Päätös Helsingin hallinto-oikeus 23.3.2021 Nimittämispäätös nro H1268/2021 (diaarinumero 20655/03.04.04.04.03/2020)

 

Asia     
Virkaan nimittämistä koskeva valitus

Asiasanat     
Ansiovertailu
Kelpoisuusvaatimukset
Nimitysharkinta
Yhdenvertainen kohtelu

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Virasto oli nimittänyt viraston tarkastajan virkaan 1.4.2020 alkaen B:n. Päätöksen perustelujen mukaan valinnassa oli otettu huomioon hakuilmoituksessa mainitut kelpoisuusvaatimukset sekä kunkin hakijan antama yleisvaikutelma soveltuvuudesta. Kokonaistarkastelun perusteella B:llä todettiin olevan parhaat valmiudet toimia tehtävässä. Nimittämättä ja haastattelun ulkopuolelle jäänyt A vaati päätöksen kumoamista. A:n mukaan virkaan nimitetty B ei ollut perustuslain 125 §:ssä tarkoitetun virkojen yleiset nimitysperusteet huomioon ottaen tehtävään soveltuvin hakija. A:n mukaan hänellä oli virkaan nimitettyä B:tä laajempi ja pidempi kokemus hakuilmoituksessa olevien valintakriteereiden perusteella. A katsoi myös, ettei hakijoita ollut kohdeltu tasapuolisesti, sillä hänelle ei ollut annettu mahdollisuutta osoittaa soveltuvuuttaan tehtävään haastattelussa ja koska nimityspäätöksessä oli annettu erityistä painoarvoa maakokemukselle Nepalista, jota ei ollut mainittu A:lle eduksi luettavana seikkana hakuilmoituksessa.

Hallinto-oikeus toi esiin perusteluissaan, että asiassa oli arvioitava, oliko työnantaja osoittanut B:n nimityksen perustuneen suoritettuun hakijoiden tasavertaiseen vertailuun ja oliko työnantaja käyttänyt nimitykseen sisältyvää harkintavaltaansa oikein. Hallinto-oikeuden mukaan virantäyttöön liittyvät haastattelut olivat osa nimityspäätöksen valmistelua. Haastatteluiden tarkoituksena oli antaa virantäytöstä päättäville viranomaisille lisäperusteita hakijoiden ansiovertailua varten. Haastatteluiden merkitystä arvioitiin sen kannalta, oliko ansiovertailu tehty asianmukaisesti, ja oliko virkaan valittu henkilö yleisten nimitysperusteiden mukaisesti ansioitunein, vaikka osaa virkaa hakeneista ei ollut haastateltu. 

Sekä B että A täyttivät tehtävän muodolliset kelpoisuusvaatimukset. Hallinto-oikeus katsoi, että A:lla ei ollut hakemuksestaan ilmenevien tietojen perusteella viraston ja muiden työnantajien palveluksestaan hankkimastaan laajasta ja B:tä pidemmästä kehitysyhteistyökokemuksesta huolimatta vastaavaa kokemusta nimenomaisesti Nepaliin liittyvistä kehityspoliittisista ja kehitysyhteistyöhön liittyvistä käytännön tason tehtävistä kuin B:llä. Näin ollen hallinto-oikeuden mukaan työkokemuksen pituus ei yksinään osoittanut hakijaa ansioituneemmaksi, etenkään kun vertailtavilla hakijoilla oli molemmilla riittävän pitkä kokemus. Tämän seurauksena työnantaja oli hakuilmoituksessa mainitut tarkastajan päätehtävät huomioon ottaen voinut sille kuuluvan harkintavallan nojalla painottaa sekä hakijoita haastatteluun valittaessa että ansiovertailussa kolmen haastatteluun valitun hakijan välillä kokemusta nimen-omaisesti Nepaliin liittyvistä kehityspoliittisista ja kehitysyhteistyöhön liittyvistä käytännön tason tehtävistä. Kun A:lla ei ollut kokemusta maatasolta Nepalista, valintamenettelyä hallinto-oikeuden mukaan ei voitu pitää epätasapuolisena, sillä A:n esittämän perusteella, että häntä ei ollut kutsuttu haastatteluun.

Johtopäätöksenä hallinto-oikeus katsoi asiassa esitetyn selvityksen perusteella valintamenettelyn osoittaneen, että nimityspäätös oli valmisteltu asianmukaisesti ja hakijoiden ansioita tasapuolisesti vertaillen. A:n ja B:n ansioista ja niiden vertailusta esitetyn perusteella virasto oli voinut kokonaisharkinnan perusteella pitää B:tä ansioituneempana A:han nähden kysymyksessä olevaan tarkastajan virkaan. Hallinto-oikeus katsoi, että virasto oli toiminut harkintavaltansa rajoissa nimittäessään B:n virkaansa. Päätös ei ollut yleiset virkanimitysperusteet sisältävän Suomen perustuslain 125 §:n 2 momentin vas-tainen, eikä päätös ollut muutoinkaan lainvastainen. 

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Valtion virkamieslaki 1 § 2 momentti, 6 § 1 momentti, 7 § 1 momentti 5 kohta, 8 § 1 ja 4 momentti sekä 59 § 1 momentti
Perustuslaki 125 § 2 momentti ja säännöstä koskeva hallituksen esitys (HE 1/1998 vp)
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 13 § 1 momentti
Ulkoasiainhallintolaki 14 § ja 15 § 1 momentti
Valtioneuvoston asetus ulkoasiainhallinnosta 2 § 2 momentti, 5 § 1 momentti 14 kohta sekä 6 § 1 ja 5 momentti