Päätös Hämeenlinnan hallinto-oikeus 15.11.2021 Nimittämispäätös nro 21/0472/2 (diaarinumero 02268/20/1403)

 

Asia     
Nimityspäätöstä koskeva valitus

Asiasanat 
Ansiovertailu
Nimitysharkinta
Nimittämispäätös

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Oikeusapu- ja edunvalvontapiiri oli 27.10.2020 tekemällään päätöksellä nimittänyt oikeusaputoimiston johtavan julkisen oikeusavustajan virkaan B:n. Päätöksen perusteluissa oli todettu, että arvioitaessa asiaa kokonaisuutena B:llä oli muun muassa parhaimmat edellytykset suoriutua menestyksellisesti johtavan oikeusavustajan viran hoitamisesta, koska hänellä oli esimieskokemusta ja monipuolista kokemusta työryhmätyöskentelystä.

Virkaan nimittämättä jäänyt A valitti päätöksestä ja vaati sen kumoamista sekä täytäntöönpanokieltoa, kunnes hallinto-oikeuden ratkaisu asiasta olisi annettu. A:n mukaan hänet olisi tullut ansioituneimpana hakijana nimittää virkaan. A oli perusteluidensa mukaan toiminut käräjätuomarina, käräjäviskaalina, hovioikeuden viskaalina sekä yleisenä syyttäjänä. Lisäksi hän oli toiminut oikeusavustajana yli 10 vuotta, kun taas virkaan nimitetyllä B:llä ei ollut vastaavaa kokemusta. 

Nimitysmuistion mukaan B oli varatuomari ja asianajaja. Hän oli lisäksi suorittanut johtamisen erikoisammattitutkinnon ja osallistunut hallinnonalan johtamiskoulutuksiin. B oli hoitanut yli 4,5 vuotta oikeusaputoimiston johtavan julkisen oikeusavustajan virkaa. Tuohon jaksoon sisältyi kuuden kuukauden työskentely johtavana yleisenä edunvalvojana edunvalvontatoimistossa. Julkisena oikeusavustajana B oli työskennellyt lähes kahden vuoden ajan. Lisäksi hän oli työskennellyt yleisenä edunvalvojana yli viisi vuotta ja yhdeksän kuukautta sekä maistraatin tarkastajana kaksi vuotta ja kolme kuukautta.

Hallinto-oikeus totesi perusteluissaan, että oikeusapu- ja edunvalvontapiiri oli voinut nimittää täytettävänä olleeseen johtavan julkisen oikeusavustajan virkaan kelpoisuusehdot täyttävistä hakijoista sen, jolla hän oli Suomen perustuslain 125 §:n 2 momentin mukaiset yleiset nimitysperusteet huomioon ottaen katsonut olevan parhaat edellytykset viran menestykselliseen hoitamiseen. Nimitysperusteita arvioitiin suhteessa viran tehtäviin. Virkaan sisältyvien tehtävien laadulla ja sisällöllä oli siten merkitystä harkittaessa sitä, miten virkavalinnassa painotettiin nimitysperusteita ja hakijoiden sellaisia ansioita, joiden katsottiin parhaiten edistävän työtehtävien hoitamista.

B:n valinta johtavan julkisen oikeusavustajan virkaan oli hallinto-oikeuden mukaan perustunut hakijoiden vertailuun, jossa oli huomioitu B:n ja A:n koulutus ja työkokemus suhteessa hakuilmoituksessa mainittuihin virkaan kuuluviin tehtäviin sekä haastattelussa esiin tulleet seikat. Viran keskeisiä tehtäviä olivat oikeusaputoimiston esimies- ja johtamistehtävät, joiden lisäksi tehtäviin sisältyi myös oikeusavustajan työtä. Koska viran tehtävät olivat painottuneet esimies- ja johtamistehtäviin, hakijoiden ansioiden vertailussa oli hallinto-oikeuden mukaan ollut hyväksyttävät syyt painottaa esimies- ja johtamistehtävistä hankittua kokemusta sekä haastattelussa johtamisnäkemyksistä saatua selvitystä. B:llä oli muun esimies- ja johtamiskokemuksensa lisäksi kokemusta haettavana ollutta virkaa vastaavan viran hoitamisesta, kun taas A:lla ei ollut kokemusta viran keskeisiin tehtäviin kuuluvista esimies- ja johtamistehtävistä eikä hänen johtamisnäkemyksistään haastattelussa saatu selvitys ollut vastannut työnantajan viran menestyksekkään hoitamisen edellytykseksi asettamia odotuksia. Oikeusapu- ja edunvalvontapiiri oli voinut kokonaisharkinnan perusteella pitää B:tä esimies- ja johtamiskokemuksensa vuoksi ansioituneempana virkaan, vaikka A:lla oli ollut pidempi kokemus oikeusavustajan tehtävistä ja kokemusta oikeudenkäyntiasioista eri rooleissa tuomioistuimissa. 

Oikeusapu- ja edunvalvontapiiri ei siten ollut menetellyt yleiset virkanimitysperusteet sisältävän Suomen perustuslain 125 §:n 2 momentin vastaisesti nimittäessään virkaan B:n. 

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Valtion virkamieslaki 6 § 1 momentti ja 59 §
Perustuslaki 125 § 2 momentti
Laki valtion oikeusapu- ja edunvalvontapiireistä 7 §