Päätös Helsingin hallinto-oikeus 24.11.2020 Nimittämispäätös nro 20/0960/2 (diaarinumero 04635/19/1403)

 

Asia     
Virkaan nimittämistä koskeva valitus

Asiasanat 
Ansiovertailu
Kelpoisuusvaatimukset
Nimitysharkinta
Nimittämispäätös

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Virasto oli nimittänyt neljään kihlakunnansyyttäjän S12-virkaan B:n, C:n, D:n ja E:n. Nimittämättä jäänyt A vaati päätöksen muuttamista siten, että hänet oli nimitettävä kyseiseen virkaan 1.7.2019 alkaen B:n, C:n, D:n tai E:n sijaan. 

A katsoi valituksessaan olleensa ansioituneempi kysymyksessä olevaan kihlakunnansyyttäjän S12-virkaan kuin siihen nimetyt henkilöt. A:n mukaan hakijoita ei ollut myöskään kohdeltu tasapuolisesti, koska hakijoiden ansioita ei ollut vertailtu asianmukaisesti, hakijoiden ansioita oli merkitty nimitysmuistioon virheellisesti, nimitysmenettelyssä ei ollut toimittu asianmukaisesti muun ohella englannin kielen taidon selvittämisen osalta ja ansiovertailussa oli otettu huomioon epäolennaisia seikkoja. A oli lisäksi vastaselityksessään todennut, että asiassa ei ollut menetelty yhdenvertaisesti.

Hallinto-oikeus totesi ratkaisussaan, että sekä A että virkoihin valitut täyttivät viran muodollisen kelpoisuusvaatimuksen koulutuksen osalta. Nimitysmuistiossa oli selostettu ja arvioitu myös hakijoiden lisäkouluttautumista. A ja virkaan valitut D:tä lukuun ottamatta olivat osallistuneet runsaastikin syyttäjälaitoksen sisäiseen koulutukseen, ja D sekä E olivat suorittaneet oikeustieteen lisensiaatin tutkinnon. Hallinto-oikeus katsoi, että virkaan valittujen ja A:n ansioita ei ollut heidän hankkimansa koulutuksen osalta selostettu virheellisesti, eikä arviointi ollut epätasapuolista. A ei myöskään ollut vielä hakuajankohtana suorittanut oikeustieteellistä jatkotutkintoa eikä ollut jatkotutkinto-opiskelija, joten muistion tiedot eivät olleet hänen osaltaan puutteellisia. Työnantajan oli katsottava pitäneen sekä virkoihin valittuja että A:ta kokonaisuutena arvioiden yhtä ansioituneina heidän keskenään osittain erityyppisilläkin koulutuksilla hankkimiensa tietojen ja taitojen osalta, eikä hallinto-oikeudella ollut syytä arvioida tätä toisin.

Lisäksi hallinto-oikeuden mukaan sillä seikalla, että A:lla oli C:tä useita vuosia enemmän työkokemusta ei kysymyksessä olevassa asiassa voitu katsoa olevan enää vähintään noin viiden vuoden työkokemuksen jälkeen ratkaisevaa merkitystä, kun kaikilla ratkaisuissa mainituista oli katsottu olevan S12-syyttäjänviran tehtäviin riittävä työkokemus. Asiassa oli sen sijaan hallinto-oikeuden mukaan kiinnitettävä huomiota hakijoiden työkokemuksen laatuun ja monipuolisuuteen. A:n työkokemus laajoista ja vaikeista rikosprosesseista oli pääosin vuodelta 2011 eli usean vuoden takaa, minkä jälkeen hänellä oli nimitysmuistion mukaan ollut hoidettavanaan muutaman käräjäpäivän laajuisia petoskokonaisuuksia. Tähän nähden ja kun hallinto-oikeus otti huomioon nimitysmuistiossa todetun B:n ja E:n hoitamien juttujen laajuuden, E:n hoitamien juttujen monipuolisuuden ja sen, että C oli hoitanut useita vaativia juttukokonaisuuksia, työnantaja oli voinut näiden ja haastatteluissa hakijoiden kokemuksesta saadun käsityksen perusteella arvioida, että B, E ja C olivat A:ta ansioituneempia vaativien rikosasioiden syyttäjäkokemuksen osalta.

Hallinto-oikeus katsoi, että työnantaja oli voinut antaa valinnassa painoarvoa paitsi työkokemuksen laadulle ja monipuolisuudelle laajojen ja vaikeiden rikosasioiden osalta, myös hakuilmoituksessa mainituille muille eduksi luettaville seikoille, joilla oli tehtävän hoitamisen kannalta merkitystä. Lisäksi merkitystä oli voitu antaa hakijoiden sellaisille henkilökohtaisille ominaisuuksille, jotka antoivat parhaat edellytykset tehtävän hoitamiselle. Hakuilmoituksen mukaan oma-aloitteisuus ja hyvät vuorovaikutustaidot olivat hakijalle eduksi. Nimitysmuistiossa oli pidetty olennaisina näiden tekijöiden arvioinnissa muun muassa kansainvälisten asioiden osaamista, kouluttajakokemusta, aktiivista sidosryhmätyötä, työryhmätyöskentelyä sekä esimies- ja tiiminvetovastuussa olemista. Hallinto-oikeus totesi, että mainittuja tekijöitä ei ollut mainittu nimenomaisesti hakuilmoituksessa, vaikka niillä oli ollut nimitysmuistiosta ilmenevällä tavalla merkitystä nimityspäätöstä tehtäessä. Hallinto-oikeuden mukaan mainituille tekijöille oli kuitenkin voitu antaa nimitysmuistiossa painoarvoa, kun otettiin huomioon muun muassa työnantajan harkintavalta sen suhteen, millaisia seikkoja se oli voinut käyttää arvioinnin välineenä arvioidessaan oma-aloitteisuutta ja vuorovaikutustaitoja.

Tuomioistuin katsoi myös, että työnantaja oli voinut hakemusten ja haastattelussa saamiensa tietojen perusteella arvioida B:n, C:n, D:n ja E:n olevan edellä todetuin osin kyvyiltään ja taidoiltaan ansioituneempia kuin A. Hallinto-oikeus huomioi asiassa muun muassa viran tehtävät ja viranhakuilmoituksesta ilmenneet valintaperusteet ja sen, että työnantajalla oli virkavalinnassa oikeus painottaa virkatehtävien hoitamista parhaiten edistäviä ansioita.

Englannin kielen taidon osalta hallinto-oikeus puolestaan totesi nimitysmuistiosta ilmenneen, että englannin kielen taidolle oli annettu merkitystä ansiovertailua suoritettaessa. Hallinto-oikeus piti sinänsä selvitettynä, että hyvä englannin kielen taito edesauttoi kysymyksessä olevien virkojen menestyksellistä hoitamista. Nimittävän viranomaisen olisi kuitenkin tullut mainita hakuilmoituksessa palvelukseen otettaessa eduksi luettavasta kielitaidosta julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain 4 §:n mukaisesti. Ansiovertailu oli siten suoritettu virheellisesti siltä osin kuin siinä oli annettu merkitystä hakijoiden englannin kielen taidolle. Ansiovertailusta oli todettavissa, että hakijoiden englannin kielen taito ei kuitenkaan ollut virkavalinnassa ratkaiseva peruste. Tämän vuoksi valituksenalaista päätöstä ei ollut hallinto-oikeuden mukaan syytä kumota kyseessä olevan virheen vuoksi. Huomioon asiassa otettiin ansiovertailusta ilmennyt työnantajan arviointi virkaan valittujen ja A:n työkokemuksen laadusta ja muista ansioista, sekä edellä hallinto-oikeuden johtopäätöksissä asiasta todetut seikat. 

Näin ollen hallinto-oikeus katsoi, että virasto ei päättäessään kokonaisarvion perusteella valita virkoihin B:n, C:n, D:n ja E:n ollut menetellyt yleiset virkanimitysperusteet sisältävän Suomen perustuslain 125 §:n 2 momentin vastaisesti. Asiassa ei myöskään ollut ilmennyt, että valituksenalaisella päätöksellä olisi loukattu hallintolain 6 §:ssä säädettyä tasapuolisen kohtelun vaatimusta. Hallinto-oikeuden mukaan A ei ollut esittänyt eikä asiassa ollut ilmennyt myöskään yhdenvertaisuuslaissa tarkoitettua syrjintäperustetta. 

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Valtion virkamieslaki 1 § 2 momentti, 6 § 1, 2 ja 3 momentti ja 59 § 
Suomen perustuslaki 125 § 2 momentti
Säännöstä koskevan hallituksen esityksen (HE 1/1998 vp) yksityiskohtaiset perustelut
Hallintolaki 6 §
Laki syyttäjälaitoksesta (439/2011) 6 § 1 ja 2 momentti ja 21 § 2 momentti
Laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta 3 §, 4 § ja 6 § 1 momentti
Hallintolaki 45 § 1 momentti
Hallintolainkäyttölaki (586/1996) 7 § (891/2015) 2 momentti
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 §