Kirjallinen varoitus Helsingin hallinto-oikeus
Virkavelvollisuuden rikkominen
Sopimaton käytös Päätös 16/0925/2
Käyttäytymisvelvollisuus
Kuulemismenettely A: 24.11.2016
Esimiehen arvostelu
Työnantaja oli antanut 15.12.2014 hallitussihteeri A:lle kirjallisen varoituksen. A oli marraskuussa 2014 lähettämissään sähköpostiviesteissä arvostellut esimiestään epäasiallisella tavalla. Sähköpostit on lähetetty esimiehelle sekä muulle yksikön henkilöstölle. A oli myös huutanut työpaikalla raivonpuuskassa kollegalleen epäasiallisella ja uhkaavalla tavalla. Päätöksessä oli otettu huomioon A:lle elokuussa 2013 annettu kirjallinen huomautus koskien virkamatkustamista koskevien sääntöjen ja ohjeiden vastaista menettelyä. Huomioon oli myös otettu elokuussa 2013 esimiehen ja hallintojohtajan kanssa käyty neuvottelu, jonka yhteydessä A:lle on annettu huomautus ja työnjohdollinen ohjeistus koskien esimiehelle lähetettyjä epäasiallisia sähköpostiviestejä.
Työnantaja oli antanut A:lle toisen varoituksen 11.7.2016. A oli maalis- ja toukokuussa 2016 lähettänyt epäasiallisia ja esimiestään halventavia sähköpostiviestejä muillekin kuin esimiehelle ja tämän esimiehelle. Päätöksessä oli viitattu A:lle elokuussa 2013 annettuun kirjalliseen huomautukseen ja työnjohdolliseen ohjeistukseen, 15.12.2014 annettuun kirjalliseen varoitukseen sekä toukokuussa 2016 annettuun kirjalliseen huomautukseen koskien kuntosalin käyttösääntöjen rikkomista.
Hallinto-oikeus totesi kuulemisen ja varoitusta koskevan menettelyn osalta, että A:lle oli varattu tilaisuus tulla kuulluksi ennen varoituksen antamista. Sillä seikalla, ettei A:lla ollut mahdollisuutta saada luottamusmiestä paikalle selvityspyynnön tiedoksiannon yhteydessä, ei ollut asiassa merkitystä. Ennen 11.7.2016 annettua varoitusta A:lle annettiin tiedoksi selvityspyyntö, jonka liitteenä olevaa esimiehen antamaa lausuntoa ei ollut lähetetty A:lle. Hallinto-oikeus totesi, että koska esimiehen lausunto oli sisältänyt esimiehen terveydentilaan liittyvää tietoa, oli työnantajalla ollut asianmukainen syy olla toimittamatta kyseistä lausuntoa sähköpostin liitteenä A:lle. Lisäksi A:lle oli varattu tilaisuus tutustua lausuntoon, joten asiassa ei ollut menetelty virheellisesti.
Aikaisempien työnjohdollisten toimenpiteiden osalta hallinto-oikeus totesi, ettei elokuussa 2013 annetulle virkamatkustamista koskevalle kirjalliselle huomautukselle voida antaa kysymyksessä olevissa varoituksissa merkitystä, sillä huomautuksessa oli ollut kysymys täysin erilaisesta asiasta kuin varoitusten perusteena olevissa asioissa. Samasta syystä myöskään kirjallisella huomautuksella koskien kuntosalin aukioloaikojen rikkomista ei voitu katsoa olevan merkitystä arvioitaessa 11.7.206 annettua varoitusta. Kummassakin päätöksessä oli myös otettu huomioon elokuussa 2013 annettu huomautus ja työnjohdollinen ohjeistus koskien esimiehelle lähetettyjä sähköposteja. Koska ohjeistuksen sisältö ja kysymyksessä olevien varoitusten perusteet olivat asiallisesti yhtenevät, ohjeistus voitiin ottaa huomioon rikosoikeudellisen ne bis in idem -kiellon estämättä kummassakin kysymyksessä olevassa asiassa. Näin ollen A:lla oli katsottava olleen erityinen syy kiinnittää huomiota sähköpostien asiallisuuteen ja siihen, että palaute annetaan suoraan vain esimiehelle tai tämän esimiehelle.
Kun otettiin huomioon marraskuussa 2014 tapahtuneesta A:n ja hänen kollegansa välisestä tilanteesta esitetyt eriävät näkemykset, hallinto-oikeus arvioi, ettei asiassa ollut esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella A:n käyttäytymisvelvoitteen rikkomista olisi moitittavuudeltaan pidettävä sen asteisena, että se voitaisiin ottaa huomioon ensimmäisen kirjallisen varoituksen perusteena. A:n käytöstä oli pidettävä yksittäistapauksena. Marraskuussa 2014 lähetetyn sähköpostiviestin osalta hallinto-oikeus totesi, että virkamiehellä on lähtökohtaisesti oikeus arvostella esimiestään asiallisin perustein ja että A:lla oli ollut syy ilmaista näkemyksensä. A oli kuitenkin lähettänyt esimiestä koskevaa arvostelua sisältävän viestin koko yksikön henkilöstölle vastoin nimenomaista ohjeistusta. A:n viesti sisälsi sellaista epäsuoraa epäasiallista esimiehen arvostelua, jota ei voitu pitää hyväksyttävänä A:n virka-asema ja hänelle aikaisemmin annettu työnjohdollinen ohjeistus huomioon ottaen. A:lle oli näin ollen voitu antaa kirjallinen varoitus menettelystä virkavelvollisuuksien vastaisesti.
Hallinto-oikeus totesi toisen varoituksen perusteena olleiden sähköpostiviestien osalta, että vaikka niissä ei ollut yksilöitävissä epäasiallisia ilmaisuja, kysymys oli kuitenkin suhteellisen voimakkaasta kritiikistä esimiestä kohtaa. Sähköpostiviestit oli vastoin työnjohdollista ohjeistusta ja 5.12.2014 annettua varoitusta lähetetty muillekin kuin esimiehelle tai tämän esimiehelle, joten hallinto-oikeus katsoi A:n käyttäytyneen vastoin hänen asemansa ja tehtäviensä edellyttämää käyttäytymisvelvoitetta. A oli toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan ja hänelle oli voitu antaa kirjallinen varoitus.
Hallinto-oikeus hylkäsi valitukset.
KHO 16.8.2018 T 3798: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen eikä muuttanut hallinto-oikeuden päätöstä.
Valtion_virkamieslaki_14_§
Valtion_virkamieslaki_24_§
Valtion_virkamieslaki_11_§_1_momentti
Valtion_virkamieslaki_66_§_2_momentti
Hallintolaki_31_§_1_momentti
Hallintolaki_36_§
Hallintolaki_45_§_1_momentti
