Päätös Helsingin hallinto-oikeus 10.5.2021 Nimittämispäätös nro 21/0153/2 (diaarinumero 07960/19/1403)

 

Asia     
Virkaan nimittämistä koskeva valitus

Asiasanat     
Ansiovertailu
Kelpoisuusvaatimukset
Kielitaito
Tasapuolinen kohtelu

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Tulli oli nimittänyt haettavana olleisiin kymmeneen tulliylitarkastajan virkaan B:n, C:n, D:n, E:n, F:n, G:n, H:n, I:n, J:n ja K:n. A ei tullut virkaan valituksi ja vaati sen seurauksena päätöksen kumoamista sekä hänen oikeudenkäyntikulujensa korvaamista viivästyskorkoineen.

A:n mukaan valintamenettely oli virheellinen, koska A:n ei sallittu käyttää virantäyttömenettelyssä ja siihen liittyvässä haastattelussa äidinkieltään ruotsia, vaikka hän pyysi tätä haastattelijalta. Perustelunsa tueksi A vetosi kielilain 10 §:n 1 momenttiin, jonka nojalla yksityishenkilöllä on oikeus kaksikielisessä viranomaisessa asioidessaan käyttää suomea tai ruotsia ja jossa kuultavalle on varattava mahdollisuus tulla kuulluksi omalla kielellään, suomeksi tai ruotsiksi. Lisäksi A:n mukaan Tulli oli lainvastaisesti ylittänyt harkintavaltansa nimittäessään yhteen avoinna olleeseen virkaan K:n. K ei A:n mukaan  täyttänyt tehtävässä edellytettyä Tullin hallinnosta annetun valtioneuvoston asetuksen 5 §:ssä säädettyä ruotsin kielen kelpoisuusvaatimusta, sillä K:n ruotsin kielen taidosta ei ollut mainintaa nimityspäätöksen perusteluissa. 

Hallinto-oikeus totesi perusteluissaan, että käsiteltävänä olevassa asiassa viran hakuilmoituksessa oli kerrottu valittavalta henkilöltä edellytettävän säädettynä kelpoisuusvaatimuksena Tullin hallinnosta annetun asetuksen (1061/2012) 5 §:n mukaista suomen kielen hyvää suullista ja kirjallista taitoa sekä ruotsin kielen tyydyttävää suullista ja kirjallista taitoa. Tämän jälkeen hallinto-oikeus katsoi, että valtion viran täyttämisen yhteydessä järjestettävä työhaastattelu ei ollut kielilain 10 §:n soveltamisalaan kuuluvaa henkilön kuulemista viranomaisessa. Sen sijaan haastattelussa käytettävän kielen osalta tuli ottaa huomioon virkamiehiltä vaadittavasta kielitaidosta annetut säännökset sekä soveltuvin osin yleiset virkaan nimittämistä koskevat säännökset. Hallinto-oikeus totesi, että viranhakijoiden taidon arvioimiseen sisältyi täytettävän viran kelpoisuusehtojen ja tehtävänkuvan perusteella perustellusti tarpeellinen kielitaito, jota voitiin osaltaan arvioida haastattelussa.

Haettavana olleen viran kielitaitoa koskevien kelpoisuusvaatimusten ja viran tehtävänkuvauksen perusteella virkaan valittavan oli tullut tosiasiallisesti käyttää tehtävässään hyvää suomen kieltä. Tulli oli ollut velvollinen varmistumaan siitä, että palvelukseen otettavalla oli työtehtävien edellyttämä kielitaito. Tähän nähden hallinto-oikeuden mukaan viranhakijoita oli ollut perusteltua haastatella suomen kielellä. Asiassa ei ollut näin ollen ilmennyt, että A:ta olisi kohdeltu muihin viranhakijoihin nähden epätasapuolisesti haastattelussa käytetyn kielen osalta. Tullin ei siten näytetty menetelleen lainvastaisesti haastatellessaan A:ta suomen kielellä siinäkään tapauksessa, että A olisi väittämällään tavoin pyytänyt saada tulla haastatelluksi ruotsin kielellä.

K:n kelpoisuudesta virkaan hallinto-oikeus puolestaan totesi soveltuvan oikeusohjeen osalta ensiksi, että Tullin hallinnosta annetulla valtioneuvoston asetuksella oli kumottu 1.5.2008 voimaan tullut tullilaitoksesta annettu valtioneuvoston asetus (205/2008), jonka 6 §:n 1 momentti sisälsi nykyistä Tullin hallinnosta annetun valtioneuvoston asetuksen 5 §:n 1 momenttia sisällöllisesti vastaavan kielitaitoa koskevan kelpoisuusvaatimuksen. Asetuksen (205/2008) 13 §:ssä olleen siirtymäsäännöksen mukaan sen estämättä, mitä tässä asetuksessa säädetään kielitaitoa koskevista kelpoisuusvaatimuksista, tullilaitoksen virkamies säilyttää kelpoisuutensa toimia siinä virassa, johon hän on nimitettynä tämän asetuksen voimaan tullessa, sekä kelpoisuuden muihin tullilaitoksen virkoihin, joiden kielitaitoa koskevat kelpoisuusvaatimukset ovat samat kuin sen viran, johon virkamies on nimitettynä tämän asetuksen voimaan tullessa.

Tullin ilmoituksen perusteella asiassa oli selvitetty, että K oli ollut 1.5.2008 virassa, johon oli soveltunut tuolloin voimaan tulleen tullilaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen (205/2008) 6 §:n 1 momentissa säädetty kielitaitovaatimus ja johon vaadittavasta kielitaidosta ei sitä ennen ollut säädetty. K oli siten säilyttänyt mainitun asetuksen 13 §:n ja Tullin hallinnosta annetun valtioneuvoston asetuksen 10 §:n 3 momentin nojalla kelpoisuutensa valituksen kohteena oleviin virkoihin, vaikka hän ei olisi täyttänyt ruotsin kielen osalta voimassa olevan asetuksen 5 §:n 1 momentissa säädettyä kielitaitoa koskevaa kelpoisuusvaatimusta.

Näin ollen hallinto-oikeuden mukaan Tulli ei ollut menetellyt Tullin hallinnosta annetun valtioneuvoston asetuksen vastaisesti valitessaan K:n valituksen kohteena olevaan virkaan.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Kielilaki 3 §, 4 § ja 10 §
Kielilain 4 §:ää koskevat esityöt (HE 92/2002 vp)
Laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta 3 §, 4 §, 5 § 1 momentti
Julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annettua lakia koskeva esityölausuma (HE 92/2002 vp)
Laki Tullin hallinnosta 10 § 1 momentti
Tullin hallinnosta annetun valtioneuvoston asetuksen 5 §:n 1 momentti
Perustuslaki 125 § 2 momentti ja säännöstä koskevat esityöt (HE 1/1998 vp)
Valtion virkamieslaki 6 §, 8 § ja 59 §
Hallintolainkäyttölaki (586/1996) 7 § (891/2015) 2 momentti
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 §