Päätös Helsingin hallinto-oikeus 26.11.2021 Nimittämispäätös nro H6020/2021 (diaarinumero 20476/03.04.04.04.03/2020)

 

Asia     
Valtion virkaan nimittämistä koskeva valitus

Asiasanat 
Ansiovertailu
Nimitysharkinta
Nimittämispäätös
Päätöksen perusteleminen

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Virasto oli 10.3.2020 tekemällään päätöksellä nimittänyt neuvoksen virkaan B:n. Päätöksen mukaan B:llä oli aikaisemman työkokemuksen perusteella parhaimmat edellytykset viran menestykselliseen hoitamiseen.

Nimittämättä jäänyt A vaati päätöksen täytäntöönpanokieltoa tai vaihtoehtoisesti päätöksen lykkäämistä, kuitenkin joka tapauksessa B:n tehtävän aloittamiselle vähintään 12 kk karenssiaikaa. A myös vaati päätöksen kumoamista ja asian palauttamista virastoon uudelleen käsiteltäväksi. A:n perusteluiden mukaan nimityspäätös oli lainvastainen, sillä virasto oli käyttänyt nimityspäätöstä tehdessään harkintavaltaansa vastoin hallintolain 6 §:ssä säädettyjä hallinnon oikeusperiaatteita. A:n mukaan nimityspäätöstä ei ollut perusteltu hallintolain 45 §:n edellyttämässä laajuudessaan. Lisäksi A toi esiin, että hänellä oli enemmän kokemusta tai parempi kokemus hakuilmoituksessa mainituista seikoista kuin B:llä, mutta A:n ansioita ei ollut tuotu nimitysmuistiossa tasapuolisesti esille. Esimies- tai johtamistaitoja ei myöskään ollut edellytetty hakuilmoituksessa, mutta haastattelussa ja henkilöarvioinnissa niitä painotettiin. Näiden ohella ansioiden vertailu ja vertailuiden johtopäätökset puuttuivat A:n mukaan nimitysmuistiosta.

Hallinto-oikeus totesi perusteluissaan, että päätöksestä ja siinä viitatusta nimitysmuistiosta ilmeni, että hakijoiden koulutusta, työkokemusta ja tehtävän hoitamisen kannalta merkityksellisiä henkilökohtaisia ominaisuuksia oli selvitetty ja arvioitu hakemusasiakirjojen, haastatteluiden ja henkilöarvioiden perusteella. Nimittävä viranomainen oli siten hallinto-oikeuden mukaan hankkinut nimityksen tekemiseen tarvittavat tiedot ja selvitykset. Lisäksi niiden sisältö ilmeni lähtökohtaisesti riittävällä tavalla nimitysmuistiosta. Näin ollen päätös oli hallinto-oikeuden mukaan muodollisesti perusteltu hallintolain 45 §:ssä edellytetyllä tavalla.

Sen sijaan A:n ja B:n työhistoriasta esitetyn perusteella hallinto-oikeus katsoi, että heidän ansioitaan ei ollut käsitelty muistiossa sinänsä virheellisesti siltä osin kuin A:lla oli todettu olevan kokemusta päätöksenteosta hallintoasioissa ja B:llä hallintopäätösten valmistelusta. Sen sijaan heidän ansionsa voitiin katsoa esitetyn työhistorian osalta epätasapuolisesti. Monipuolisemman kokemuksen tältä osin omaavalla A:lla oli ainoastaan todettu kyseistä kokemusta olevan, kun taas B:n vähäistä kokemusta vaikutti olevan yritetty korostaa runsassanaisemmalla kuvauksella. Nimitysmuistiossa ei myöskään ollut varsinaisesti vertailtu hakijoiden ansioituneisuutta kyseisen valintaperusteen osalta eikä todettu vertailun lopputulosta. Nimittävä viranomainen oli vasta hallinto-oikeudessa todennut, että A:lla oli virkaan nimitettyä monipuolisempi kokemus päätöksenteosta hallintoasioissa.

Hallinto-oikeuden mukaan ei lainsäädännön tuntemusta koskevan valintaperusteen eikä kansainvälisten tehtävien hoitamista koskevan kokemuksen osalta nimitysmuistiossa varsinaisesti ollut vertailtu hakijoiden ansioita. Myöskään vertailujen perusteella tehtyjä johtopäätöksiä ei ollut todettu. Hallinto-oikeus totesi lisäksi, että nimitysmuistiossa ei myöskään ollut vertailtu hakijoiden ansioituneisuutta palveluhenkisyyttä sekä vuorovaikutustaitoja, aloitteellisuutta ja tehokkuutta koskevien valintaperusteiden osalta eikä tehty johtopäätöksiä muilta osin kuin toteamalla, että palveluhenkisyyden ja vuorovaikutustaitojen osalta kaikki olivat sopivia tehtävään.

Tämän jälkeen hallinto-oikeus toi esiin, että hakuilmoituksessa ei ollut nimenomaisesti edellytetty hakijoilta johtamisvalmiuksia, mutta ilmoituksessa mainitut tehtävät huomioon ottaen oli ilmeistä, että tehtävän menestyksellinen hoitaminen edellytti myös valmiutta organisoida ja johtaa toimintaa. Nimi-tysmuistiossa todetun perusteella johtamisvalmiuksilla oli ollut painoarvoa nimitysharkinnassa. Kun johtamisvalmiudet oli otettu nimitysharkinnassa huomioon, hallinto-oikeus katsoi, että kyseinen asia olisi tullut tuoda selvästi esille myös hakuilmoituksessa, jotta hakijat olisivat voineet esittää selvitystä ja perustella hakemustaan myös tämän valintaperusteen osalta. Lisäksi kyseisen valintaperusteen osalta nimitysmuistiosta ilmeni ainoastaan johtopäätös, mutta hakijoiden ansioita ei ollut kuvattu tai vertailtu.

Tuomioistuin totesi lopuksi, että hallintopäätöksen perustelujen tuli ilmetä päätöksestä riittävän selvästi ja avoimesti. Virkanimitystä koskevassa päätöksenteossa ei ollut riittävää, että nimittävä viranomainen ainoastaan esitti kokoavan johtopäätöksensä päätöksen perusteena olevista seikoista. Nimityspäätöksestä ja sitä valmisteltaessa laaditusta nimitysmuistiosta ilmenevän valintamenettelyn tuli osoittaa, että hakijoita oli nimitysmenettelyn kuluessa tosiasiassa vertailtu keskenään kaikkien valintaperusteiden osalta. Hallinto-oikeus katsoi, että tapauksessa asianmukaista vertailua ei ollut kaikkien valintaperusteiden osalta osoitettu suoritetun perustuslaissa 125 §:n 2 momentissa ilmenevien yleisten virkanimitysperusteiden mukaisesti.

Hallinto-oikeus jatkoi vielä toteamalla, ettei hakijoiden ansioita ollut myöskään esitetty nimitysmuistiossa tasapuolisesti. Lisäksi valintaperusteena oli käytetty johtamisvalmiuksia, joita ei ollut hakuilmoituksessa selvästi ilmoitettu. Näin ollen hallinto-oikeudella ei ollut edellytyksiä todeta, oliko päätös perustunut perustuslain 125 §:n 2 momentista ilmeneviin yleisiin virkanimitysperusteisiin. 

Hallinto-oikeus kumosi päätöksen ja palautti nimitysasian virastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Tuomioistuinlaki 4 luku 1 §
Valtioneuvoston asetus adoptiosta 11 § 2 momentti
Adoptiolaki 86 § 1 momentti
Valtion virkamieslaki 1 § 2 momentti, 6 c § 1 momentti, 6 § 1 momentti, 8 c § 1 momentti ja 59 § 1 momentti
Hallituksen esitys muun muassa laiksi valtion virkamieslain muuttamisesta (HE 77/2017 vp)
Perustuslakivaliokunnan lausunto (PeVL 42/2017 vp)
Hallintovaliokunnan mietintö (HaVM 8/2018 vp)
Suomen perustuslaki 125 § 2 momentti ja perustuslain säätämiseen johtanut hallituksen esitys (HE 1/1998 vp)
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 13 § 1 momentti ja 81 § 2 momentti 1 kohta
Hallintolaki 6 §, 31 § 1 momentti ja 45 § 1 momentti