Päätös Helsingin hallinto-oikeus 1.9.2021 Nimittämispäätös nro H4134/2021 (diaarinumero 20205/03.04.04.04.03/2020)

 

Asia     
Valtion virkaan tai virkasuhteeseen nimittäminen

Asiasanat 
Ansiovertailu
Nimitysharkinta
Nimittämispäätös

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Virasto oli 22.1.2020 tekemällään päätöksellä päättänyt nimittää B:n taloussuunnittelijan virkaan 17.2.2020 lukien. Päätöksen mukaan kokonaisuutena arvioiden ja hakuasiakirjoista saadun selvityksen perusteella B:llä voitiin arvioida olevan parhaimmat edellytykset täytettävänä olevan viran menestykselliseen hoitamiseen. Nimittämättä jäänyt A valitti päätöksestä ja vaati päätöksen kumoamista. A katsoi perusteluissaan olleensa koulutuksensa ja työkokemuksensa perusteella ansioituneempi virkaan kuin siihen nimitetty B. Lisäksi A:n mukaan nimitysmuistiossa ei ollut mainittu hänen hakemuksessaan kuvaamiaan tiettyjä työtehtäviä.

Hallinto-oikeuden mukaan asiassa oli arvioitava, oliko B:n nimitys perustunut B:n ja A:n ansioiden tasapuoliseen vertailuun ja oliko työnantaja käyttänyt nimitykseen sisältynyttä harkintavaltaansa oikein. Hallinto-oikeus toi myös aluksi esiin, että A:lla oli ollut korkeampi koulutustaso kuin B:llä. Tämän jälkeen hallinto-oikeus totesi, että nimitysmuistiosta ilmeni, että siinä oli otettu huomioon A:n hakemuksessaan kuvaama kokemus, vaikka työkokemukseen liittyviä yksittäisiä hakemuksessa kuvattuja työtehtäviä ei ollut muistiossa lueteltu. Hallinto-oikeus katsoi, että A:n yksittäisten työtehtävien mainitsematta jättäminen nimitysmuistiossa ei ollut merkinnyt hänen ansioidensa kirjaamista muistioon B:n ansioista poikkeavalla tavalla, eikä sillä ole tehdyn ansiovertailun perusteella myöskään ollut merkitystä vertailun lopputulokseen.

Nimitysmuistiossa oli lisäksi perusteltu, millä viran tehtävänkuvaan liittyvillä perusteilla B:n ansiot olivat katsottu ansiovertailussa A:n ansioita merkityksellisemmiksi viran tehtävien menestyksellisen hoitamisen kannalta. Hallinto-oikeus katsoi ansiovertailussa sovelletun painotuksen olleen viraston harkintavallan rajoissa, mukaan lukien sen, mikä merkitys koulutustasolle oli annettu hakijoiden ansioiden vertailussa. Virkaan ei ollut erityistä koulutusvaatimusta, ja virasto oli katsonut sekä A:lla että B:llä olleen tehtävään soveltuva koulutus. Virasto oli painottanut valinnassa hakijoiden työkokemuksen kautta hankkimaa osaamista. Tähän nähden ja kun otettiin myös huomioon, että A ja B olivat molemmat suorittaneet tehtävään soveltuvan kaupallisen koulutuksen ja B oli alemman pohjatutkintonsa lisäksi suorittanut täydennyskoulutuksia, heidän koulutustensa kautta hankkimillaan tiedoilla ja taidoilla ei katsottu olleen ansiovertailussa olennaista merkitystä. Kun hallinto-oikeus otti vielä huomioon, että B:llä oli huomattavasti pidempi ja laaja-alaisempi työkokemus tehtäviin soveltuvista valtion taloushallinnon tehtävistä ja taloushallinnon asiantuntijatehtävistä kuin A:lla, virasto oli päätöksessään mainitsemillaan perusteilla voinut pitää B:tä kokonaisuutena arvioiden ansioituneempana virkaan kuin A:ta, jolla sinänsä oli ollut viran tehtäviin kuuluvaa työkokemusta samalta hallinnonalalta, mutta lyhyeltä ajalta.

Hallinto-oikeuden mukaan asiassa ei ilmennyt, että A:ta olisi kohdeltu viranhaussa epätasapuolisesti tai että virasto olisi päättäessään kokonaisarvion perusteella nimittää virkaan B:n ylittänyt harkintavaltansa tai muutoinkaan menetellyt yleiset virkanimitysperusteet sisältävän Suomen perustuslain 125 §:n 2 momentin vastaisesti.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.
Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Valtion virkamieslaki 1 § 2 momentti, 6 § 1 momentti ja 59 §
Suomen perustuslaki 125 § 2 momentti ja säännöstä koskeva hallituksen esitys (HE 1/1998 vp)
Hallintolaki 6 §
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 13 § 1 momentti