Preparaattori X oli irtisanottu 21.2.2000 virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla. Perusteena olivat olleet esiintyminen työpaikalla päihtyneenä, poissaolojen ilmoittamatta jättäminen ja päihdehoidon keskeyttäminen sekä laiminlyönti ilmoittaa hoidon keskeyttämisestä. X:lle oli annettu 13.5.1999 kirjallinen varoitus, koska hän oli ollut poissa työpaikalta syytä ilmoittamatta. Luvattomiin poissaoloihin liittyen oli 17.6.1999 sovittu, että X osallistuisi päihdeongelmaisten hoitoonohjaukseen, ja hoitosopimuksen rikkomisesta seuraisi irtisanominen. Allekirjoittamalla hoitosopimuksen 21.6.1999 X oli sitoutunut noudattamaan hoitosuunnitelmaa ja osallistumaan hoitoon sekä ilmoittamaan suunnitelman laiminlyönnistä ja hoidon keskeytymisestä työnantajalle. X oli käynyt A-klinikalla lääkärin vastaanotolla aluksi kaksi kertaa, 18.8.1999 ja 26.8.1999. Seuraava sovittu aika 7.9.1999 oli peruutettu klinikasta johtuvista syistä. X oli ollut sairaslomalla 7.9.1999 - 3.12.1999. Hän ei ollut saapunut klinikalle 6.10.1999, mutta seuraava käynti 21.12.1999 oli tapahtunut sovitusti. Tukihenkilön vastaanotolle 27.12.1999 X ei ollut kuitenkaan saapunut, eikä hän sittemmin ollut ottanut yhteyttä klinikkaan 15.12.2000 mennessä. X oli 7.12.1999 kello 8 saapunut A-klinikalle, jolloin hänen verenalkoholipitoisuutensa oli mitattaessa ollut 0,6 0 , ja tämän jälkeen hän oli aloittanut työt työpaikallaan kello 10.56.

Irtisanomispäätökseen ei ollut liitetty oikaisuvaatimusohjetta, mutta X oli kuitenkin tehnyt oikaisuvaatimuksen. Siten hän ei ollut kärsinyt oikeudenmenetystä, eikä päätöstä tästä syystä ole tullut kumota. Kello 8 mitattu lukema ei ole riittänyt osoittamaan, että X olisi ollut päihtynyt vielä töihin saapuessaan. Näyttöä ei ole myöskään esitetty siitä, että X olisi laiminlyönyt ilmoittaa poissaoloistaan. Hoidon keskeyttämistä on tullut arvioida hoitosopimuksen sisällön perusteella. Hoitosuhteen katkonaisuus, hoitokertojen peruuntumiset ilman seuraamuksia ja peruuntumisten harvalukuisuus huomioon ottaen X:n ei ole voitu tulkita keskeyttäneen hoitoaan sillä tavoin, että se olisi muodostanut lain edellyttämän erityisen painavan syyn irtisanomiselle. Koska X ei ollut keskeyttänyt hoitoaan, hänellä ei myöskään ollut mitään ilmoittamisvelvollisuutta työnantajalleen.

Oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja irtisanomispäätös kumottiin. Palkan maksua koskeva vaatimus jätettiin toimivaltaan kuulumattomana tutkimatta. (Äänestys 5-3).

KHO:2002:1990
X:lle oli hänen luvattomia poissaolojaan koskeneessa neuvottelutilaisuudessa 17.6.1999 korostettu sitä, että hoitosopimuksen rikkominen johtaisi irtisanomiseen ilman varoitusta. X oli viimeksi ollut sovitulla vastaanotolla 21.12.1999, eikä hän selvityksen antamispäivään mennessä ollut ottanut mitään yhteyttä klinikkaan. X:n on sanotulla tavalla menetellessään katsottava keskeyttäneen hoidon ja siten laiminlyöneen hoitosuunnitelman. X ei kuitenkaan ollut ilmoittanut hoidon keskeyttämisestä työnantajalle. Työnantajalla oli näin ollen ollut perusteltu syy katsoa X:n rikkoneen hoitoonohjaussopimuksen. Tämän on katsottava muodostaneen sellaisen erityisen painavan syyn, jonka perusteella X oli voitu irtisanoa. Virkamieslautakunnan päätös kumottiin ja oikaisuvaatimus hylättiin. Irtisanomispäätös jäi siten pysyväksi. (Äänestys 3-2).

Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom
Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom
Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom