Päätös Hämeenlinnan hallinto-oikeus 12.3.2021 Nimittämispäätös nro 21/0122/2 (Dnro 00089/20/1403)

 

Asia

Nimityspäätöstä koskeva valitus

Asiasanat

Nimittämispäätös
Nimitysharkinta
Päätöksen perusteleminen
Syrjintä

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Virastossa oli ollut haettavana useita asiantuntijan virkoja. Viranhakuilmoituksen mukaan asian-tuntijan tehtävänä oli tuottaa työ- ja elinkeinopalveluja työnhakija- ja työnantaja-asiakkaille. Olennainen osa tehtävää oli määräaikaishaastattelujen tekeminen sekä henkilöasiakaspalvelu, jota toteutettiin monikanavaisesti asiakkaan tarpeen mukaan.

Virkaa hakeneista 319 henkilöstä 45 oli kutsuttu haastatteluun. Hakemusasiakirjojen ja haastattelujen perusteella virasto nimitti asiantuntijan virkoihin 16 henkilöä. Päätöksen perusteluissa haastateltavat kerrottiin valitun hakemusasiakirjojen pohjalta hakuilmoituksessa mainittujen kriteerien perusteella. Perusteluihin sisältyi kunkin hakuilmoituksessa mainitun kriteerin osalta merkintä hakijoista, jotka parhaiten täyttivät kyseisen ominaisuuden. Virkaan oli viraston mukaan nimitetty henkilöt, joiden oli parhaiten katsottu täyttävän tehtävän menestyksekkäälle hoitamiselle asetetut odotukset.

Virkaa hakenut A valitti nimittämispäätöksestä hallinto-oikeuteen vaatien sen kumoamista ja asian palauttamista uudelleen käsiteltäväksi. Lisäksi A vaati viraston velvoittamista suorittamaan hänelle työhön otettaessa tapahtuneen syrjinnän perusteella kuuden kuukauden palkkaa vastaava hyvitys henkisestä kärsimyksestä sekä valtion velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa. Perusteeksi A esitti, että virkaa täytettäessä oli menetelty epäasiallisesti. A:n mukaan hänellä oli erittäin vahva osaaminen asiantuntijan virkaan kuuluvista tehtävistä, mutta häntä ei ollut valittu haastatteluun. A epäili tulleensa syrjityksi vamman perusteella.  

Hallinto-oikeus ei ottanut A:n hyvitysvaatimusta tutkittavakseen, sillä yhdenvertaisuuslain 26 §:n 1 momentin mukaan hyvitysvaatimuksen tutkiminen kuuluu käräjäoikeuden toimivaltaan.

Nimitysharkinnan lainmukaisuuden osalta hallinto-oikeuden ratkaistavana oli ensinnäkin, oliko virasto menetellyt nimityspäätöstä tehdessään Suomen perustuslain 125 §:n 2 momentin yleisten virkanimitysperusteiden tai hallintolain 6 §:n mukaisten yleisten oikeusperiaatteiden vastaisesti. Lisäksi hallinto-oikeuden tuli ratkaista, oliko virasto menetellyt yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentissa säädetyn syrjinnän kiellon vastaisesti. 

Asiantuntijan virkaan ei ollut säädettyjä kelpoisuusvaatimuksia. Suomen perustuslain 125 §:n 2 momentin mukaan yleiset nimitysperusteet julkiseen virkaan ovat taito, kyky ja koeteltu kansa-laiskunto.  Hallinto-oikeuden mukaan virasto saattoi siten lähtökohtaisesti nimittää virkaan sen, jolla se yleiset nimitysperusteet huomioiden katsoi olevan parhaat edellytykset viran menestykselliseen hoitamiseen. Hallinto-oikeuden mukaan nimitysperusteita tulee arvioida suhteessa viran tehtäviin. Harkinnassa voidaan siten painottaa niitä nimitysperusteita ja hakijoiden ansioita, joiden työtehtävien laadun ja sisällön näkökulmasta katsotaan parhaiten edistävän työtehtävien hoitamista.

Viraston esittämän selvityksen mukaan haastateltavia valittaessa oli painotettu hakuilmoituksessa tehtävälle asetettujen valintakriteerien täyttymistä suhteessa hakemuksista ilmenneisiin seikkoihin.  Viraston lausunnon mukaan A:n koulutustausta vastasi tehtävän asettamiin odotuksiin, mutta tämän osaamisessa ja kokemuksessa oli ollut havaittavissa puutteita eräiden asiantuntijalta viranhakuilmoituksen mukaan odotettujen seikkojen osalta. Lisäksi viraston antaman selvityksen mukaan viran tehtävät olivat luonteeltaan sellaisia, ettei A hakemuksessaan esiin tuomansa vamman asettamien haasteiden ja rajoitteiden vuoksi olisi voinut suoriutua niistä odotetulla tavalla. Virasto oli siten katsonut, ettei A:lla kokonaisuutena arvioiden ollut sellaista kykyä, jota haettavana olleen asiantuntijan virkaan kuuluneiden tehtävien menestyksellinen hoitaminen edellytti. 

Yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentti kieltää syrjinnän vammaisuuden perusteella. Lain 12 §:n 1 momentin mukaan erilainen kohtelu työhön tai palvelukseen otettaessa on kuitenkin oikeutettua, jos kohtelu perustuu työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin ja kohtelu on oikeasuhtaista oikeutettuun tavoitteeseen pääsemiseksi. Hallinto-oikeuden tuli siten arvioida, olivatko A:n vammasta johtuneet rajoitteet tosiasiallinen este haettavana olleen asiantuntijan tehtävistä suoriutumiselle. Hallinto-oikeuden mukaan annetun selvityksen perusteella A:lla ei rajoitteidensa vuoksi olisi ollut edellytyksiä suoriutua virkaan olennaisena osana kuuluneista tehtävistä työnantajan edellyttämällä tavalla. Virasto oli siten perustellusti voinut jättää A:n kutsumatta haastatteluun.

Hallintolain 6 §:ssä säädetyistä hallinnon oikeusperiaatteista seuraa, että hakijoita on nimitysharkinnassa kohdeltava tasapuolisesti ja puolueettomasti. Lisäksi yhdenvertaisuuslain 28 § edellyttää, että vireillepanijan on syrjintää koskevassa asiassa esitettävä selvitystä seikoista, joihin vaatimus perustuu. A ei ollut väittänyt, että virkoihin nimitetyt henkilöt eivät olisi täyttänet hakuilmoituksessa esitettyjä kelpoisuusvaatimuksia. Hallinto-oikeuden mukaan näytetyksi oli tullut, että viraston tarkoituksena oli ollut valita asiantuntijan virkoihin työtehtäviä ajatellen parhaat hakijat. Hallinto-oikeuden mukaan asiassa ei myöskään ollut esitetty sellaista selvitystä, joka olisi antanut aiheen epäillä, että haastateltavien hakijoiden valinta ja virkaan nimittäminen olisi perustunut muihin kuin viraston ilmoittamiin hallinto-oikeuden oikeutetuiksi toteamiin syihin. Viraston päätös ei ollut lainvastainen.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen oikeudenkäyntikuluvaatimuksineen. 

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Hallintolaki 6 § 
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 81 § 2 momentti
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 95 § 1 momentti
Suomen perustuslaki 125 § 2 momentti
Valtion virkamieslaki 6 § 1 momentti
Valtion virkamieslaki 59 §
Yhdenvertaisuuslaki 1 § 
Yhdenvertaisuuslaki 8 § 1 momentti
Yhdenvertaisuuslaki 12 § 1 momentti
Yhdenvertaisuuslaki 26 § 1 momentti
Yhdenvertaisuuslaki 28 §