Päätös Hämeenlinnan hallinto-oikeus 1.2.2021 Nimityspäätös nro 21/0035/2 (Dnro 02320/19/1403)

 

Asia

Nimityspäätöstä koskeva valitus

Asiasanat

Ansiovertailu
Nimittämispäätös
Nimitysharkinta
Päätöksen perusteleminen

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Viraston peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualueen elinkeinovalvontayksikössä oli haettavana ylitarkastajan virka. Hakuilmoituksen mukaan viran päätehtävänä oli osallistuminen rahanpesulain mukaisiin valvontatehtäviin ja rahanpesuvalvonnan kehittämistehtäviin rahanpesuvalvontaryhmän vetäjänä. Elinkeinovalvontayksikön kerrottiin tekevän myös kansainvälistä yhteistyötä.

Virkaa hakeneiden joukossa olivat virastossa rahanpesuvalvonnan tehtävissä tammikuusta 2014 ja lokakuusta 2018 lähtien työskennelleet A ja B. Viraston päätöksellä virkaan nimitettiin 1.10.2019 alkaen B. Perusteluiden mukaan B oli kokonaisuutena arvioiden ansioitunein hakija valintaperus-teiksi asetettujen työkokemusta, osaamista, opintoja, ryhmänvetäjän ominaisuuksia sekä muita henkilökohtaisia ominaisuuksia koskevien edellytysten ja odotusten perusteella. B:n opintojen sisältö ja laajuus täyttivät parhaiten ylitarkastajan valintaperusteet, ja hänen opintonsa ja työkokemuksensa ulkomailta arvioitiin eduksi rahanpesuvalvonnan kansainvälisessä yhteistyössä. B:llä oli laajin kokemus ja osaaminen eräästä rahanpesuvalvonnan keskeisestä osa-alueesta sekä ainoana hakijoista kokemusta rahanpesuvalvontaryhmän vetäjänä toimimisesta. Hänen kielitaitonsa oli arvioitu ulkomainen tutkinto huomioon ottaen hakijoista parhaimmaksi.

A valitti nimittämispäätöksestä hallinto-oikeuteen vaatien päätöksen kumoamista ja asian palauttamista uudelleen käsiteltäväksi. A:n mukaan virkaan ei ollut valittu ansioituneinta hakijaa. Viraston nimityspäätöksen perustelut olivat puutteelliset ja virheelliset, eikä hakijoiden ansiovertailua ollut tehty tasapuolisesti ja puolueettomasti. Henkilökohtaisia ominaisuuksia oli painotettu valinnassa merkittävästi, joten niitä koskevan vertailun olisi tullut olla nimitysmuistiossa yksityiskohtaisempaa. Myös päätöksen tiedoksianto oli ollut virheellinen. B:n oli kerrottu olleen oikeustieteen maisteri, vaikka tosiasiassa B oli suorittanut oikeustieteen maisterin opinnot mutta saamassa tutkintotodistuksen vasta virkanimitysprosessin päätyttyä. Hallinto-oikeudelle antamassaan selityksessä A katsoi lisäksi, ettei häneltä ollut haastattelussa kysytty kaikista nimityspäätökseen vaikuttaneista seikoista, vaan hänen olisi tullut ymmärtää itse ottaa ne esille, jotta ne olisi voitu lukea hänen edukseen.

Hallinto-oikeuden mukaan hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaisesta hallintopäätöksen perustelemisen vaatimuksesta seuraa, että viranomaisen tulee ilmoittaa hakijoiden ansiovertailussa huomioimansa seikat. Päätöksessä oli mainittu perusteet B:n nimittämiselle, mutta siinä ei ollut esitetty yksilöityjä perusteluja sille, miksi B oli ilmoitetuilla valintaperusteilla arvioitu ansioituneimmaksi haettavana olleeseen virkaan. Arvioidessaan A:n väitettä perustelujen puutteellisuudesta hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, ettei viraston päätöstä ollut syytä kumota perustelujen puutteellisuuden vuoksi. Hallinto-oikeuden mukaan A:n ja B:n työkokemusta oli vertailtu nimitysmuistiossa, minkä lisäksi virasto oli hallinto-oikeudelle toimittamassaan selvityksessä yksilöinyt ansiovertailun perustana olleita seikkoja. A:lla oli myös ollut tiedossaan viranhakuilmoituksessa ilmoitetut tiedot virkanimityksessä painotetuista seikoista. Siten A:lla oli ollut riittävästi tietoja B:n valinnan perusteista voidakseen arvioida nimitysharkinnan oikeellisuutta.

Nimitysharkinnan lainmukaisuuden osalta hallinto-oikeuden ratkaistavana oli, oliko virasto nimittäessään B:n virkaan menetellyt Suomen perustuslain 125 §:n 2 momentin yleisten virkanimitysperusteiden tai hallintolain 6 §:n mukaisten yleisten oikeusperiaatteiden vastaisesti.

Virkaan ei ollut säädettyjä kelpoisuusvaatimuksia. Perustuslain 125 §:n 2 momentin mukaiset yleiset nimitysperusteet julkisiin virkoihin ovat taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto. Virasto saattoi siten lähtökohtaisesti nimittää virkaan sen, jolla se yleiset nimitysperusteet huomioiden katsoi olevan parhaat edellytykset viran menestykselliseen hoitamiseen. Hallinto-oikeuden mukaan nimitys-perusteita tulee arvioida suhteessa viran tehtäviin. Harkinnassa voidaan siten painottaa niitä nimitysperusteita ja hakijoiden ansioita, joiden työtehtävien laadun ja sisällön näkökulmasta katsotaan parhaiten edistävän työtehtävien hoitamista.

Hallinto-oikeuden saaman selvityksen mukaan B oli valittu virkaan A:n ja B:n koulutusta ja työ-kokemusta sekä haastattelua ja aiemman työskentelyn perusteella työnantajalle heidän henkilö-kohtaisista ominaisuuksistaan syntynyttä käsitystä koskeneen vertailun perusteella. Hallinto-oikeus katsoi, että viran keskeiset tehtävät ja viran tehtäviin liittyvä kansainvälinen yhteistyö huomioon ottaen viraston nimitysharkinnassa tekemät painotukset olivat olleet perusteltuja. Virasto oli esittämillään perusteilla voinut kokonaisuutena arvioiden pitää B:tä ansioituneimpana virkaan, vaikka A:lla oli ylempi korkeakoulututkinto ja pidempi kokemus rahanpesuvalvonnan tehtävistä. A:n valituksessaan ja selityksessään esittämät seikat eivät antaneet aihetta arvioida asiaa toisin. Lisäksi hallinto-oikeus huomautti, ettei virkaan ollut säädettyjä kelpoisuusvaatimuksia, eikä viranhakuilmoituksessa vaadittu ylempää korkeakoulututkintoa, joten B oli kelpoinen virkaan, vaikka maisterin tutkinto ei ollut suoritettuna hakuajan päättyessä.

Hallintolain 6 §:ssä säädetyistä hallinnon oikeusperiaatteista seuraa, että hakijoita on nimitysharkinnassa kohdeltava tasapuolisesti ja puolueettomasti. Hallinto-oikeuden mukaan hakemusasiakirjoista sekä viraston lausunnosta ilmeni, että tiedot hakijoiden ansioista oli kirjattu nimitysmuistioon siten kuin he olivat ne hakemuksissaan ja haastatteluissaan esittäneet. Henkilökohtaisista ominaisuuksista oli kunkin hakijan osalta kuvailtu perusteellisimmin ne ominaisuudet, joita pidettiin myönteisinä viran menestyksellisen hoitamisen kannalta. A:n hakemuksessaan ja haastattelussaan esille tuomat seikat olivat siten nimitysharkintaa tehtäessä tiedossa, vaikka niitä ei kaikkia ollut selostettu yksityiskohtaisesti nimitysmuistiossa. Haastattelussa jokaisella hakijalla oli ollut tilaisuus oman harkintansa perusteella esittää selvitystä niistä ansioista, joihin he olivat halunneet valintansa tueksi vedota. Hallinto-oikeuden mukaan asiassa ei ollut esitetty selvitystä, joka olisi osoittanut, että hakijoiden ansioita ei olisi arvioitu nimitysharkinnan yhteydessä tasapuolisesti ja puolueettomasti.

Viraston päätös ei ollut lainvastainen. 

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Hallintolaki 6 §  
Hallintolaki 45 § 1 momentti
Suomen perustuslaki 125 § 2 momentti
Valtion virkamieslaki 6 § 1 momentti
Valtion virkamieslaki 59 §