17_§
Yliopistolain_voimaanpanosta_annettu_laki_(559/2009)_10_§_1_momentti