Päätös Helsingin hallinto-oikeus 9.10.2020 Nimittämispäätös nro 20/0823/2 (Dnro 01915/19/1403)
Asia
Valtion virkaan nimittämistä koskeva valitus
Asiasanat
Ansiovertailu
Nimittämispäätös
Nimitysharkinta
Päätöksen perusteleminen
Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa
Viraston yhteydessä toimivaan sääntelyelimeen oli ollut haettavana lakimiehen virka. Viranhakuilmoituksen mukaan tehtävät liittyivät selvitys- ja valvontatoimenpiteisiin, rautatiealan EU-lainsäädännön soveltamiseen ja ohjeistamiseen, toimintaan sääntelyelinten kansainvälisissä verkostoissa sekä muihin sääntelyelimen toimintaan sisältyviin oikeudellisiin tehtäviin. Oikeustieteen kandidaatin tai maisterin tutkinnon lisäksi hakijalta odotettiin kokemusta toimialasääntelyyn liittyvistä oikeudellisista tehtävistä yleisesti, kilpailulain soveltamisesta tai rautatiemarkkinoista.
Virasto oli päätöksellään nimittänyt lakimiehen virkaan oikeustieteen maisteri B:n. Päätöksen perusteluiden mukaan B:llä oli haastattelun ja soveltuvuusarvioinnin perusteella parhaat edellytykset ja valmiudet viran hoitamiseen, kun otettiin huomioon hänen perehtyneisyytensä viran tehtäviin ja muut ansionsa. B:llä oli kokemusta tehtävän kannalta olennaisista EU-lainsäädäntöön perustuvista toimialasääntelyn oikeudellisista tehtävistä.
Virkaa hakenut oikeustieteen kandidaatti ja varatuomari A valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen vaatien sen kumoamista ja asian palauttamista uudelleen käsiteltäväksi sekä päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämistä. A:n mukaan nimitysmenettely ei täyttänyt lainsäädännön, hallinto- ja oikeuskäytännön vaatimuksia asianmukaisesta nimitysmenettelystä, sillä päätöksen perusteena olleet seikat olivat jääneet selvittämättä. A:n mukaan esitetty johtopäätös B:stä virkaan ansioituneimpana hakijana ei ollut luotettava, sillä nimityspäätöksestä ja nimitysmuistiosta puuttui hakijoiden ansiovertailu ja nimitysmuistiossa oli selostettu vain B:n ansiot. Asian käsittelyn yhteydessä A toi lisäksi esille, että haastatteluun tulisi lähtökohtaisesti kelpuuttaa useampi kuin yksi hakija. Vain B:tä oli haastateltu.
Hallinto-oikeuden arvioitavana asiassa oli, olivatko avoinna ollutta virkaa koskeva valintamenettely ja nimityspäätös lainvastaisia siksi, että vain yhtä hakijaa oli haastateltu ja vain hänen ansioitaan selostettu nimitysasiakirjoissa.
Haastatteluiden osalta hallinto-oikeus lausui niiden olevan osa nimityspäätöksen valmistelua. Haastattelujen tarkoitus on tuottaa lisäperusteita hakijoiden ansiovertailulle. Toisaalta virantäyttömenettelyn luonteeseen myös kuuluu, että vain osa hakijoista kutsutaan haastatteluun. Hallintolain 6 §:ssä säädetyt hallinnon oikeusperiaatteet edellyttävät, että päätöksen valmistelussa asiat selvitetään tasapuolisesti, syrjimättömästi ja riittävästi, mikä virkanimitysmenettelyssä merkitsee, että hakemukset käsitellään kaikissa valmistelun vaiheissa tasapuolisesti ja yhdenmukaisin perustein sekä Suomen perustuslain 125 §:n 2 momentissa säädetyt yleiset virkanimitysperusteet huomioiden. Hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa virasto oli todennut, että virkaa hakeneista henkilöistä ainoastaan B oli täyttänyt hakuilmoituksen mukaiset ensisijaiset valintakriteerit, ja siksi vain hänet oli kutsuttu haastatteluun.
Virkaan ei ollut säädettyjä kelpoisuusvaatimuksia. Perustuslain 125 §:n 2 momentin mukaiset yleiset nimitysperusteet julkisiin virkoihin ovat taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto. Säännöstä koskevan hallituksen esityksen (HE 1/1998 vp) mukaan nimitysharkinnassa yleisiä nimitysperusteita on tulkittava suhteessa asianomaisen viran yleisiin ja erityisiin kelpoisuusehtoihin, joihin liittyen on otettava huomioon myös viran nimi, tehtäväpiiri ja konkreettiset työtehtävät. Perustuslain 125 §:n 2 momentin säännöksestä seuraa siten velvollisuus vertailla hakijoita heidän ansioidensa perusteella. Ansiovertailussa tulee huomioida viran kelpoisuusvaatimukset, muut etukäteen vahvistetut valintaperusteet sekä viran konkreettiset työtehtävät. Hallinto-oikeuden mukaan arvioinnissa voidaan huomioida myös haastattelussa sekä soveltuvuusarvioinnissa ilmenneet seikat ja syntynyt käsitys hakijan sopivuudesta haettavaan tehtävään. Virkaan tulee nimittää kelpoisuusvaatimukset täyttävistä hakijoista se, jolla yleiset nimitysperusteet huomioiden kokonaisuutena arvioidaan ole-van parhaat edellytykset viran menestykselliseen hoitamiseen. Harkinnassa voidaan painottaa niitä nimitysperusteita ja hakijoiden ansioita, joiden työtehtävien laadun ja sisällön näkökulmasta katsotaan parhaiten edistävän työtehtävien hoitamista.
Nimitysmuistiossa hakijoiden ansioita ja soveltuvuutta virkaan ei ollut selostettu ja arvioitu muiden kuin virkaan valitun B:n osalta. Nimitysmuistiossa kaikkien hakijoiden tietoja oli kuitenkin verrattu hakuilmoituksessa annettuihin valintaperusteisiin. Hakijoista ainoastaan B oli täyttänyt hakuilmoituksessa etukäteen vahvistetut valintaperusteet, kuten viranhakuilmoituksessa edellytetyn työkokemuksen. Hakemuksiin perustunut ansiovertailu oli siten kuvattu muistiossa kertomalla, millä tavoin haastatteluun kutsuttu B oli erottunut muista hakijoista kokemuksensa, opintojensa ja valmiuksiensa perusteella. Muiden hakijoiden osalta asiaa ei ollut ilmaistu kielteisesti (kertomalla, ettei näillä ollut B:tä vastaavaa, edellytettyä kokemusta), mutta asia ilmeni nimitysmuistiosta kokonaisuudessaan. Hallinto-oikeus katsoi, että hakijoiden ansioita oli valintamenettelyssä tosiasiallisesti ja riittävästi vertailtu. Asiassa ei ollut esitetty selvitystä, joka olisi osoittanut, ettei nimittämispäätös olisi perustunut perustuslain 125 §:n 2 momentissa edellytettyyn hakijoiden keskinäiseen vertailuun, jossa on otettu huomioon hallintolain 6 §:n edellyttämä tasapuolisen kohtelun vaatimus.
Viraston päätös ei ollut lainvastainen. Aihetta päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämiseen ei ollut ilmennyt.
Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen ja vaatimuksen päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämisestä.
Lainvoimainen.
Sovelletut oikeusohjeet
Hallintolainkäyttölaki (586/1996) 7 § (891/2015) 2 momentti ja 32 §
Hallintolaki 6 §
Hallintolaki 45 § 1 momentti
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 §
Suomen perustuslaki 125 § 2 momentti
Valtion virkamieslaki 6 § 1 momentti
Valtion virkamieslaki 59 § (833/2018)
HE 1/1998 vp koskien perustuslain 125 §:n 2 momentin perusteluja
