Päätös Hämeenlinnan hallinto-oikeus 8.6.2021 Sivutoimi nro 21/0321/2 (Dnro 00680/20/1499)

 

Asia: Sivutoimilupaa koskeva valitus

Asiasanat:

Poliisi
Sivutoimi
Syrjintä
Viran luonteeseen liittyvä perusteltu syy
Yhdenvertainen kohtelu
Yleinen luottamus viranomaiseen

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa 

Poliisimies A oli hakenut sivutoimilupaa tarkoituksenaan satunnainen sosiaalipäivystäjänä työskentely poliisivirkansa toimialueen ulkopuolelle sijoittuvissa sosiaali- ja kriisipäivystyksissä.

Poliisilaitos oli hylännyt sivutoimilupahakemuksen. Päätöksen perusteluiden mukaan edellytyksiä sivutoimiluvan myöntämiselle ei ollut, sillä sivutoimen tehtäviin liittyvät oikeudet ja velvollisuudet saattoivat olla ristiriidassa A:n poliisin tehtävien kanssa tavalla, joka oli omiaan vaarantamaan ulkopuolisten luottamuksen virkamiehen puolueettomuuteen tai aiheuttamaan A:n tulemisen es-teelliseksi suorittamaan poliisimiehen tehtäviään. A:n pääasiallinen toimenkuva poliisilaitoksella ei sinänsä liittynyt haetun sivutoimiluvan kohteena olleeseen toimintaan, mutta A:n tehtäviin kuuluivat tarvittaessa laajasti kaikki hälytys- ja valvontatehtävät. Siten poliisilaitos piti mahdollisena, että huolimatta sivutoimen sijoittumisesta toisen poliisilaitoksen alueelle A saattaisi poliisimiehen tehtäviä suorittaessaan kohdata sivutoimensa harjoittamisen kohteena olleita tahoja. Lisäksi poliisilaitoksen mukaan oli mahdollista, että A saattaisi sivutoimessaan joutua tilanteeseen, jossa hänen toimimisvelvollisuutensa poliisimiehenä toteutuu. Poliisilaitoksen mukaan vastuu- ja valvontarajojen selkeys oli omiaan vaarantumaan, mikäli sama henkilö käsittelisi asiaa useassa ominaisuudessa. 

A valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen vaatien sen kumoamista sekä sivutoimiluvan myöntämistä. Valituksen perusteluista ilmeni, että A piti viranhoidon puolueettomuuden ja asianmukaisuuden vaarantumisen todennäköisyyttä vähäisenä ennen muuta siksi, että sivutoimi sijaitsi hänen poliisin virkansa toimialueen ulkopuolella, jolloin oli epätodennäköistä, että hän voisi eri rooleissa joutua käsittelemään samojen ihmisten asioita. Toisaalta A ei pitänyt mahdollista esteellisyyttä ongelmana, sillä molemmissa tehtävissä työt suoritettiin pareittain. Edelleen A piti käytännössä mahdottomana poliisin toimintavelvollisuuden toteutumista sivutoimessaan. Lopuksi A katsoi, että poliisilaitos oli sivutoimilupaa koskevassa asiassa toiminut häntä kohtaan syrjivästi. A katsoi tulleensa asetetuksi eriarvoiseen asemaan paitsi poliisilaitoksella noudatetun sivutoimiluvan myöntämistä koskevan käytännön, myös poliisilaitosten välisten erilaisten käytäntöjen perusteella.

Koskien A:n väitettä poliisien yhdenvertaisesta kohtelusta poliisilaitos vaati Poliisihallituksen lausunnon hankkimista. Hallinto-oikeus hylkäsi vaatimuksen, sillä sen mukaan lausunnon hankkiminen asian selvittämiseksi ei ollut pääasiaratkaisun perustelut huomioon ottaen tarpeen.

Valtion virkamieslain 18 §:n 2 momentti edellyttää, että sivutoimiluvan myöntämistä harkittaessa otetaan huomioon, ettei virkamies saa sivutoimen vuoksi tulla esteelliseksi tehtävässään. Sivutoimi ei myöskään saa vaarantaa luottamusta tasapuolisuuteen tehtävän hoidossa tai muutenkaan haitata tehtävän asianmukaista hoitamista. Lisäksi poliisin hallinnosta annetun lain 15 g §:n 2 momentin mukaan poliisimies ei saa hoitaa tehtävää, johon liittyvät oikeudet ja velvollisuudet saattavat joutua ristiriitaan poliisin tehtävien kanssa. Hallinto-oikeuden mukaan valtion virkamieslain 18 §:n 2 momentin mukaista luottamuksen vaarantumista arvioidaan lähinnä ulkopuolisen kansalaisen näkökulmasta. Jo pelkkä mahdollisuus, että sivutoimi aiheuttaa virkamiehen esteellisyyden tai muutoin vaarantaa virkatoimen tasapuolisen ja asianmukaisen suorittamisen saattaa merkitä luottamuksen heikentymistä. Poliisin hallinnosta annetun lain 15 g §:n 2 momentista puolestaan seuraa, että poliisin ja yksittäisen poliisimiehen puolueettomuudelle ja tasapuolisuudelle asetetaan virkamieslaissa edellytettyä ankarammat vaatimukset ja siten myös poliisimiehen sivutoimia rajataan tavallista enemmän. Hallinto-oikeuden mukaan taustalla on yhtäältä poliisin toimintaan liittyvä merkittävä julkisen vallan käyttö, toisaalta poliisimiehellä toisinaan oleva velvollisuus virkatehtävien hoitamiseen vapaa-ajalla.

Hallinto-oikeuden mukaan, mikäli sivutoimiluvan myöntämiselle ei ole laissa tarkoitettua estettä, on luvan myöntäminen lähtökohtaisesti viranomaisen harkinnassa. Hallintolain 6 §:ssä säädetyistä oikeusperiaatteista seuraa, että sivutoimiluvan myöntämistä koskevassa harkinnassa harkintavaltaa tulee käyttää tasapuolisesti ja yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Hallinto-oikeuden mukaan kyseessä on yksilöllinen kokonaisharkinta, jossa on huomioitava muun ohella lupaa hakevan virkamiehen viran tosiasiallinen tehtäväala. Asiassa A:n poliisin viran tehtäväalasta annetun selvityksen perusteella hallinto-oikeus piti mahdollisena, että A voisi poliisimiehenä itselleen kuuluvia tehtäviä suorittaessaan joutua tekemisiin sivutoimessaan kohtaamaansa asiakkaaseen liittyvän asian kanssa ja toisaalta sivutoimessaan joutua tilanteeseen, jossa hänen toimimisvelvollisuutensa poliisimiehenä toteutuu. Hallinto-oikeuden mukaan molemmissa tilanteissa seurauksena saattaisi olla A:n tuleminen esteelliseksi hoitamaan tehtäviään, minkä lisäksi yleinen luottamus virkamiehen tasapuolisuuteen virkatehtävien hoitamisessa voisi vaarantua. Merkitystä arvioinnissa ei ollut sillä, että vaarantumisen todennäköisyys olisi vähäinen. Hallinto-oikeus katsoi, että sivutoimiluvan hylkäämiselle oli poliisin virkatoimintaa kohtaan tunnettavan luottamuksen suojaamiseksi hyväksyttävä syy.

Koskien A:n väitettä poliisilaitoksen yhdenvertaisen kohtelun vastaisesta menettelystä hallinto-oikeus katsoi, ettei asiassa ollut annettu selvitystä, jonka perusteella A:lle olisi voinut syntyä hallintolain 6 §:n mukainen oikeutettu odotus sivutoimiluvan saamisesta. Asiassa ei ollut muutoinkaan käynyt ilmi, että A:n sivutoimilupahakemuksen hylkääminen olisi perustunut muihin kuin poliisilaitoksen ilmoittamiin syihin tai että poliisilaitos olisi käyttänyt harkintavaltaansa yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti. Hallinto-oikeuden mukaan A ei ollut yksilöinyt mitään yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentissa tarkoitettua kiellettyä syrjintäperustetta eikä muutoinkaan tuonut esiin, että poliisilaitoksen sivutoimilupakäytännössä olisi ollut kyse kyseiseen lainkohtaan perustuneesta syrjinnästä. Poliisilaitos ei ollut käyttänyt harkintavaltaansa väärin hylätessään A:n sivu-toimilupahakemuksen. 

Poliisilaitoksen päätös ei ollut lainvastainen. 

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Hallintolaki 6 § 
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 37 §
Laki poliisin hallinnosta 15 c §
Laki poliisin hallinnosta 15 g § 1 ja 2 momentti
Suomen perustuslaki 6 § 
Suomen perustuslaki 18 § 1 momentti
Valtion virkamieslaki 18 § 2 ja 4 momentti
Yhdenvertaisuuslaki 8 § 1 momentti